Polarisaation lisääntyminen ulottuu yhteiskunnassa myös tieteeseen ja tutkimukseen. Kasvaneen vastakkainasettelun takana ovat epävakaat ajat: ilmastokriisi, inflaatio, koronaviruspandemia, Venäjän hyökkäyssota ja Israelin-Palestiinan konflikti. Siitäkin huolimatta, että yhteiskunnan ja maailman suurimmat haasteet ovat ihmisten aiheuttamia, humanistista eli ihmisyyden tutkimusta joudutaan yhä puolustamaan.

Aika haastaa humanistit (2023) on syntynyt vastaiskuna humanistisen tutkimuksen kohtaamalle arvostuksen puutteelle. Toimittajien professoriTuomas Heikkilän ja akateemikko Ilkka Niiniluodon edellinen yhteisteos Humanistisen tutkimuksen arvo: kuusi murrettavaa myyttiä ja neljä uutta avainta (2016) perustui laajaan haastatteluaineistoon, jonka perusteella he esittivät suosituksia humanistisen tutkimuksen aseman parantamiseksi Suomessa. Aika haastaa humanistit puolestaan kokoaa moniäänisesti joukon asiantuntijoita, jotka esittävät näkemyksiään humanistisesta tutkimuksesta yhteiskunnassamme.

Teos alkaa esipuheella, jonka jälkeen seuraa Heikkilän ja Niiniluodon kirjoittamat kaksi ensimmäistä lukua. Niissä tarkastellaan ihmisyyden perustutkimuksen suhdetta aikaan ja vuonna 2022 teetetyn kansalaiskyselyn tuloksia suomalaisten asenteista humanistiseen tutkimukseen. Kirjan seuraavassa kahdeksassa luvussa käsitellään humanistista tutkimusta muun muassa taiteen, talouden, yksilöllisyyden, yhteiskunnallisen osallistumisen ja päätöksenteon näkökulmista.

Teoksessa tuodaan esille se, miten humanistinen tutkimus jää liian usein huomiotta, kun suuria haasteita koitetaan ratkaista. Humanistit kuuluvat mukaan päätöspöytään. Heikkilä ja Niiniluoto toteavat, että humanistinen tutkimus tulisi nähdä valistuneen yhteiskunnan viisaana sijoituksena menoerän sijasta.

Kirjassa kuvataan, miten humanistisen tutkimuksen yhteiskunnallista vaikuttavuutta ei ole yksinkertaista mitata. Sitä verrataan usein niin sanottuihin koviin tieteisiin kuten insinööritieteisiin, joiden vaikuttavuuden mittaaminen on suoraviivaisempaa. Vaikuttavuus, hyöty ja tehokkuus korostuvat maailmassa, jossa koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksesta huolehtiminen ei ole itsestäänselvyys.

On kuitenkin arvokasta myös huomioida tieteen ja tutkimuksen tekemisen arvoa itsessään. Niiniluoto pohti tämän kevään Tietysti.fi-sivuston sivistysteeman haastattelussa tiedon itseisarvoa – uusien asioiden oppiminen ja tietäminen on arvokasta, vaikka ne eivät olisi välittömästi hyödynnettävissä. Hän korosti, että motiivina pitäisi olla uuden tiedon etsintä käytännön sovelluksien sijaan. Teokseen on valittu molemmat näkökulmat – toisaalta siinä korostetaan humanistisen tutkimuksen itseisarvoa, mutta tuodaan esiin myös sen vaikuttavuus erilaisilla keskeisillä elämänalueilla.

Tuomas Heikkilä, FT, on kirkkohistorian professori Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut aiemmin muun muassa Villa Lanten, Suomen Rooman-instituutin johtajana.

Ilkka Niiniluoto, FT, on tieteen akateemikko ja teoreettisen filosofian emeritusprofessori. Hän on toiminut aiemmin muun muassa Helsingin yliopiston rehtorina ja kanslerina.

Teksti: Laura Molander