Akatemiahankerahoitusta tieteellisesti ja yhteiskunnallisesti vaikuttavalle luonnontieteiden ja tekniikan alojen tutkimukselle

Suomen Akatemian luonnontieteiden ja tekniikan tutkimuksen toimikunta (LT) on myöntänyt rahoituksen 72 akatemiahankkeelle, joissa on kaikkiaan yhteensä sata osahanketta. Toimikunta rahoittaa akatemiahankkeita yhteensä noin 44 miljoonalla eurolla. Rahoituspäätöksissä toimikunta korosti etenkin tutkimuksen tieteellistä laatua, uutuusarvoa ja mahdollisuutta läpimurtoihin sekä hankkeen toteutettavuutta.

Toimikunnalle osoitettujen hankehakemusten laatu on kasvanut vuosi vuodelta ja kansainväliset asiantuntijat arvioivat peräti 51 prosenttia haun hankehakemuksista erinomaisiksi (kokonaisarvosana 6 tai 5). Arvosanan 6 saaneista hankkeista rahoitettiin noin 74 prosenttia, mutta arvosanan 5 saaneista hankkeista pystyttiin rahoittamaan vain noin kymmenen prosenttia.

Akatemiahanke on LT-toimikunnalle tärkeä rahoitusmuoto tutkimuksen laadun, vaikuttavuuden ja uudistumisen edistämiseksi. Toimikunta pyrkii rahoittamaan luonnontieteiden ja tekniikan eri alojen tutkimusta laaja-alaisesti ja ottamaan huomioon alojen erityispiirteet.

”Toimikunnalle osoitettujen akatemiahankehakemusten määrä on ollut viime vuosina kasvussa. Kuitenkin kansantaloudellisesti merkittäviltä tekniikan aloilta kuten prosessitekniikasta, ympäristötekniikasta sekä kone- ja valmistustekniikasta voisi tulla enemmänkin hakemuksia alojen menestyksen ja tutkijakunnan uudistumisen turvaamiseksi myös tulevaisuudessa”, kertoo toimikunnan puheenjohtaja Reko Leino.

Erinomaisiksi arvioiduista osahankehakemuksista 14,5 prosenttia oli nuoren tutkijasukupolven hakijoilta ja rahoitettaviksi valituista osahankkeista näiden osuus oli 24 prosenttia. Toimikunta rahoitti nuoren tutkijasukupolven osahankkeita yhteensä hieman yli 11 miljoonalla eurolla, josta reilut yhdeksän miljoonaa euroa oli nuorelle tutkijasukupolvelle suunnattua erityisvaltuutta. Hakijan katsottiin edustavan nuorta tutkijasukupolvea, mikäli hänen ensimmäisestä tohtorintutkinnostaan on kulunut enintään kymmenen vuotta.

Esimerkkejä toimikunnan rahoittamista hankkeista:

Clemens Icheln Aalto-yliopistosta kehittää hankkeessaan endoskopiakapselin eli suolen kapselikuvauslaitteen elektroniikkaa, jolla tavoitellaan parempaa diagnostiikan laatua. Endoskopiakapselien kajoamattomuus ja miellyttävyys ovat kasvattaneet niiden suosiota ruoansulatuskanavan tutkimisessa. Kapseliendoskopian haasteena on kuitenkin rajoitettu diagnostinen luotettavuus, joka liittyy kapselissa olevan kameran näkökenttään, langattoman tiedonsiirron kapasiteettiin kapselista kehon ulkopuolelle sekä akun kestoon. Haasteen ratkaisemiseksi Icheln kehittää uusia mikroaalto- ja optisia komponentteja sekä näihin liittyviä uusia kapselin toiminnollisuuksia.

Mari Kallioinen LUT-yliopistosta ja Tuomo Laitinen Itä-Suomen yliopistosta kehittävät projektissaan uusia tapoja muokata puoliläpäisevää kalvoa eli membraania siten, että se estää jäteveden käsittelyssä aktiivisesti biofilmin muodostumista membraaniin. Muokkauksessa käytetään luonnosta saatavia fenolisia yhdisteitä, joita on saatavilla kasviperäisissä uutteissa. Tutkimustyössä yhdistetään mallinnusta ja kokeellista tutkimusta fenolisten yhdisteiden, membraanin pinnan ja mikro-organismien vuorovaikutusten selvittämiseksi. Projektin tulosten perusteella kehitetään bioperäisen likaantumisen estostrategioita jäteveden puhdistuksessa käytettäväksi.

Aki Virkkula Ilmatieteen laitokselta, Olli Sippula Itä-Suomen yliopistosta, Mikko Savolahti Suomen ympäristökeskuksesta ja Tuomas Hieta Helsingin yliopistosta arvioivat konsortiohankkeessaan mustan ja ruskean hiilen vaikutuksia maahan saapuvaan sekä maasta poistuvaan säteilyyn Suomessa ja boreaalisella vyöhykkeellä. Projektin mittauksissa tutkitaan kattavasti muun muassa pienhiukkasten mustan ja ruskean hiilen osuudet ultravioletin ja näkyvän valon absorptioon. Lisäksi tutkitaan fossiilisten polttoaineiden ja biomassan polton osuuksia tutkittavissa näytteissä. Mittauksia tehdään eri puolilla Suomea ja lisäksi tutkitaan pienhiukkasten pitkäaikaisnäytteitä Huippuvuorilta, Siperiasta ja Alpeillta. Päästökerroinmittauksilla päivitetään mustan ja ruskean hiilen päästöinventaarioita ja -skenaarioita, joita käytetään ruskean ja mustan hiilen säteilymallituksissa vuosille 2020 – 2100.