Tutkijatohtorirahoitusta ajankohtaisille, vaikuttaville ja innovatiivisille biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimushankkeille

Biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta painotti rahoituspäätöksissään tutkijatohtorihakijoiden tieteellisesti korkeatasoista tutkimusta sekä tavoitetta kansainväliseen yhteistyöhön.

Suomen Akatemian biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunta (BTY) on myöntänyt rahoituksen 33 uudelle tutkijatohtorille. Toimikunta painotti tutkijatohtoreiden valinnassa suunnitelman korkean tieteellisen laadun ja hakijan pätevyyden lisäksi tänä vuonna erityisesti hakijan suunnittelemaa kansainvälistä tutkimusyhteistyötä ja liikkuvuutta. Toimikunta on päätöksenteossaan ottanut huomioon koronapandemian vaikutukset liikkuvuuteen ja sen suunnitteluun, mutta korostaa, että kansainvälinen yhteistyö pitää sisällään paljon muutakin kuin hakijan omaa liikkuvuutta.

”Tutkijatohtorihakemukset olivat korkeatasoisia. Rahoitusta myönnettiin lupaavien tutkijoiden innovatiivisille hakemuksille, joissa oli perusteltua ja korkeatasoista kansainvälistä yhteistyötä”, kertoo biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan puheenjohtaja Ursula Schwab. Kaikki rahoituksen saaneet tutkijatohtorihakemukset saivat asiantuntija-arvioinnissa arvosanaksi 6 tai 5.

Rahoitettujen tutkijatohtoreiden rahoituskausi on kolmivuotinen ja toimikunta käyttää heidän rahoitukseensa noin 9 miljoonaa euroa. Tutkijatohtorihakemuksista rahoitettiin noin 15 prosenttia. Tänä vuonna noin 52 prosenttia rahoitetuista tutkijatohtoreista on naisia ─ tutkijatohtorihakijoista heitä oli saman verran.

Tutkijatohtorirahoituksen tavoitteena on mahdollistaa lupaavimpien, äskettäin tohtorintutkinnon suorittaneiden tutkijoiden pätevöityminen vaativiin tutkimus- tai asiantuntijatehtäviin sekä edistää heidän siirtymistään kohti itsenäistä tutkijanuraa.

Kuten muissakin rahoitusmuodoissa, myös tutkijatohtoreilta edellytetään kiinteää yhteyttä suomalaiseen tutkimusyhteisöön, jotta rahoitus palvelee suomalaista tutkimusta ja yhteiskuntaa. Myönnetty rahoitus on tarkoitettu tutkijatohtorin oman palkan lisäksi henkilökohtaisiin tutkimuskuluihin sekä kansainväliseen että kotimaiseen liikkuvuuteen.

Toimikunta rahoitti useita tieteellisesti korkeatasoisia tutkijatohtoreita, esimerkiksi:

Melissa Meierhofer (Helsingin yliopisto). Meierhofer tutkii, kuinka lepakot voivat toimia kantajina useille mahdollisesti haitallisille taudinaiheuttajille. Tällä hetkellä ei ole tietoa, jolla voitaisiin kuvata, miten lepakon ekologia vaikuttaa niiden kantamien taudinaiheuttajien dynamiikkaan tai miten ilmastonmuutos saattaa muuttaa tilannetta. Meierhoferin tutkimuksessa perehdytään taudinaiheuttajien esiintyvyyteen ja dynamiikkaan keräämällä näytteitä kolmesta eri lepakkolajista, joilla on toisistaan poikkeavat muuttokäyttäytymiset. Ymmärtämällä muuttavien lajien käyttäytymistä ja niiden kantamien taudinaiheuttajien koostumuksia, voimme myös varautua muutoksiin riskeissä ihmisen kannalta, kenties seuraavan eläimen välityksellä syntyvän taudin osalta.

Toni Grönroos (Turun yliopisto). Grönroos tutkii tyypin 1 diabetesta (T1D), jonka yleisyys teollisuusmaissa on korkea. Sairaudesta johtuvat pitkäaikaiset komplikaatiot aiheuttavat merkittävän haasteen terveydenhuoltojärjestelmälle. Grönroosin tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa taudin kehittymisestä tutkimalla valkosolujen muutoksia taudin varhaisissa kehitysvaiheissa. Lisäksi tutkimuksessa pyritään löytämään ja todentamaan potentiaalisia muutoksia, joita voitaisiin myöhemmin käyttää T1D:n ennustamisessa, diagnosoinnissa ja sairauden seuraamisessa. Tutkimusprojektissa yhdistetään metodologiaa erilaisilta tieteenaloilta sekä nykyaikaisimpia tutkimusmenetelmiä ja laskennallista systeemibiologiaa. Tavoite on löytää keinoja, jotka auttaisivat tunnistamaan taudin sen varhaisessa vaiheessa. Tutkimuksen tulokset avaavat uusia mahdollisuuksia T1D:n ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.

Charlotte Angove (Luonnonvarakeskus). Angove tutkii vedyn isotooppeja. Metsillä on merkittävä rooli hiilidioksidin sidonnassa. Vuonna 2019 Suomen metsät sitoivat puolet maamme hiilidioksidipäästöistä, lukuun ottamatta maankäytön ja metsätalouden hiilivuota – lisäksi metsät ovat tärkeitä Suomen biotaloudelle. Ilmastonmuutoksella on ja tulee olemaan merkittävä vaikutus erityisesti pohjoisten leveysasteiden metsille, mutta näitä vaikutuksia ei vielä riittävästi ymmärretä. Puiden vuosirenkaisiin (esimerkiksi vedyn stabiilien isotooppien suhteisiin, δ²H) on tallentuneena arvokasta tietoa siitä, miten ilmastonmuutos on vaikuttanut puun kasvuun ja hiilidioksidin sidontaan kunkin vuosirenkaan syntyä edustavana vuonna. Angoven tutkimuksessa selvitetään, miten puiden vaste ilmastonmuutokseen tallentuu puun δ²H-arvoon, jotta tätä arvokasta, mutta vielä huonosti ymmärrettyä kemiallista merkkiainetta voitaisiin jatkossa käyttää tehokkaammin ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimiseen.