SV EN
Arto Mustajoki: tiede voi uudistua uusin keinoin

Arto Mustajoki: tiede voi uudistua uusin keinoin

14.1.2019

Arto Mustajoki on yksi pisimpään Suomen Akatemiassa vaikuttaneita luottamushenkilöitä. Tämä ura päättyi vuodenvaihteessa, kun Akatemia sai uuden hallituksen. Sitä ennen Mustajoki oli ehtinyt olla kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja, Akatemian hallituksen puheenjohtaja ja Akatemian hallituksen jäsen.

Mustajoen ura on näyttävä sekä tieteellisesti, tiedepoliittisesti että hallinnollisesti. Hallinnollinen ura alkoi Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaanina, mihin hän siirtyi venäjän kielen professuurista. Dekaaniutta seurasi ensimmäinen päätoiminen vararehtorin tehtävä vuonna 1992. Toinen dekaanikausi täytti yliopistouran viimeiset vuodet. Eläkkeelle Mustajoki jäi kaksi vuotta sitten.

Mustajoki kertoo olleensa aina kriittinen hallintoa kohtaan. ”Jossakin vaiheessa tajusin, että on helppo huudella takarivistä ottamatta itse vastuuta. Yliopisto joutuu toimimaan yhteiskunnassa ottaen huomioon ministeriöiden näkemykset tai mitä mieltä poliitikot ovat. Yritän nähdä, miten asioita saa parhaiten eteenpäin. Huutelun sijaan oikea tapa on käydä dialogia.” Mustajoki muistuttaakin, että yliopistoyhteisön pitäisi päästä siitä käsityksestä, että päättäjien tulisi opetella ymmärtämään yliopistolaisten kieltä. Sen sijaan yhteisön pitäisi ymmärtää päättäjien intressit ja puhua heidän kieltään. Tähän Mustajoki on pyrkinyt sekä omassa toiminnassaan että myös tutkimuksessaan.

Tasapuolisuus tärkeintä toimikuntatyössä

Vararehtorikauden jälkeen Mustajoesta tuli Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja. Siinä roolissa hän pyrki tasapuolisuuteen kaikkien tieteenalojen välillä, koska kaikki eivät voi olla edustettuina toimikunnassa. Hän myös selvitti, onko sillä vaikutusta rahoituksen saamiseen. Kävi ilmi, että ei ole. Myös poikkitieteellisyys nähtiin vuosituhannen alussa ongelmallisena rahoituksen saamisen kannalta. Näinkään ei ollut.

Toimikunnan puheenjohtajakaudella kansainvälisten arvioitsijoiden käyttö alkoi vakiintua. Myös kotimaiset aiheet kuten Suomen historia, kirjallisuus ja kieli alettiin arvioida kansainvälisesti, minkä oikeutusta on monesti pohdittu. ”Kyllä niidenkin alojen pitää olla kansainvälisiä metodiensa puolesta. Näiden alojen tutkijoiden pitää pystyä myymään omaa tutkimustaan muihin maihin”, perustelee Mustajoki ja muistuttaa, että julkaisujen suhteen pitää tutkijan tehdä itselleen selväksi, kenelle kirjoittaa. Jos haluaa viedä omaa tieteenalaansa eteenpäin maailmassa, ei ole kovinkaan kunnianhimoista kirjoittaa suomeksi. Eri asia ovat kaikille tarkoitetut yleissivistävät artikkelit.

Mustajoesta tuli Suomen Akatemian ensimmäinen tutkijapuheenjohtaja. Akatemiasta oli tehty kansainvälinen arviointi, jonka pohjalta hallituksen rakennetta muutettiin niin, että aikaisemmin puheenjohtajana toiminut Akatemian pääjohtaja siirtyi esittelijäksi ja puheenjohtaja valittiin tutkijakentältä. Samalla toimikuntien puheenjohtajat eivät enää olleet hallituksen jäseniä mutta heille jäi läsnäolo-oikeus kokouksiin. Hallitukseen tuli myös muita kuin tieteen edustajia.

Akatemian hallitus ei enää päätä yksittäisistä rahoituksista vaan tekee isompia linjauksia kuten esimerkiksi minkälaisia ovat Akatemian rahoitusmuodot. Mustajoesta näillä ratkaisuilla on kuitenkin valtava vaikutus pitemmällä aikavälillä.

Vaikuttavuus ymmärrettävä laajasti

Luottamus Akatemiaan on lisääntynyt varsinkin nykyisen pääjohtajan Heikki Mannilan aikana. Näin on Mustajoen mielestä käynyt sekä ministeriötasolla että tutkijoiden piirissä.

