Suomen Akatemia kartoittaa tutkijan liikkuvuuden muutostrendejä

Meneillään oleva COVID-19-pandemia on rajoittanut merkittävällä tavalla tutkijoiden liikkuvuutta, työskentelymahdollisuuksia ja yhteistyön toteuttamista. Lisäksi epidemia ja sen jälkivaikutukset saattavat vaikuttaa tieteellisen yhteistyön järjestämiseen myös tulevaisuudessa. Tutkijan liikkuvuus on muutenkin ollut muutoksessa muun muassa digitaalisten työskentelymahdollisuuksien ja työympäristöjen kehittymisen ansiosta.

Suomen Akatemia on aloittanut hankkeen, jossa tarkastellaan liikkuvuutta erityisesti tutkijan tehtävien näkökulmasta. Akatemia on edellyttänyt vuodesta 2016 alkaen akatemiatutkijan ja tutkijatohtorin tehtäviin hakevilta tohtorintutkinnon jälkeistä liikkuvuutta eli työskentelyä eri tutkimusympäristöissä. Myös kansainväliseen liikkuvuuteen ja verkostoitumiseen on kannustettu. Kokemus monenlaisista tutkimusympäristöistä nähdään tärkeäksi tutkijan osaamisen kehittymisessä ja tieteellisessä itsenäistymisessä.

Tulevaisuuden kannalta on ajankohtaista tarkastella akatemiatutkija- ja tutkijatohtori-rahoitusmuotojen muutoksia, ja pohtia erityisesti kansainvälisen liikkuvuuden kehityksen vaikutuksia näihin rahoitusmuotoihin. Tavoitteena on, että Akatemian rahoitusmuodot palvelevat mahdollisimman hyvin tiedeyhteisöä ja yhteiskuntaa ja vastaavat tutkijantyön ja toimintaympäristön muutoksiin.

Yhteistyössä tutkijayhteisön ja sidosryhmien kanssa

Toukokuussa alkaneessa Tutkijan liikkuvuus -hankkeessa tarkastellaan ainakin seuraavia kysymyksiä:

• Onko tutkijoiden liikkuvuus ja kansainvälinen yhteistyö muuttumassa? Millaisia muotoja se on saamassa? Miten tutkijayhteisö näkee liikkuvuuden muuttuvat muodot?
• Mitä ns. digitaalinen liikkuvuus on eri aloilla ja miten sitä voi toteuttaa? Entä miten sitä voitaisiin todentaa Akatemialta rahoitusta haettaessa ja tutkimussuunnitelmien arvioinnissa?
• Millaisia ovat tutkijan itsenäistymisen muodot eri alojen erityispiirteet huomioon ottaen?
• Miten kansainvälisen liikkuvuuden muuttuminen voi vaikuttaa rahoitusmuotoihin erityisesti akatemiatutkijan ja tutkijatohtorin rahoituksissa?
• Millaisia vaikutuksia liikkuvuusedellytyksellä on ollut akatemiatutkijan ja tutkijatohtorin rahoitusmuodoissa?
• Miten kansainvälisen liikkuvuuden kehityksen pitäisi vaikuttaa rahoitusmuotoihin erityisesti akatemiatutkijan ja tutkijatohtorin rahoitusmuodoissa?
• Millä keinoin Akatemia voi parhaiten edistää liikkuvuutta?

Hankkeen aikana keskustellaan laajasti tutkijayhteisön ja sidosryhmien kanssa. Ensimmäinen palautteen ja ideoiden keruu toteutetaan virtuaalisesti elokuussa. Hanke päättyy helmikuussa 2021.