Kokonaiskustannusmallin toimivuutta voi parantaa yhteistyöllä

Suomen Akatemian asettama työryhmä on tarkastellut kokonaiskustannusmallin nykytilaa ja kehittämistarpeita. Mallin soveltaminen vaihtelee eri tutkimusorganisaatioissa, ja mm. yliopistojen käytäntöjen yhtenäistäminen voisi parantaa kokonaiskustannusmallin toimivuutta tutkimusrahoituksen käytössä. Suomen Akatemia voi lisäksi omilla toimillaan kehittää ja selkeyttää taloushallinnon ja muun raportoinnin käytäntöjä tutkijakunnan hyväksi.

Kokonaiskustannusmallin toimivuutta alustavasti tarkastellut työryhmä arvioi mallin tavoitteita, rakennetta ja soveltamistapoja ja niiden kannalta merkittäviä toimintaympäristön muutoksia vuoden 2015 jälkeen. Työryhmä kokosi tietoja myös mallin soveltamiseen liittyvistä haasteista. Työryhmän jäseninä ovat olleet tiedeasiainneuvos Soili Vasikainen ja opetusneuvos Mirja Vihma opetus- ja kulttuuriministeriöstä sekä johtaja Satu-Anniina Pakarinen ja ryhmän puheenjohtajana johtaja Jussi Vauhkonen Suomen Akatemiasta. Työnsä tueksi ryhmä kokosi tietoa tutkimusorganisaatioista.

Kokonaiskustannusmalli otettiin käyttöön Suomen Akatemian rahoituksessa vuonna 2009. Kokonaiskustannusmallissa tutkimusrahoituksessa otetaan huomioon välittömien kulujen lisäksi myös tutkimuksesta välillisesti aiheutuvat kustannukset eli henkilösivukustannukset ja yleiskustannukset. Ulkopuolinen rahoittaja rahoittaa vain osan kokonaiskustannuksista ja loppuosa katetaan joko muulla ulkopuolisella rahoituksella tai tutkimuksen suorituspaikan omarahoitusosuudella. Suomen Akatemian osuus kokonaiskustannuksista on yleensä enintään 70 prosenttia.

Yleiskustannusten käsittelyyn lisää yhdenmukaisuutta ja läpinäkyvyyttä

Kokonaiskustannusmallin soveltamiseen liittyvä keskeinen kyselystä tehtävä havainto on, että tutkimusrahoituksen saajat käsittelevät yleiskustannuskertoimeen perustuvaa tulovirtaa tutkimusorganisaation sisäisessä budjetoinnissa ja laskennassa eri tavalla kuin yleiskustannuskertoimia hakemusta varten laskettaessa. Käsittelytavat myös vaihtelevat jossain määrin eri tutkimusorganisaatioissa. Sama havainto tehtiin myös Kokonaiskustannusmallin vaikuttavuuden ja vaikutusten arvioinnin loppuraportissa vuonna 2015.

Työryhmän näkemys on, että tutkimusorganisaatioiden olisi perusteltua pyrkiä yhdenmukaistamaan yleiskustannusten käsittelyä ja huolehtia siitä, että käsittely on organisaation sisällä läpinäkyvää ja tukee tutkimuksen laatua. Olisi myös hyödyllistä lisätä yhteistä keskustelua taloushallinnon ammattilaisten ja tutkimushankkeiden johtajien välillä.

Kyselyn perusteella omarahoituksen käsittely ei edelleenkään useimmissa yliopistoissa tapahdu läpinäkyvällä tavalla. Selkein menettelytapa olisi, että tiedekunta (tai muu relevantti yksikkö) kirjaisi hankkeen omarahoitusosuutta vastaavan euromäärän hankkeelle ja veloittaisi yleiskustannukset täysimääräisenä itselleen (brutto).

Työryhmän mukaan Suomen Akatemian taloushallinnollisten ja muiden raportointikäytäntöjen kehittäminen ja selkeyttäminen tiiviissä vuorovaikutuksessa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiojärjestelmän muiden toimijoiden kanssa voi vähentää tutkijakunnan ja tutkimusorganisaatioiden hallinnollista kuormaa.