Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen akatemiatutkijarahoitusta korkeatasoisille ja vaikuttaville hankkeille

Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta on myöntänyt rahoituksen 21 uudelle akatemiatutkijalle.

Akatemiatutkijarahoituksella toimikunta tukee tutkijanuran keskivaiheessa olevia lahjakkaita tutkijoita. Rahoituspäätöksissä huomioitiin erityisesti sellaiset akatemiatutkijat, joiden tutkimussuunnitelmassa korkea laatu yhdistyy vahvaan akateemiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen ja tieteen uudistumiseen.

Toimikunta käyttää akatemiatutkijoiden rahoitukseen noin 9,4 miljoonaa euroa. Rahoituskausi on viisivuotinen. Akatemiatutkijahakemuksista rahoitettiin 11 prosenttia. Rahoitetuista akatemiatutkijoista noin 59 prosenttia on naisia, ja hakijoista heitä oli 53 prosenttia.

Kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja Sami Pihlströmin mukaan akatemiatutkijan tehtävä on olennainen rahoitusmuoto, jolla tuetaan etevimpiä tutkijoita heidän pätevöityessään vaativimpiin eli professoritasoisiin tutkijatehtäviin. ”Akatemiatutkijarahoituksesta on tänäkin vuonna käyty erittäin kovaa kilpailua, ja toimikunta on kansainvälisen vertaisarvioinnin pohjalta valinnut rahoitettaviksi erinomaisia tutkijoita, joilla on viisivuotisen rahoituksen myötä tilaisuus vakiinnuttaa asemaansa tieteen kentällä. Hakemusten läpimenoprosentti on tässä hakumuodossa valitettavan alhainen, ja monia loistavia yksilöitä ja laadukkaita hankkeita jää rahoittamatta”, sanoo Pihlström.

Esimerkkejä rahoitetuista akatemiatutkijoista:

Johanna Annola Tampereen yliopistosta tutkii naisvankiloiden olosuhteita 1800-luvulta 1920-luvulle saakka. Tutkimus selvittää, miten kuri rakentui vankilatilassa – mutta myös, millaisia muita kokemuksia vankilan arkeen liittyi. Miten synnyttäjiä hoidettiin? Millaista sielunhoitoa oli tarjolla ja miten naiset suhtautuivat siihen? Miten vankien työn käytännöt muuttuivat? Pelkän hallintohistorian sijaan tutkimus keskittyy vankilatilan kerroksellisuuteen ja vankilassa eläneiden ihmisten muuttuviin kokemuksiin. Perinteistä arkistoaineistoa luetaan uudesta näkökulmasta, ja lisäksi käytetään uutta materiaalia kuten vankien kirjoittamia kirjeitä. Tutkimus antaa aineksia nykykeskusteluihin rangaistuskeskeisestä yhteiskunnasta, hyvinvoinnista sekä ihmisen moraalisesta velvollisuudesta työhön.

Teppo Jakonen Turun yliopistosta tutkii etäläsnäolorobotin käyttöä keinona osallistua luokkahuoneessa tapahtuvaan opetukseen. Etäläsnäolorobotti on pyörillä varustettu laite, jota käyttäjä voi ohjata ja liikuttaa toisesta paikasta internet-yhteyden välityksellä videovälitteisen vuorovaikutuksen aikana. Projektissa analysoidaan yliopistoissa videotallennettuja vieraan kielen oppitunteja, joille yksi tai useampi opiskelija osallistuu etäläsnäolorobotin avulla ja yhdessä luokkahuoneessa kasvokkain läsnä olevien osallistujien kanssa. Tulosten avulla voidaan tarkastella etäläsnäoloteknologioiden mahdollisuuksia monipuolistaa etäopiskelutapoja ja tukea koulutuksen saavutettavuutta tarjoamalla osallistumismahdollisuuksia henkilöille, jotka eivät esimerkiksi sairauden tai karanteenin vuoksi pysty osallistumaan luokkahuoneopetukseen.

Jukka Syväterä Helsingin yliopistosta tutkii tieteen auktoriteetteihin vetoamisen muuttuvia käytäntöjä parlamentaarisessa politiikassa. Tieteellä ja tutkimuksella on paradoksaalinen rooli poliittisessa päätöksenteossa: tutkimukselta odotetaan yhä enemmän relevanssia päätöksenteon kannalta, mutta samanaikaisesti tieteellisten asiantuntijoiden näkemykset säännöllisesti sivuutetaan. Hanke avaa uuden näkökulman tähän paradoksiin tarkastelemalla lainsäätäjien käytäntöjä, joilla he yhtäältä hyödyntävät tiedettä poliittisen argumentaation tukena ja toisaalta kyseenalaistavat tieteen auktoriteetin.