BTY-toimikunta painotti rahoituspäätöksissään tutkijatohtorihakijoiden yhteistyöverkostoja ja tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta

Suomen Akatemian biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta (BTY) on myöntänyt rahoituksen 33 uudelle tutkijatohtorille. Toimikunta painotti tutkijatohtoreiden valinnassa hakemuksen korkean tieteellisen laadun ja hakijan pätevyyden lisäksi tänä vuonna erityisesti hakijoiden jo luomia kansallisia sekä kansainvälisiä yhteistyöverkostoja. Tutkijatohtorirahoituksen tavoitteena on mahdollistaa lupaavimpien, äskettäin tohtorintutkinnon suorittaneiden tutkijoiden pätevöityminen vaativiin tutkimus- tai asiantuntijatehtäviin sekä edistää heidän siirtymistään kohti itsenäistä tutkijanuraa.

Nyt rahoitettujen tutkijatohtoreiden rahoituskausi on kolmivuotinen ja toimikunta käyttää heidän rahoitukseensa 9 miljoonaa euroa. Tutkijatohtorihakemuksista rahoitettiin noin 16 prosenttia. Tänä vuonna noin 73 prosenttia rahoitetuista tutkijatohtoreista on naisia, kun tutkijatohtorihakijoista heitä oli 58 prosenttia.

”Tutkijatohtorihakemukset olivat tänä vuonna hyvin korkeatasoisia. Rahoitusta myönnettiin lupaaville tutkijoille, joiden hakemus oli innovatiivinen ja erityisen korkeatasoinen ja sisälsi kansainvälistä yhteistyötä”, kertoo biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja Ursula Schwab. Kaikki rahoituksen saaneet tutkijatohtorihakemukset saivat arvosanaksi 6 tai 5.

Kuten muissakin rahoitusmuodoissa, myös tutkijatohtoreilta edellytetään kiinteää yhteyttä suomalaiseen tutkimusyhteisöön, jotta rahoitus palvelee suomalaista tutkimusta ja yhteiskuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että rahoitusta hallinnoi suomalainen organisaatio. Rahoitus on tarkoitettu tutkijatohtorin oman palkan lisäksi henkilökohtaisiin tutkimuskuluihin sekä kansainväliseen ja kotimaiseen liikkuvuuteen.

Toimikunta rahoitti useita tieteellisesti korkeatasoisia tutkijatohtoreita, esimerkiksi:

Nina Mars Helsingin yliopistosta tutkii perinnöllistä rintasyöpää. Yksilön perinnöllistä sairastumisalttiutta voidaan tutkia testaamalla tunnettujen suurivaikutteisten geenien kantajuutta, mutta rintasyöpä voi periytyä myös lukuisten eri puolilla perimää sijaitsevien muiden geneettisten alttiusalueiden välityksellä. Näiden alttiusalueiden yhteisvaikutusta voidaan mitata geneettisillä riskipisteillä, joiden avulla tunnistetaan selkeästi suurentuneessa rintasyöpäriskissä olevia naisia. Nina Marsin tutkimuksessa hyödynnetään suomalaisia rekistereitä sekä FinnGen-tutkimuksen lähes 500 000 osallistujan tietoja. Tutkimuksessa tarkastellaan, voidaanko rintasyövän riskiarviota tarkentaa huomioimalla geneettinen riskipisteytys suurivaikutteisten geenivarianttien lisäksi. Tavoitteena on selvittää, voidaanko riskipisteytyksen avulla arvioida yksilöllistetyn rintasyöpäseulonnan tarvetta tai rintasyövän ennustetta.

Carolina Voigt Itä-Suomen yliopistosta pyrkii selvittämään arktisen alueen roolia ilmastonmuutoksessa. Arktinen alue lämpenee kaksi kertaa maapallon muita alueita nopeammin ja arktiset ekosysteemit ovat ilmastonmuutoksen kannalta tärkeitä suuren hiilivarastonsa takia. Hiilivarastot voivat vapautua ilmakehään kasvihuonekaasuina arktisen alueen lämmetessä. Arktisten soiden tiedetään olevan suuria metaanin lähteitä, mutta tundran mineraalimaiden kykyä sitoa metaania ei juuri tunneta. Projektissa saadaan tietoa siitä, kuinka metaaninielut vaihtelevat vuorokausi- ja vuodenaikaistasolla ja mitkä ympäristötekijät säätelevät metaanin sidontaa. Yhdistämällä uudenaikaista, suurella tarkkuudella toimivaa kaasuvirtojen mittaustekniikkaa isotooppimenetelmiin ja mikrobiologisiin tutkimuksiin projekti tuottaa uutta tietoa siitä, voiko arktinen alue olla aliarvioitu metaanin nielu.

Petteri Hyvärinen Aalto-yliopistosta pyrkii kehittämään menetelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa yksilöitä, joiden riski melun aiheuttamille kuulovaurioille on kasvanut. Koville äänille altistuminen voi johtaa kuulon heikkenemiseen, mutta melun vaikutukset ovat erittäin yksilökohtaisia. Tällä hetkellä kuulovaurio todetaan yleensä vasta, kun kuulon tarkkuudessa on jo tapahtunut merkittävää heikentymistä. Siksi tarvitaan nykyistä monipuolisempia kuulon mittareita, joilla voidaan tutkia kuulojärjestelmän yksilöllistä ja välitöntä vastetta melualtistukselle. Mikäli pystytään tunnistamaan yksilöt, joilla on suurin riski meluvauriolle, voitaisiin ennakoivat toimet aloittaa jo ennen kuin kuulossa tapahtuu peruuttamattomia muutoksia. Petteri Hyvärisen tutkimuksessa tätä reaktiota päivittäiseen ääniympäristöön ja siitä palautumista seurataan mobiililaitteeseen toteutetulla kuulontutkimusmenetelmällä.