Akatemialle on annettu uusia isoja tehtäviä. Tämä johtuu Mustajoen mielestä muun muassa siitä, että Akatemia on kansainvälistä huippua hakemusten käsittelyssä. Uusia tehtäviä ovat strategisen tutkimuksen rahoitus, yliopistojen profiloitumisen rahoitus, kertarahoituksena olleet kärkihankkeet ja kaksi kertaa lippulaivarahoitus.

Mustajoki näkee yhtenä tulevaisuuden haasteena, mitä tarkoitetaan tutkimuksen vaikuttavuudella ja miten se määritellään. ”Mottoni on ollut, että tieteelle ei voi olla haitaksi, jos siitä on hyötyä. Akatemia on kuitenkin Suomessa ainoa niin sanotun perustutkimuksen rahoittaja. Akatemia ei voi lähteä sille linjalle, että hakemukset arvioitaisiin sillä perusteella, kuinka nopeasti ne tuottavat hyötyä. Kaikki tietävät, että on vaikea määritellä, miten hyötyjä tulee. Usein ne tulevat vasta vuosien, joskus kymmenien kuluessa. Vaikuttavuus on hyvä käsite, kunhan se ymmärretään riittävän laajasti. Se ei ole vain taloudellista pikavaikutusta.”

”Yksi vaikuttamisen muoto on vaikuttaa ihmisten käsityksiin siitä, millainen maailmankuva heillä on. Se vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen, mikä taas vaikuttaa siihen, miten yhteiskunta toimii. Medialla on siinä suuri merkitys, mutta tiede syöttää medialle tietoa. Näillä asioilla on pitkällä aikavälillä suurempi merkitys yhteiskunnan menestymiseen kuin yksittäisillä innovaatioilla.”

Mustajoen mukaan erityisesti nuoret tutkijat haluavat nähdä tutkimuksellaan merkitystä. Kärkihankerahoitus oli esimerkki tästä: se poiki lähes 600 hakemusta.

Entä jos tiede edistyisikin paremmin muilla tavoin kuin julkaisuilla?

Suomen tiede on muuttunut sinä aikana, jona Mustajoki on ollut tiedepoliittinen vaikuttaja. ”Suomen tiede on edennyt mutta pitää muistaa, että olemme maailman mittakaavassa pieni tekijä. Kansainvälistymisen suhteen tulee vielä eteen uudenlaisia haasteita: pitääkö vielä rohkeammin avata Akatemian rahoitusta muiden maiden tutkijoille, jotka olisivat rahoituksen saadessaan tulossa Suomeen.”

Myös kaiken kulmakivenä oleva vertaisarviointi vaatii Mustajoen mielestä pohdintaa. Hän miettii, kuinka hyvin asiantuntijat näkevät tutkimuksen innovatiivisuuden ja uskaltavatko he ehdottaa rahoitusta niille, jotka poikkeavat heidän omista näkemyksistään. Miten saadaan tiede uusiutumaan, kuten Suomen Akatemia ja tärkein eurooppalainen rahoittaja Euroopan tutkimusneuvosto ERC painottavat. Entä millainen rooli tieteellisillä huippujulkaisuilla on jatkossa? ”Tuleeko blogeja ja muita uusia formaatteja tilalle? Tiede voisi edistyä nopeammin, jos heität ideoita muiden kommentoitavaksi sen sijasta, että julkaiset hitaan ja monimutkaisen prosessin jälkeen tieteellisessä lehdessä.”

Nykyhetken kova sana tiedepolitiikassa on avoin julkaiseminen. Mustajoki muistuttaa, että siitä on puhuttu jo 20 vuotta. Hänestä siinä on pikku hiljaa päästy eteenpäin. Mutta miten julkaiseminen kehittyy? ”Avoin julkaiseminen on hyvä asia, mutta siihen liittyy naiiveja käsityksiä. Yksi tällainen käsitys on, että se olisi ilmaista. Jos taas avoimuus pitää ostaa, se eriarvoistaa. Joskus ajatellaan, että julkaisujen ollessa avoimia myös päättäjät ja muut akateemisen yhteisön ulkopuoliset kansalaiset voisivat lukea niitä. Tämä on täysin epärealistista, koska useimmat tieteelliset julkaisut ovat liian vaikeaselkoisia jopa lähialojen tutkijoille. Tutkimuksen vaikuttavuus syntyy siitä, että tutkimustieto paketoidaan tiiviiseen ja ymmärrettävään muotoon.” Toisaalta Mustajoki muistuttaa, että tieteen sisäinen vaikuttavuus edellyttää tällä hetkellä julkaisemista arvostetuissa lehdissä tai esiintymistä tieteellisissä konferensseissa ja vastaavissa.

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuva:  Kari Likonen

Viimeksi muokattu 14.1.2019
Seuraa meitä:
FacebookTwitterYoutubeLinkedInSlideShare
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
TIETOSUOJA »
YHTEYSTIEDOT JA LASKUTUS »
KYSYMYKSET JA PALAUTE »