Lappi jälleenrakennettiin raunioista myös henkisesti

28.12.2017

Kirjailija ja toimittaja, sotakirjeenvaihtaja Reijo Rinne todisti lokakuussa 1944 Lapin sodan tuhoa Rovaniemellä:

”Kun sinä syksy-yönä, jolloin suomalaiset marssivat kuran ryvettämin raskain saappain sateen kastelemina, väsyneinä ja nälkäisinä Kittiläntietä pitkin perääntyvien saksalaisten jäljessä, katselin palavien talojen loimussa hävityksen täydellisyyttä, tuulen romistellessa savuhormien varaan roikkumaan jääneitä kattopeltejä; kun aamun valjettua näin ja tajusin tuhon kaamean laajuuden, tuntui mahdottomalta että uusi elämä voisi enää milloinkaan Rovaniemellä viritä.”

Puolen vuoden kuluttua, huhtikuun lopussa 1945 viimeiset saksalaisjoukot vetäytyivät Kilpisjärven kautta Norjaan. Poltetussa Lapissa alkoi jälleenrakennuksen aika: ihmisten täytyi aloittaa sodanjälkeinen elämä kotiensa raunioilla.

Suomen Akatemian rahoittamassa FEENIKS-projektissa on tarkasteltu, miten Lappia jälleenrakennettiin materiaalisesti ja henkisesti elämän eri alueilla taiteen ja kulttuurin keinoin. Monitieteistä hanketta on johtanut Lapin yliopiston kulttuurihistorian professori Marja Tuominen.

”Hankkeessa on ollut tutkijoita kulttuurihistorian, taidehistorian, kirjallisuudentutkimuksen, taidekasvatuksen, saamentutkimuksen, valokuvatutkimuksen, arkkitehtuurin ja ympäristösosiologian aloilta”, Tuominen sanoo.

Projektin nimi tulee tietenkin tarinoiden kuolemattomuuden ja ylösnousemuksen symbolista, tuhkasta nousevasta Feenikslinnusta.   

Henkinen ja hengellinen jälleenrakennus 

”Feeniks-projektissa kulttuuri ymmärretään laajasti. Sillä tarkoitetaan taiteellista esittämistä ja siihen liittyviä instituutioita mutta myös muun muassa arjen esinekulttuuria, rakennettua ja rakentamatonta ympäristöä”, Marja Tuominen sanoo.

Kulttuurintutkimus-lehden teemanumero (32/2015:4) Mielen ja maiseman jälleenrakennus esittelee projektin muutamia osatutkimuksia.

Eräkirjailijana ja kuvataiteilijana tunnettu A.E. Järvinen oli ammatiltaan metsänhoitaja, ja hän otti aktiivisesti kantaa jälleenrakennuskauden ja tulevaisuuden Lappiin lehtikirjoituksillaan. Tutkija Mervi Löfgren Lapin yliopistosta on käsitellyt Järvisen näkemyksiä ja tulevaisuuskuvia oululaisessa kulttuurilehti Kaltiossa julkaistuissa kirjoituksissa.

A.E. Järvinen oli sekä vanhakantainen eränkävijä että moderni teknokraatti: metsäammattilaisen suhde luontoon perustui taloudellisille arvoille, mutta toisaalta hänen maalauksissaan ja kirjallisessa tuotannossaan kuvastui romanttinen kaipuu koskemattomaan erämaahan.

Sota-ajan evakoista puhuttaessa huomio useimmiten kohdistuu julkisessa puheessa Karjalan evakoihin. Harvemmin muistetaan, että noin 100 000 lappilaista oli sodan aikana evakossa, ja monilta tuhoutui Lapin sodassa koti ja sen seurauksena myös elinkeino.

Menetetyn Petsamon alueelta tuli lisäksi 5 500 siirtolaista, jotka asutettiin Pohjois-Suomeen. Suurin osa kolttasaamelaisista asutettiin Sevettijärvelle ja Nellimiin, ja muun muassa Tervolan Varejoelle osoitettiin asutustiloja petsamolaisille. Tutkijat Tiina Harjumaa ja Johanna Tuovinen Lapin yliopistosta tarkastelivat Petsamon siirtolaisten ja heidän jälkipolviensa elämää ja muistoja Tervolan Varejoella.

Sodanjälkeinen energiantarpeen tyydyttämiseksi alkoi Kemijoen valjastaminen vuonna 1945. Tohtori Outi Autti Oulun ja Tromssan yliopistoista tutki väitöskirjassaan Kemijoen vesivoimarakentamisen aiheuttamaa kulttuurista traumaa jokivarren ihmisille. Voimalaitosten rakentaminen toi alueelle työtä ja tuloja mutta toisaalta tuhosi Euroopan suurimman lohijoen. Maansa ja maisemansa jokiyhtiölle menettäneet ihmiset ovat saaneet tilaa omalle äänelleen Auttin tutkimuksessa.

Voimalaitosten rakennusvaiheessa Kemijoella kuhisi: muun muassa Pirttikosken voimalaitoksen ympärille muodostui suuri kyläyhteisö, jossa insinöörit ja työmiehet työskentelivät ja asuivat perheineen. Veera Kinnunen Lapin yliopistosta on Feeniks-hankkeessa tutkinut Pirttikosken kyläyhteisöä.

