Taiteen osuus ja taiteen sanallistaminen taiteellisen tutkimuksen hakemuksissa puhuttaa alan toimijoita. Usein vaikuttavuus ja uudistaminen ovat taiteellisen tutkimuksen keskeisiä elementtejä. Mutta kumpaa laatua arvioidaan, tutkimuksen vai taiteen – vai kenties molempia? Suomen Akatemian ja eri säätiöiden rahoituskriteerit ovat erilaisia ja niiden tarjoamat rahoitusmuodot täydentävät toisiaan.

”Taiteellinen tutkimus sekä Suomen Akatemian ja säätiöiden kriteerit hakemuksille”. Näitä kysymyksiä joukko yliopistojen, säätiöiden ja Suomen Akatemian edustajia kokoontui pohtimaan helmikuussa 2021. Lähtökohta keskustelutilaisuudelle oli, että taiteellinen tutkimus on tutkimusta ja taiteilija-tutkijoiden on pystyttävä hakemaan tutkimusprojekteilleen rahoitusta niin Suomen Akatemiasta kuin säätiöistäkin – niin kuin on tapahtunutkin.

Määritelmien mukaan Suomen Akatemia on tieteen ja tieteellisen tutkimuksen rahoittaja. Termissä ”taiteellinen tutkimus” sana ”taiteellinen” koetaan helposti ”tieteellisen” vastakohtana. Taiteellisen tutkimuksen hakemuksia lukenut Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta halusi aktivoida tilaisuuden avulla keskustelua hakemuksista ja hakuprosesseista sekä nostaa esiin sitä, miten säätiöiden ja Suomen Akatemian kriteerit eroavat toisistaan. Akatemian ja säätiöiden alustusten jälkeen aiheesta syntyi vilkas keskustelu, jonka antia valotan seuraavissa kappaleissa.

Kehollisen kokemuksen ja kehollisen tiedon sanallistaminen on haastavaa taiteellisessa tutkimuksessa

Taiteellisessa tutkimuksessa kehollisella kokemuksella ja kehollisella tiedolla on merkitystä, mutta jopa tekijän itsensä voi olla vaikea tulla siitä täysin tietoiseksi, mistä syystä kokemuksen välittäminen toisille voi olla hyvinkin vaikeaa. Rahoitushakemuksessa hakijan on kuitenkin jollain tavalla kyettävä sanoin kertomaan, millaisesta projektista on kyse, mitä siinä tavoitellaan ja miten se toteutetaan. Kuvauksen osana hakijan tulee kyetä kertomaan, miten hän käyttää kehollista kokemusta osana tutkimusta. Tämä saattaa jossain määrin lyödä korvalle ajatusta siitä, että taiteellinen tutkimus pakenee määrittelyitä tai että kehollisen kokemuksen sanallistaminen ei koskaan voi tavoittaa kokemusta kokonaisuudessaan.

Kumpaa taiteellisessa tutkimuksessa arvioidaan: tutkimuksen vai taiteen laatua?

Suomen Akatemian käyttämä hakuportaali ohjaa tiukasti hakemuksen sisältöä ja muotoa, mutta miten taiteen sisällöt sopivat tähän rakenteeseen?

Tiukan rakenteen ja kaikille yhteisten kriteerien avulla pyritään hakijoiden yhdenvertaiseen kohteluun vertaisarvioinnissa. Säätiöillä hakemusten rakennetta ei samalla tavalla ohjata, joten hakija voi kirjoittaa hakemuksensa melko vapaasti ja nostaa esiin itselleen tärkeitä näkökulmia. Taide, taiteellinen toiminta ja taiteellinen tutkimus samoin kuin taiteelliset näytöt on näin ollen mahdollista tuoda esiin tämänkaltaisissa hakemuksissa. Säätiöt myös rahoittavat taiteellista toimintaa, mitä Suomen Akatemia ei tee.

