EN

Tarttuvuuden avulla laajempi käsitys kulttuurista

4.10.2017

Miksi tutkia 1800-luvun alun eurooppalaista kulttuuria? Akatemiaprofessori Hannu Salmi Turun yliopistosta pyrkii osoittamaan tutkimuksessaan, kuinka ilmiöt tarttuvat ja kuinka tutkimuksen ajankohtana oli samanlaista tarttuvuutta kuin nykyisinkin sosiaalisen median aikakaudella.

Salmi käyttää termiä viraalisuus, jonka hän selittää infektiivisyydeksi tai tarttuvuudeksi. ”Ajatukseni on, että voisimme tarkastella kulttuuria viraalisena ilmiönä, jossa ilmiöt tarttuvat.”

Salmi ottaa nykypäivästä esimerkin siitä, miten uutiset, niin todet kuin epätodetkin, tarttuvat somessa. Päivitysten levittäjät ovat kuin taudin kantajia. Samanlaisena hän näkee uutisten leviämisen 1800-luvulla. Hän muistuttaa, että samoin kuin nyt somessa silloin sanomalehdistö eli kontrolloimattoman laajenemisen aikakautta kaikkialla maailmassa. Ja infektioiden tavoin uutiset levisivät hyvinkin nopeasti.

Salmi kertoo, että samalta aikakaudelta löytyy myös tunteiden tarttuvuutta. Esimerkiksi Ranskan suuren vallankumouksen jälkeisessä Euroopassa vallankumoushuuma ja poliittisten ilmiöiden aiheuttama kiihko levisivät nopeasti. Ne levisivät myös Turkuun, jossa Akatemian opiskelijat saivat tartunnan vallankumousaatteesta ja aiheuttivat levottomuuksia.

”Haluaisin ymmärtää, miten tarttuvuus yli rajojen tapahtui ja toteutui ja minkälainen logiikka siinä oikeastaan oli. Nythän meillä on mahdollisuus tehdä tällaista tutkimusta, kun käytettävissämme on esimerkiksi digitoituja sanomalehtikokoelmia useimmista Euroopan maista ja myös globaalisti. Voimme katsoa, miten ilmiöt leviävät.”

Menetelmänä tekstinlouhinta

Salmi tekee yhteistyötä informaatioteknologian tutkijoiden kanssa ja käyttää menetelmänä tekstinlouhintaa. Skannattujen sanomalehtien tekstit on tunnistettu optisesti. Salmen mukaan teksteissä on paljon virheitä, koska optinen tekstintunnistus ei ole kovin tarkkaa. Tekstien tarttuvuutta voi kuitenkin tutkia etsimällä samuuksia, samanlaisia merkkijonoja. Algoritmisin menetelmin on mahdollista löytää yhtäläisyyksiä silloinkin, kun joukossa on vääriä merkkejä. Koneoppimisen keinoin voidaan löytää kopioituja tekstejä ilman etukäteistietoa siitä, mitä ne voisivat olla.

”Tämä on tärkeätä, sillä meidän historiankuvamme on hyvin retrospektiivinen. Katsomme sitä nykyhetkestä käsin, ja meillä on oletuksia, mitkä ilmiöt olivat 200 vuotta sitten merkityksellisiä. Tällä menetelmällä voimme löytää teksteistä sellaisia yhteyksiä, joita ei välttämättä osata etukäteen ajatella. Voimme löytää kopioituvia aiheita ja teemoja.”

Salmi kertoo, että Turun palo oli ensimmäisiä suomalaisia globaaleja mediailmiöitä. Kaukaisin uutinen, minkä hän on siitä löytänyt, on julkaistu Tasmaniassa, Australiassa yhdeksän kuukautta palon jälkeen. Ja esimerkiksi Britanniassa aiheesta kerrottiin kymmenissä sanomalehdissä ja lukuisissa lehdissä ympäri Eurooppaa.

”Se oli varhainen mediailmiö, jossa minua kiinnostaa, mitä kautta ja mitä reittejä se oikeastaan levisi. Siitä muodostui jonkinlainen rihmasto. Ei ollut tietotoimistoja vaan lehdet kopioivat toisiltaan.  Vähän kuin tänä päivänä somen käyttäjä ottaa kaveriltaan ja jakaa sen uudelleen.”

Salmi on tutkinut varhaista julkkiskulttuuria, kuinka viulisti Niccolo Paganinin ja pianisti Franz Lisztin maineet levisivät ja heistä tuli aikansa tähtiä. Medialla oli suuri merkitys tässä. Kaikki tiesivät heidät, vaikka eivät koskaan olisi kuulleet heidän musisoivan. Jopa Suomessa ja Intiassa heistä kirjoitettiin. Paganinista levisi laajalle uutisankka hänen kuolemastaan. Se peruutettiin, ja myös tämä tieto levisi laajalle.

”1800-luvun alun lehdistössä kaikkea voitiin kopioida vapaasti, koska ei ollut tekijänoikeuslain suojaa. Siinä oli paljon epätotuutta kuten tänäkin päivänä. Eli postfaktuaalinen maailma ei ole pelkästään nykyhetken kysymys.”

Digitaaliset menetelmät kulttuurintutkijan keinoina

”Digitoidut sanomalehtiaineistot ovat tutkijalle ’big dataa’, jossa on valtavasti potentiaalia tutkimuksen kannalta. Se on aivan loistava lähdeaineisto.” Salmi kertoo, että pelkästään Suomessa on avoimesti käytettävissä lähes kolme miljoonaa digitoitua sanomalehden sivua. Hän on mukana myös kansainvälisessä hankkeessa, jossa pyritään yhdistämään kansalliskirjastojen digitoimia aineistoja. Koska kansainvälisesti käytettävissä on satoja miljoonia sivuja, ilman algoritmisia menetelmiä työ olisi mahdotonta.

Salmi itse on käyttänyt digitaalisia aineistoja jo parikymmentä vuotta. Tällä hetkellä hänellä on akatemiaprofessuurin ohella myös toinen Suomen Akatemian rahoittama hanke Digitaaliset ihmistieteet -tutkimusohjelmassa. Siinä digitaalista historiantutkimusta tehdään DNA- ja proteiinitutkimuksen menetelmillä, jotka Turun yliopiston IT-laitos, nykyinen Tulevaisuuden teknologian laitos, on kehittänyt humanistiseen tutkimukseen soveltuviksi.

Salmen tavoitteena on akatemiaprofessorikaudellaan tulkita uudelleen kulttuurin käsitettä tarttuvuuden kautta. ”Minulla on kokonaisvaltainen käsitys kulttuurista. Se on enemmänkin näkökulma eli en halua nähdä kulttuuria kapeana taiteen, tieteen tai uskonnon sektorina vaan pikemminkin yhdistävänä tekijänä. Ihmisen toiminta on kulttuurisesti määrittynyttä tai ehdollistunutta silloinkin, kun ollaan politiikan tai talouselämän alueella.” Salmen mukaan ne molemmat ovat luonteeltaan kulttuurisia.

”Olen paljon ihmetellyt, miksi emme puhu tieteestä kulttuuripolitiikkana vaan puhumme tiedepolitiikasta, joka assosioidaan usein kilpailukykyyn ja innovaatioihin. Tämä on sinänsä perusteltua, mutta aivan samalla tavalla voisi tiedepolitiikkaa ajatella kulttuuripolitiikan osana ja kysyä, mitä laajempia kulttuurisia tavoitteita tieteellä voisi olla.”

Teksti: Leena Vähäkylä
Henkilökuva: Hanna Oksanen, Turun yliopisto

Viimeksi muokattu 4.10.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »