BTY-toimikunnan valitsemissa akatemiahankkeissa painotettiin tieteen uudistumista sekä nuoren tutkijasukupolven urakehitystä

Suomen Akatemian biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta (BTY) on myöntänyt rahoituksen 83 akatemiahankkeelle, joissa on kaikkiaan yhteensä 87 osahanketta. Toimikunta käyttää rahoitukseen lähes 40 miljoonaa euroa. Kaikista hankehakemuksista noin 18 prosenttia sai rahoituksen.

Summassa on mukana myös erillinen lisävaltuus, erityisesti nuorelle tutkijasukupolvelle kohdennettu 9,4 miljoonaa euroa. Hakijan katsotaan edustavan nuorta tutkijasukupolvea, mikäli hänen tohtorintutkinnostaan on kulunut enintään kymmenen vuotta ─ tai enintään 14 vuotta, jos tohtorintutkinnon suorittamisen jälkeen on suoritettu erikoislääkärikoulutus.

Toimikunnan panostus nuorempien tutkijoiden urakehitykseen korostui tämän korvamerkityn lisävaltuuden avulla, sillä se mahdollisti useamman nuoremman sukupolven tutkijan rahoittamisen. Kaiken kaikkiaan nuoremman tutkijasukupolven hakijat menestyivät hankehaussa hyvin. Kohdennetun rahoituksen avulla akatemiahankerahoituksen piiriin saatiin vielä 21 nuoremman tutkijasukupolven hanketta lisää.

Tärkein päätöksentekokriteeri valinnoissa oli tutkimuksen korkea tieteellinen taso. Nuoren tutkijasukupolven tukemisen ohella toimikunta halusi painottaa valinnoissaan lisäksi vahvasti tutkimushankkeiden panosta tieteen uudistumiseen.

”Toimikunta rahoitti laajasti hakemuksia biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen eri alueilta. Rahoitetut hakemukset ovat tieteellisesti korkeatasoisia, tiedettä uudistavia ja niillä on yhteiskunnallista vaikuttavuuspotentiaalia”, kertoo toimikunnan puheenjohtaja Ursula Schwab. Kaikki rahoituksen saaneet hakemukset saivat tieteellisiltä arviointipaneeleilta arvosanaksi 5 tai 6.

Toimikunta myönsi myös 9 kappaletta lyhyempiä rahoituksia tukemaan riskialttiiksi luettuja, mutta tieteellisesti korkeatasoisia hankkeita. Näiden potentiaali arvioitiin niin merkittäväksi, että hankkeiden aloittamista haluttiin tukea.

Biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta rahoitti monipuolisesti akatemiahankkeita painottaen nuoren sukupolven hankkeita. Esimerkkejä tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavasta tutkimuksesta:

Antti Sajantila Helsingin yliopistosta keskittyy monitieteellisessä tutkimuksessaan Levänluhdan ja Käldamäen vesikalmistoihin, jotka ovat Suomen pisimpään tutkittuja arkeologisia kohteita. Erikoista kummassakin paikassa on niiden poikkeuksellinen käyttö hautoina. Levänluhdasta ja Käldamäestä on löytynyt sekä ihmisten että eläinten luita ja erilaisia esineitä. Vuosina 2018 ja 2019 uudet muinais-DNA-tutkimukset paljastivat Levänluhtaan haudatun geneettisesti nykyisiä saamelaisia lähellä olevan väestön jäseniä. Sajantilan projektissa tutkitaan Levänluhdan ja Käldamäen luiden alkuperää sekä ihmisen muinais-DNA menetelmiä, että uusia arkeovirologisia (virusten DNA) ja stabiili-isotooppi menetelmiä hyödyntämällä. Lisäksi radiohiiliajoituksen avulla tutkitaan, miten kauan kyseiset paikat ovat olleet hautapaikkoina.

Juhani Junttila Oulun yliopistosta perehtyy sydänperäisen äkkikuoleman taustoihin ja syihin. Projektissa tutkitaan sepelvaltimotautiin liittymättömän äkkikuoleman perintötekijöitä sekä kliinisiä piirteitä. Vaikka sydänsairauksiin liittyvien kuolemien määrää työikäisessä väestössä on vähennetty menestyksekkäästi viime vuosina, ei varsinkaan sepelvaltimotautiin liittymättömien äkkikuolemien määrä ole laskenut. Sen sijaan niiden suhteellinen osuus on nousussa. Tällaisiin äkkikuolemiin liittyy lisääntynyt sidekudoksen eli fibroosin kertyminen sydänlihakseen. Fibroosi heikentää sydänlihaksen supistumiskykyä ja sähkönjohtumista, mikä saattaa johtaa rytmihäiriöihin ja äkkikuolemaan. Junttilan tutkimushankkeen kohteina on myös äkkikuolleiden lähisukulaisia. Tavoitteena on löytää tällä tavoin tekijöitä, joilla äkkikuoleman vaarassa olevat henkilöt voitaisiin tunnistaa. Tutkimustulosten avulla toivotaan voitavan vähentää jatkossa sydänperäisten äkkikuolemien määrää.

Maija Heikkilä Helsingin yliopistosta tutkii järviekosysteemien toimintaa. Arktiset järvet ja lammet ovat keskeisiä hiilen kierrolle, biodiversiteetille ja sosio-ekonomiselle kestävyydelle. Ne kattavat jopa puolet maapinta-alasta jääpeitteisen Jäämeren läheisessä arktisessa tundramaisemassa. Kiihtyneellä läpivuotisella merijään vähenemisellä voi olla suoria ja epäsuoria vaikutuksia järviekosysteemien toimintaan. Heikkilän projektissa hyödynnetään luonnollisia biogeokemiallisia sedimenttiarkistoja merijään ja järviekosysteemien yhteyksien tutkimiseen menneiden lämpimien ja kylmien kausien aikana ennen ajanlaskun alkua. Tulokset parantavat ymmärrystä arktisen järjestelmän osien yhteistoiminnasta, ja erityisesti katoavan merijään vaikutuksista järviekosysteemien toiminnalle.

Satu Ramula Turun yliopistosta tutkii haitallisia vieraslajeja, jotka ovat levinneet luontoon ihmistoiminnan seurauksena. Tällaiset lajit muodostavat maailmanlaajuisen uhan paikalliselle lajistolle muun muassa häiritsemällä lajienvälisiä suhteita. Haitallisista vieraslajeista kasvit ovat keskeinen ryhmä, ja niiden menestymistä onkin selitetty useilla eri mekanismeilla. Valtaosa tutkimuksesta on keskittynyt maanpäällisiin eliöyhteisöihin ja mekanismeihin, joten maanalaisten mekanismien merkitys kasvi-invaasioissa tunnetaan huonosti. Ramulan projektissa tutkitaan, miten maaperämikrobit (haitalliset patogeenit ja hyödylliset bakteerit) voivat joko ehkäistä tai edistää haitallisten vieraskasvilajien leviämistä. Tutkimuksessa käytetään molekulaarisia menetelmiä, kasvatuskokeita sekä populaatiomalleja. Sen tulokset auttavat ymmärtämään lajienvälisiä vuorovaikutuksia ja niitä voidaan soveltaa haitallisten vieraskasvilajien torjuntaan.