Akatemian rahoituskriteerit ─ laatu, vaikuttavuus ja uudistuminen ─ ovat samat kaikille, koska yhteinen kriteeristö mahdollistaa eri tieteenalojen hakemusten vertailemisen. Periaatteessa kyseiset kriteerit sopivat erittäin hyvin taiteellisenkin tutkimuksen arvioimiseen, kunhan hakija vain kirjoittaa ne näkyviin osaksi hakemustaan. Usein vaikuttavuus ja uudistaminen ovat taiteellisen tutkimuksen keskeisiä elementtejä. Mutta kumpaa laatua arvioidaan, tutkimuksen vai taiteen – vai kenties molempia? Taiteen laadun arviointi vaatii yhtä lailla spesifiä osaamista kuin tutkimuksenkin arviointi, ja se vaatii materiaalia, jota arvioidaan.

Taide taiteellisen tutkimuksen osana on yhtä aikaa taidetta teoksina ja taidetta tutkimuksellisena lähestymistapana

Taiteellisen tutkimuksen hakemuksissa taiteella on merkittävä osuus. Sillä on arvo sinänsä: se ei ole koristus tai apu. Taide ei myöskään ole pelkkä tutkimuksen kohde, vaan osa paradigmaa, kysymyksenasettelua ja menetelmää. Taiteellisen tutkimuksen osana taide on yhtaikaa taidetta itsenäisinä teoksina tai esityksinä ja taidetta tutkimuksellisena lähestymistapana. Itsenäistä taidetta tehtäessä yleisö kokee teoksen: taideteoksen katsoja tai konsertin kuulija havainnoi teoksessa sitä, mihin hänen perehtyneisyytensä ja senhetkinen mielentilansa häntä ohjaavat. Kun kyse on rahoitushakemuksesta, vastuuta kokemuksesta ei voida jättää lukijalle, vaan hakijan pitäisi jollain tavalla kirjoittaa auki se, mitä taiteella tavoitellaan ja missä funktiossa se projektin kokonaisuudessa on.

Taiteen osuuden kuvaaminen palautuu sanallistamiseen: hakemuksessa kuvataan projektin lähtökohdat, teoria(t), tavoitteet, hypoteesit ja kysymyksenasettelut sekä menetelmät ja oletetut tulokset. Tällaisessa kuvauksessa taide ja tutkimus ovat saumaton osa kokonaisuutta.

Hakemuksen tekemiseen kaivataan lisää tukea

Yliopistojen, säätiöiden ja Suomen Akatemian edustajien kesken käydyssä keskustelussa tuli ilmi, että hakemuksen tekemiseen saatavan tuen määrä ja sisältö vaihtelevat suuresti eri yliopistoissa. Konkreettiselle tuelle on tarvetta, kohdistuu se sitten hakemuksen sisältöön, sanoitukseen tai teknisiin yksityiskohtiin. Rahoittajien kriteereihin perehtyminen on olennainen osa hakemuksen tekemistä, ja hakemus on syytä kirjoittaa vastaamaan näitä kriteereitä. Tässä, kuten myös hakemuksen selkeyden arvioinnissa ulkopuolinen lukija voi olla korvaamaton apu. Rahoitushakemuksen arvioijat ovat alan asiantuntijoita, mutta he lukevat hakemusta ensimmäistä kertaa ilman mahdollisuutta keskustella hakijan kanssa sisällöstä.

Taiteellisen tutkimuksen rahoitusmahdollisuuksista käytyyn keskusteluun osallistuneiden määrä, keskustelussa esiin tulleiden näkökulmien ja pohdintojen laajuus sekä keskustelun vilkkaus osoittivat, että keskustelulle oli tarve. Yksi iltapäivä ei vielä antanut vastauksia esiin nousseisiin kysymyksiin. Olennaista onkin, että keskustelu jatkuu yliopistoissa, yliopistojen välillä sekä yliopistojen ja rahoittajien kesken.