Missä implantti on keksitty? Toimiiko implantti radiotaajuuksia hyväksikäyttäen vai mikä on toimintaperiaate? Mikä on signaalin kantama? Milloin Suomessa käytettiin implanttia koehenkilöllä ensi kertaa ja missä?

Akatemiatutkija Toni Björninen, Tampereen teknillinen yliopisto:

Ei voida sanoa, että aivoimplantit lukisivat ajatuksia. Abstraktien ajatusten lukeminen ei ole implanttien avulla mahdollista vielä, tuskin lähitulevaisuudessakaan. Aivoimplanttien avulla voidaan mitata aivojen tuottamia sähköimpulsseja. Näin saadaan tietoa ihmisen aikomuksista ja liikkeistä, kuten vaikkapa siitä milloin henkilö ajattelee haluavansa liikuttaa oikeaa kättä tai vasenta jalkaa. Tämä avaa mahdollisuuksia kehittää uudenlaista terveysteknologiaa.

Taustalla on tutkijoiden yhteistyö eri puolilla maailmaa. Ensin aivojen sähköimpulsseja ryhdyttiin mittamaan kiinnittämällä elektrodeja päänahan pinnalle. Sitten keksittiin elektrodimyssy, joka on puettavissa päähän.

Halvaantunut koehenkilö on kyennyt onnistuneesti ohjaamaan elektrodimyssyn ja tietokoneen avulla pyörätuolia ikään kuin ajatuksen voimalla. Tekniikkaa kutsutaan aivotietokoneeksi.

Tämän tekniikan ongelma on, että välissä on muuta kudosta, joten signaalit ovat aika heikkoja ja niitä kertyy laajalta alueelta. Implanttien avulla elektrodit saadaan kallon sisälle ja ne pystyvät keräämään sähköimpulsseja tehokkaammin ja tarkemmin, halutusta paikasta.

Aivotietokoneeseen liittyvä implanttiteknologia on vasta kehittymässä. Ihmisillä kokeillut implantit ovat olleet langallista teknologiaa, eikä kokeita ole tehty Suomessa. 

Halvaantunut koehenkilö on implantoidulla langallisella systeemillä kyennyt tarkempaan motoriikkaan, kuten juomaan robottikädellä juomapullosta.

Langattomat implantit poistaisivat kehon läpäisevät johdot. Tämä vähentäisi tulehdusriskiä ja parantaisi käytettävyyttä. Kehitys on edennyt eläinkokeisiin. Kokeita on tehty muun muassa yhdysvaltalaisessa Berkeleyn yliopistossa, missä langattomia implantteja on asennettu rotille. Langaton implantti lähettää tietyllä radiotaajuudella signaalin. Sen kantama ulottuu kallon ulkopuolelle kiinnitettyyn vastaanottimeen. Implantti ei sisällä omaa energianlähdettä, vaan vastaanotin lähettää sille energiaa.