Tutkimussuunnitelmat, arviointilausunnot ja julkisuuslaki

Asiakirjojen julkisuus on lähtökohta viranomaisten toiminnassa, niin myös Suomen Akatemiassa. Laissa viranomaisten toiminnan julkisuudesta eduskunta on kuitenkin säätänyt tieteellisen tutkimuksen suunnitelmat ja niistä annetut asiantuntijalausunnot salassa pidettäviksi.  

Lain mukaan salassa pidettäviä ovat:

”asiakirjat, jotka koskevat opinnäytetyön tai tieteellisen tutkimuksen suunnitelmaa tai perusaineistoa taikka teknologista tai muuta kehittämistyötä tai niiden arviointia, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei aiheuta opinnäytetyön, tutkimuksen tai kehittämistyön suorittamiselle taikka niiden hyödyntämiselle tai sen asianmukaiselle arvioinnille tai tutkijalle taikka tutkimuksen tai kehittämistyön toimeksiantajalle haittaa;” (24 § 1 mom 21-kohta)

Ajatuksena on suojata tutkijaa, hänen tutkimusideaansa. Jotta tutkija voisi lähettää suunnitelmansa rahoitusta tarjoavan viranomaisen arvioitavaksi, hänen on voitava luottaa siihen, ettei se viranomaisen hallussa paljastu ja joudu kilpailijan tai muun ulkopuolisen oikeudettomasti hyödynnettäväksi. Siksi laissa on säädetty tutkimussuunnitelman salassapidosta. Sama koskee lausuntoa, jonka tutkimussuunnitelmaa arvioiva asiantuntija siitä antaa, samasta syystä. Salassapito toimii siis tutkijan eduksi. Hakemusta käsittelevän viranomaisen on kunnioitettava tätä ja huolehdittava salassapidosta rikosoikeudellisen vastuun uhalla.

Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt asiaa vuosikirjaratkaisussaan KHO 2020:140. Ratkaisunsa perusteluissa korkein hallinto-oikeus on todennut mm. seuraavaa: 

”Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lain 24 §:n 1 momentin 21 kohdan osalta, että sen ”tarkoituksena on suojata tutkimus- ja kehitystyötä sekä niiden arviointia. … Tutkimussuunnitelma voi sisältää sellaista tietotaitoa, jota voidaan ottaa oikeudettomasti käyttöön ja jonka julkisuus voi siten haitata tutkijan toimintaa ja hänen tieteellisen työnsä edistymistä ja vaikeuttaa hänen ammatillista toimintaansa. Teknologisessa kehittämistyössä voi olla kysymys esimerkiksi tuotteesta, joka voidaan myöhemmin patentoida.””

”Tutkimustoimintaa koskevien rahoitushakemusten arviointia koskevan Akatemiassa noudatetun menettelyn keskeinen piirre on kuitenkin juuri se, että hakemuksia koskevat arvioinnit annetaan luottamuksellisesti. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan tämä vastaa tutkimusrahoitushakemusten tieteellisessä arvioinnissa kansainvälisesti vakiintunutta menettelyä. Korkein hallinto-oikeus arvioi lisäksi, että arviointilausuntojen julkisuus saattaisi yleisesti vaikuttaa niiden laatuun ja sisältöön niiden käyttöarvoa vähentävällä tavalla, sekä siihen, että rahoitushakemuksiin liitettävät tutkimussuunnitelmat, joita arviointilausunnoissa tarkastellaan, esitettäisiin aiempaa yleisluontoisempina, jotta tutkimusideat eivät ennenaikaisesti paljastuisi. On myös mahdollista, että arviointilausuntojen julkisuus johtaisi siihen, että halukkuus arviointitehtäviin osallistumiseen vähenee. Nämä seikat haittaavat arviointimenettelyn tavoitteiden toteutumista. Tämän haitan merkitys arviointilausuntojen julkisuutta arvioitaessa ei riipu siitä, milloin kulloinenkin arviointilausunto on annettu.”

Kansainvälisen käytännön mukaan tutkijoiden Suomen Akatemiaan lähettämät hakemukset arvioidaan kansainvälisissä arviointipaneeleissa niin sanotun vertaisarviointikäytännön mukaan: paneelien jäsenet ovat hakemuksen aluetta hyvin tuntevia ulkomaisia tutkijoita. Arviointipaneelit laativat asiantuntijalausunnot hakemuksista. Rahoituspäätökset tehdään puolestaan luottamuselimissä, joiden jäseninä on suomalaisen tutkimusyhteisön edustajia. Luottamuselin perustaa työnsä hakemukseen, arviointipaneelin asiantuntijalausuntoon ja paneelin laatimaan paremmuusjärjestykseen sekä luottamuselimen linjauksiin. Luottamuselin perustelee päätöksensä yleensä lyhyehkösti viittaamalla asiantuntijalausuntoon.