Tutkijoiden kokemukset uranäkymistä vaihtelevat

5.12.2017

Meribiologi Maiju Lehtiniemi pitää alansa työtilannetta varsin huonona, kun taas kemisti Maarit Karonen uskoo töitä riittävän. Tutkijoiden näkemykset uramahdollisuuksistaan nousivat esille Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan akatemiahanketapaamisessa 21.11., jonne toimikunta oli erityisesti kutsunut nousujohteisessa uravaiheessa olevia tutkijoita.

Meribiologi Maiju Lehtiniemen akatemiahankkeessa tutkitaan mikromuoveja Itämeressä ja Kallavedellä. Tutkittua tietoa mikromuovien haitoista on hyvin vähän. Akatemiahankerahoitus mahdollistaa vielä alkuvaiheessaan olevan tutkimuskysymyksen syvällisen tutkimisen. 

Yhtenä Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan tavoitteena on tukea tutkijauraltaan nuoria ja lupaavia tutkijoita, ja tähän joukkoon kiinnitetään erityistä huomiota tutkimusrahoituspäätösten valmistelussa. Toimikunta pyrkii vuosittain tapaamaan rahoittamiaan tutkijoita ja keskustelemaan heidän kanssaan ajankohtaisista asioista. Viime vuonna toimikunta tapasi tutkijatohtoreita ja nyt oli akatemiahankejohtajien vuoro.

Mikromuovien haitat syyniin

Biotieteiden ja ympäristöntutkimuksen alan akatemiahankkeilla pyritään perustutkimuksellisten kysymysten ratkaisemisen lisäksi luomaan edellytyksiä kestävälle kehitykselle ja globaalien haasteiden ratkaisemiselle.

Suomen Ympäristökeskus SYKEn johtava tutkijaMaiju Lehtiniemi johtaa akatemiahanketta, jossa selvitetään mikromuovien potentiaalisia haittoja Suomen vesistöissä.

”Tutkittua tietoa mikromuovien haitoista on hyvin vähän. On hienoa, että hanke sai akatemiahankerahoituksen. Hanke tulee tuottamaan tietoa mikromuovien määristä ja tyypeistä Itämeressä ja hankkeen sisävesikohteessa, Kallavedellä. Lisäksi selvitetään, miten erilaatuiset mikromuovit päätyvät huleveden mukana vesistöihin”, Lehtiniemi kertoo.

Mikromuoveja päätyy vesistöihin monesta lähteestä, kuten vaatteista, kosmetiikasta ja rannoille päätyvästä muoviroskasta. Rannoilta löytyy jopa teollisuudessa käytettäviä muovipellettejä – pieniä muovikuulia, jotka murskautuvat rantahiekassa yhä pienemmiksi. Erityisen paljon mikromuoveja on lähtöisin tieliikenteestä; tienpinnasta nastarenkaiden kulutuksen takia ja itse renkaista.

Lehtiniemen mukaan muovit voivat esimerkiksi takertua eliöiden raajoihin ja haitata siten ravinnonsaantia. Ne voivat myös vaikuttaa joidenkin lajien lisääntymiseen.

”Avomerellä mikromuovien pitoisuudet ovat toistaiseksi varsin alhaisia, joskaan tulevaisuudesta emme vielä tiedä. Rannikolla muovia on enemmän, ja melkein kaikki eliöt syövät sitä vahingossa tai tarkoituksella.”

Erilaisia uranäkymiä

Meribiologian alalta väitellyt Lehtiniemi pitää meribiologien työllisyystilannetta tällä hetkellä varsin huonona Suomessa. Itseään hän kutsuu onnekkaaksi, koska on saanut vakituisen työsuhteen Suomen Ympäristökeskuksesta. 

”Säästösyistä työpaikkoja ja rahoitusta ei ole paljon tarjolla. Projekti- ja pätkätöitä on jonkin verran, mutta eläköitymisvirkoja ei enää avata. Tämä trendi tuntuu vallitsevan sekä tutkimuslaitoksissa että yliopistoissa”, Lehtiniemi pohtii.  

Lehtiniemi arvelee, että poliitikot pitävät säästöistä huolimatta Itämeren suojelua tärkeänä. Aihe on myös mediassa usein esillä. ”Toivon mukaan työtilanne paranee tulevaisuudessa.”

Luonnonyhdistekemian dosentti Maarit Karonen johtaa akatemiahanketta, jossa tutkitaan ellagitanniinien ja lipidien välisiä vuorovaikutuksia. Hanke on jatkoa aiemmalle tutkijatohtoriprojektille, jossa etsittiin ratkaisuja märehtijöiden aiheuttamien metaanipäästöjen vähentämiseksi ellagitanniinien avulla.

Maarit Karosen akatemiahankkeessa tutkitaan karjan aiheuttamia ilmastolle haitallisia metaanipäästöjä ja etsitään ratkaisuja niiden vähentämiseksi rehuun lisättävällä ellagitanniinilla. 

 

”On havaittu, että ellagitanniinirikas rehu vähentää karjaeläinten aiheuttamia metaanipäästöjä, jotka ovat yksi merkittävä tekijä ilmastonmuutoksessa”, Karonen kertoo.

Karonen työskentelee yliopistonlehtorina Turun yliopistossa ja suhtautuu alansa tutkijoiden uranäkymiin optimistisesti.

”Monesti kuulee sanottavan, että akatemiarahoituksen saaminen on kuin lottovoitto, mutta ei se mielestäni niin vaikeaa ole. Ehkä näkemykseni tutkijoiden työtilanteesta on positiivinen senkin takia, että Turun yliopistossa ei ole lähdetty yt-neuvotteluihin”, Karonen pohtii.

Uusi mentorointiohjelma on käynnistynyt

Hyvistä uranäkymistä huolimatta Karonen kaipaa ajatustenvaihtoa tutkimuksen ja opetustehtävien yhdistämiseen liittyvistä haasteista. Hän osallistuu Suomen Akatemian ja Tiedeakatemiain neuvottelukunnan uuteen mentorointiohjelmaan, jossa tarjotaan tukea kehittymiseen itsenäisenä tutkijana.

”Työtehtäviini kuuluu sekä opetusta että tutkimusta. Usein mietin, miten tutkimukselle saisi järjestettyä aikaa, kun opetus vie niin paljon huomiota. Olisi hyödyllistä saada aiheesta näkemyksiä henkilöltä, jolla on vastaavaa kokemusta.”

Mentorointiohjelma on tarkoitettu ensimmäisen akatemiahankerahoituksensa saaneille tutkijoille.  Mentoreina toimivat kokeneet tutkijat.

”Suomessa ei tietääksemme ole aiemmin ollut tutkijoille suunnattua mentorointiohjelmaa. Nyt käynnistynyt ohjelma on pilotti”, kertoo Suomen Akatemian johtava tiedeasiantuntija Hannele Lahtinen.

Karonen kertoo olleensa hiljattain ohjelman aloitustapaamisessa.

”Oli kiva päästä keskustelemaan muiden samassa akateemisessa elämäntilanteessa olevien tutkijoiden kanssa”.

Lisätietoa mentorointiohjelmasta

 

Teksti ja kuvat: Tea Kalska

Viimeksi muokattu 5.12.2017
Seuraa meitä:
FacebookSlideshareTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
YHTEYSTIEDOT, LASKUTUS  JA
REKISTERISELOSTEET»
KYSYMYKSET JA PALAUTE »