Suomen Akatemia myönsi akatemiapalkinnot Emilia Korkea-aholle ja Tiina Sikaselle

Lobbauksen sääntelyä tutkinut Emilia Korkea-aho palkittiin yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja lääkejäämien ympäristövaikutuksia tutkinut Tiina Sikanen tieteellisestä rohkeudesta.

Suomen Akatemia on palkinnut kaksi kansainvälisesti ansioitunutta uuden sukupolven tutkijaa. Vuoden 2019 akatemiapalkinnot myönnetään Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Emilia Korkea-aholle (s. 1980) yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja Helsingin yliopiston yliopistotutkija Tiina Sikaselle (s. 1978) tieteellisestä rohkeudesta.

Korkea-aho on tehnyt urallaan merkittävää ja uraauurtavaa tutkimusta koskien lobbareiden vaikutusta lainsäädäntötyöhön. Sikanen yhdistelee tutkimustyössään luovasti ja poikkitieteellisesti eri tieteenaloja ja hänen kehittämänsä mikrosiruteknologia on saavuttanut merkittävää kansainvälistä huomiota.

”Lobbaukseen liittyy paljon ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä”

Akatemiatutkija Emilia Korkea-aho on käsitellyt tutkimuksissaan demokratiaa ja päätöksenteon avoimuutta tavalla, joka vaikuttaa sekä Euroopan Unionin tasolla että kansallisella tasolla. Hänen tutkimustyöllään on merkittävä potentiaali uudistaa hallinnon ja päätöksenteon tutkimusta luomalla teoreettinen kehys, jonka avulla lobbareiden roolia voidaan tarkastella. Suomen Akatemia palkitsi Korkea-ahon yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.

Korkea-aholle itselleen on tärkeää, että tutkimus kiinnostaa tiedeyhteisön ulkopuolella. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ei ole kuitenkaan hänelle itseisarvo, joka vaikuttaisi tutkimusaiheen valintaan.

”Kun hahmottelin hanketta, ymmärsin toki, että se tulee kiinnostamaan myös tutkimusyhteisön ulkopuolella. Lobbaukseen liittyy paljon ennakkoluuloja ja väärinkäsityksiä, ja julkinen keskustelu on usein vähän yksipuolista ja skandaalinhakuista.”

Korkea-ahoa kiinnostavat parhaillaan kysymykset siitä, kuka saa lobata ja kenen tai minkä alojen lobbaus voitaisiin kieltää tai tulla rajoitusten kohteeksi.

”Harva pitää pahana sitä, että päätöksentekijä tapaa esimerkiksi lasten oikeuksia valvovia järjestöjä. Tämän asetelman purkaminen ja esiin nostaminen on tutkijoiden tehtävä. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun puhutaan oikeudellisesta sääntelystä, jonka pitäisi olla neutraali edustettavien intressien suhteen. Saako sääntelyllä hillitä ’epätoivottavaa’ lobbausta ja kannustaa esimerkiksi kansalaisjärjestöjä lobbamaan?”, Korkea-aho sanoo.

Emilia Korkea-aho on valmistunut vuonna 2005 oikeustieteen maisteriksi ja vuonna 2012 oikeustieteen tohtoriksi Helsingin yliopistosta. Tällä hetkellä hän työskentelee Itä-Suomen yliopiston EU-oikeuden apulaisprofessorina ja on parhaillaan tutkijavaihdossa Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa. 

”Mielenkiintoisimmat havainnot syntyvät usein villeimmistä ideoista”

Akatemiatutkija Tiina Sikanen on yhdistellyt tutkimuksissaan farmaseuttista kemiaa, mikrofluidistiikkaa, bioanalytiikkaa, lääkeaineiden metaboliatutkimusta ja nanoteknologiaa. Sikasen innovatiivisella perustutkimuksella on nähtävissä useita teknologisia sovellutuksia bio- ja lääkeaineanalytiikan saralla. Tällä hetkellä hän tekee uraauurtavaa tutkimusta muun muassa lääkeaineiden ympäristövaikutusten saralla. Suomen Akatemia palkitsi Sikasen tieteellisestä rohkeudesta.

Sikasen mielestä tieteenalojen välisten rajapintojen ylittäminen on keskeinen tekijä tieteen uudistumisessa.

”Omalla alallani uusien teknologioiden käyttöönotto ja menetelmällisten taitojen yhdistäminen edesauttaa uuden tiedon löytämistä. Tieteellistä rohkeutta tarvitaan valtavirrasta poikkeamiseen ja tämä on mielestäni keskeistä tieteen uudistumiselle”, Sikanen sanoo.

Uusien, standardointien ulkopuolella vielä olevien menetelmien kehittäminen on usein aikaa vievää ja vaatii Sikasen mukaan rohkeaa pioneerityötä ja vankkaa uskoa omaan tekemiseen.

”Omassa työssäni tieteellinen rohkeus on tarkoittanut muun muassa uusia tutkimusavauksia lääkeaineiden moninaisten ympäristövaikutusten ymmärtämiseksi”, Sikanen sanoo.

Rohkeus on hänen mukaansa myös uskallusta tehdä virheitä.

”Kaikki tutkimusideat eivät välttämättä aina johda menestykseen, mutta mielenkiintoisimmat havainnot syntyvät usein juuri kaikkein ’villeimmistä’ ideoista”, sanoo Sikanen.

Sikanen on suorittanut proviisorin ja farmasian tohtorin tutkinnot Helsingin yliopistossa vuosina 2003 ja 2007 ja diplomi-insinöörin tutkinnon Aalto-yliopistosta vuonna 2010. Tällä hetkellä hän työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa.

Akatemiapalkinnoilla kannustetaan tutkijoita

Suomen Akatemia myöntää palkinnon tieteellisestä rohkeudesta tutkijalle, joka on työssään osoittanut poikkeuksellista tieteellistä rohkeutta, luovuutta tai ennakkoluulottomuutta. Palkinnon voi saada esimerkiksi rohkeasta tai omaperäisestä uudesta tutkimusideasta, ennakkoluulottomasta tieteellisten rajojen ylittämisestä tai valmiudesta tutkimuksellisen riskin ottamiseen.

Palkinnon yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta saa tutkija, joka on merkittävällä tavalla tehnyt tunnetuksi tieteellistä tutkimusta tai tutkijan työtä, lisännyt toiminnallaan kiinnostusta tiedettä kohtaan, osallistunut tutkijana yhteiskunnalliseen keskusteluun tai edistänyt muuten tutkimuksen merkitystä, hyödyntämistä ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa.

Palkinnot luovutetaan tutkijoille tiistaina 11.2. Suomen Akatemiassa pidettävässä tilaisuudessa.

Suomen Akatemia on myöntänyt akatemiapalkinnot jo seitsemäntoista kertaa. Palkittavien tulee olla akatemiatutkijoita tai työskennellä Akatemian tutkijatohtoreina. Palkittavista päättää Akatemian hallitus tieteellisten toimikuntien esityksestä. Palkinto on Miia Liesegangin suupuhallettu lasiteos ”Hetki”.