Professori Marja Tuominen tutkii itse ortodoksisuuden jälleenrakentamista sodanjälkeisessä Lapissa.

”Sodan loputtua Petsamon luostarin veljeskunta evakuoitiin Heinävedelle Valamon luostariin. Yli 90 prosenttia koko ortodoksisen kirkkokunnan kiinteästä omaisuudesta jäi rajan taakse”, Tuominen kertoo.

Suomeen perustettiin sodan jälkeen 14 uutta kreikkalaiskatolista seurakuntaa, Lapin seurakunta oli yksi niistä. Petsamon kolttasaamelaiset olivat harrasta väkeä, ja heille oli tärkeää saada hartauspaikka yhteisöihinsä. Valtion keskusjohtoinen jälleenrakennuspolitiikka ei kuitenkaan aina istunut pohjoisiin olosuhteisiin, eivätkä kaikki pyhäköt kuuluneet lainkaan valtion ja kirkon keskusjohtoiseen jälleenrakennusohjelmaan. Pohjoisessa Sevettijärven rukoushuone rakennettiin etupäässä lahjoitusvaroin ja Tervolan Varejoen rukoushuone talkoovoimin.

Ivalon Pyhän Nikolaoksen muistolle pyhitetty ortodoksinen kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1960. Kanttori Erkki Lumisalmi esittelee kirkkoa professori Marja Tuomiselle. Kuva: Mervi Löfgren

”Rovaniemelle valmistui valtion rakennuttamana ortodoksinen rukoushuone vuonna 1957. Se rakennettiin Nilsiän pyhäkön tyyppipiirustusten mukaan, vaikka jälleenrakennuksen alussa nimenomaan oli torjuttu ajatus standardiarkkitehtuurista.”

Myös pyhäkköjen interiöörit ratkaistiin keskusjohtoisesti. Jälleenrakennusajan pyhäkköjen sisätilat olivat ratkaisuiltaan pelkistettyjä ja muotokieleltään vieraita omat kotikirkkonsa menettäneille.

Sittemmin jälleenrakennusajan pyhäkköjen interiöörejä on muutettu milloin bysanttilaisen, milloin karjalaisen tradition hengessä, ja jälleenrakennusajan jäljet on kohta kokonaan siivottu pois näkyvistä.

”Minusta on tärkeää, ettei jälleenrakennusajan perintöä hukata.  Se on kokonaisuudessaan oman aikakautensa tuotetta ja sellaisena kertoo oman aikansa olosuhteista”, Tuominen sanoo. 

Lappilaisista, lappilaisille 

”Olemme pitäneet koko projektin ajan mielessä, että koska tutkimme lappilaisia ihmisiä, myös saatamme tutkimuksemme tulokset heidän ulottuvilleen”, Tuominen sanoo.

Projektin aikana on järjestetty tieteellisten seminaarien ja kansainvälisen konferenssin lisäksi useita yleisöseminaareja, jotka ovat houkutelleet paikalle sadoittain ei-akateemista yleisöä. Tuominen on myös sanomalehti Kalevan kolumnistina nostanut esille pohjoisen sota-, evakko- ja jälleenrakennushistoriaa.

Keväällä 2018 ilmestyy Marja Tuomisen ja Mervi Löfgrenin toimittama yleistajuinen teos Lappi palaa sodasta (Vastapaino).

Feeniks-projektin ja Rovaniemen taidemuseon yhteistyönä järjestettiin syksyllä 2017 laaja näyttely Lapin jälleenrakennusajan taiteesta: Uuteen aamuun – Jälleenrakennettu maisema lappilaisessa taiteessa. Näyttelyn yhteydessä järjestettiin seitsenosainen yleisöluentosarja, joka avasi sodanjälkeistä ajanjaksoa monista näkökulmista. Taidemuseo sijaitsee Kulttuuritalo Korundissa, entisessä postiautovarikossa, joka on Rovaniemen harvoja sodasta säilyneitä rakennuksia.

Uuteen aamuun -kuva: Rovaniemen taidemuseossa järjestettiin syksyllä 2017 Uuteen aamuun -näyttely, jossa on esillä jälleenrakennusajan lappilaista kuvataidetta. Kuva: Arto Liiti

Projektin rahoitus Suomen Akatemiassa on päättynyt, mutta tutkittavaa Lapin jälleenrakennusajassa riittää. ”Feeniks-projektin henki jatkuu tutkijoiden muodostamassa Petsamo-ryhmässä, joka syntyi spontaanisti projektin aikana”, Tuominen iloitsee. 

Teksti: Satu Räsänen

Pääkuva ylhäällä: Feeniks-projektin tutkijat Päivi Granö, Mervi Löfgren, Tuija Hautala-Hirvioja, Anniina Koivurova ja Marja Tuominen kävivät tutustumassa Hammerfestin jälleenrakennusmuseoon. Kuva: tuntematon norjalainen pikkupoika

 

Viimeksi muokattu 5.1.2018
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »