FORBIO tuottaa uutta osaamista ja avoimia paikkatietoaineistoja riskien hallintaan

Heli Peltola toimii metsänhoidon professorina Itä-Suomen yliopistossa, Metsätieteiden osastolla. Hän johtaa myös strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa FORBIO: Kestävä, Ilmastoneutraali ja Resurssitehokas Metsäbiotalous -konsortiota, jossa on mukana partnereina Itä-Suomen yliopiston Metsätieteiden osaston ja Kemian laitoksen lisäksi Ilmatieteen laitos, Luonnonvarakeskus ja Euroopan metsäinstituutti sekä Suomen ympäristökeskus.

FORBIO: Kestävä, Ilmastoneutraali ja Resurssitehokas Metsäbiotalous -hankkeen yhtenä keskeisenä tavoitteena on tuottaa tutkimukseen perustuvaa uutta osaamista ja ratkaisumalleja sekä avoimia paikkatietoaineistoja, joilla voidaan nykyistä paremmin hallita erilaiset riskit metsien hoidossa ja käytössä. Pääpaino tarkastelussa on erilaisten tuhoriskien hallinnan parantamisessa, huomioiden eritoten metsien tuuli- ja lumituhoriskit, kuivuus ja metsäpalot sekä roudan väheneminen, joka lisää tuuli- ja lumituhoriskejä sekä puunkorjuun haasteita. Lisäksi selvitetään metsäbiomassan tuotannon ja käytön lisäämisen vaikutuksia muihin ekosysteemipalveluihin, kuten metsien hiilivarastot, monimuotoisuus ja virkistyskäyttö. Tällaista riskien kokonaisvaltaista tarkastelua ja hallintaa tarvitaan kasvavan ja monipuolistuvan metsäbiotalouden toimintaedellytysten turvaamiseksi niin Suomessa kuin laajemminkin Euroopan Unionissa.  

FORBIO:n tutkimustulosten mukaan metsien hoitoa tehostamalla voidaan lisätä metsien kasvua ja ainespuuhakkuita jopa 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa tulevina vuosikymmeninä ilman että Suomen metsävarat vähenevät nykyisestä tasosta. Toisaalta, roudaton kausi pitenee tuntuvasti ilmaston lämmetessä, mikä lisää eritoten Etelä-Suomessa   puunkorjuun haasteita maan kantavuusongelmien lisääntyessä. Se lisää myös metsien tuulituhoriskejä vaikkei tuulisuus lisääntyisikään. Niitä lisää myös hakkuiden lisääntyminen eritoten harvennetuissa metsissä ja avohakkuiden reunametsissä, kuten myös maannousema kuusella. Vastaavasti tuulituhot voivat lisätä seurannaistuhoja, kuten kirjanpainajatuhoja kuusella. Nuoska- ja huurretykyn kertymiselle ja lumituhojen synnylle otolliset säätilanteet lisääntyvät sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa ja vähenevät Etelä-Suomessa. Ilmaston lämpeneminen lisää myös keväällä ja kesällä maan kuivuusjaksoja Etelä-Suomessa, mikä voi vähentää kuusen kasvua heikosti vettä pidättävillä mailla sekä lisätä jossain määrin metsäpaloriskejä.

Hakkuiden merkittävä lisääminen voi myös vähentää metsien monimuotoisuus- ja virkistysarvoja, ellei niitä huomioida riittävästi hakkuita suunniteltaessa ja toteutettaessa. Toisaalta hyvällä metsien hoidolla ja hakkuiden suunnittelulla voidaan vähentää sekä tuhoriskejä että huomioida metsien monimuotoisuus- ja virkistysarvoja, ilman että vähennetään merkittävästi puuntuotannon kannattavuutta. Lisääntyvät hakkuut mahdollistavat myös puun käytön fossiilisten tuotteiden, materiaalien ja energian korvaajana, mikä auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta pidemmällä aikajänteellä. 

Uuden osaamisen lisäksi FORBIO tuottaa Ilmatieteen laitoksen johdolla eri toimijoiden vapaaseen käyttöön alueelliselta mittakaavaltaan tarkkoja avoimia paikkatietoaineistoja, esimerkiksi ilmastollisten riskien esiintymisestä Suomessa nyky- ja muuttuvassa ilmastossa eri alueilla ja aikajänteillä. Jaettavat avoimet paikkatietoaineistot parantavat eri metsäbiotalouden toimijoiden ja ministeriöiden mahdollisuuksia varautua ilmastollisiin riskeihin ja ottaa niitä huomioon toiminnassaan, mikä lisää tutkimuksen vaikuttavuutta.  Hankkeen vuorovaikutuspartnerit ovat tärkeässä roolissa, kun uutta osaamista ja ratkaisumalleja sekä avoimia paikkatietoaineistoja viedään käytäntöön.   

Viimeksi muokattu 12.2.2018
Seuraa meitä:
FacebookTwitterYoutube
VAIHDE 029 533 5000
KIRJAAMO 029 533 5049
FAKSI 029 533 5299
   
SÄHKÖPOSTI etunimi.sukunimi@aka.fi
AUKIOLO Arkisin 8.00-16.15
   
HENKILÖHAKU »
TIETOSUOJA »
YHTEYSTIEDOT JA LASKUTUS »
KYSYMYKSET JA PALAUTE »