Twitter on sosiaalisen median kanava, jonka avulla ihmiset voivat kommunikoida toistensa kanssa mm. julkaisemalla, eli twiittaamalla lyhyitä viestejä, tykkäämällä toisten twiiteistä ja kommentoimalla niitä. Twitterin suosio Suomessa on kasvanut viime vuosina, etenkin organisaatio- ja uutisviestinnässä, mutta suinkaan kaikki eivät sitä vielä käytä.

Pekka Isotaluksen, Jari Jussilan ja Janne Matikaisen toimittama Twitter viestintänä (2018) teos pureutuu Twitter-kanavaan ja sen viestinnällisiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Teos käy läpi lyhyesti Twitterin syntyhistoriaa ja sen nousua yhdeksi suosituimmista sosiaalisen median alustoista. Jokainen kirjan luku on eri tutkijan kirjoittama. Luvut on jaoteltu teemoittain niin, että yksi luku keskittyy yhteen teemaan, joka usein liittyy kirjoittajan omiin tutkimuksiin.

Kirjan luvut ja teemat noudattavat tiettyä kaarta. Aluksi käydään läpi Twitter sosiaalisen median alustana ja siitä siirrytään pohtimaan Twitteriä poliittisen vaikuttamisen kanavana, organisaatioiden ja brändien mediana ja uutisten lähteenä. Lopuksi kirjassa keskitytään erilaisiin tieteellisiin tutkimuksiin Twitteristä, näiden tutkimusten teemoina ovat esim. eri tunnetilojen tunnistaminen sosiaalisen median viesteissä.

Kuvituksessa on käytetty paljon erilaisia kaavioita, jotka avaavat kutakin kirjan lukua tai toimivat esimerkkinä kyseisessä luvussa esitellylle tutkimukselle. Valitettavasti kirjan sivut eivät ole kooltaan kovin suuria, ja kuvat ja kaaviot on painettu mustavalkoisena, jolloin monet niistä näyttävät hieman epäselviltä.

Mielenkiintoisinta antia kirjassa olivat mielestäni pohdinnat, voiko Twitter-viesteistä analysoida käyttäjien tunteita algoritmin avulla. Esitetyissä tutkimuksissa pohdittiin, onko käyttäjille mahdollista esim. markkinoida paremmin jotakin heidän tunteidensa avulla. Pääajatus tutkimuksissa oli viestien eli twiittien analysointi tietokoneen avulla, ja näiden twiittien jakaminen eri tunnetiloihin. Tutkimus vaikutti mielenkiintoiselta, koska ainakin itse ajattelen, että eri twiittien tunteiden arviointi saattaisi olla tietokoneelle erittäin vaikeaa. Mietinkin, että miten hyvin algoritmi tunnistaa twiittien eri nyansseja, sarkasmia tai ironiaa, puhumattakaan erilaisista meemeistä, joita Twitterissä käytetään laajasti.

Toinen kiinnostava aihe kirjassa oli Twitterin vaikuttavuus yhteiskunnallisesti ja sen osuus uutisviestinnässä. Nämä tutkimukset piti kuitenkin lukea ja ymmärtää enemmän yleistasolla, koska esimerkiksi tilastot Twitterin vaikuttavuuden suhteen eivät enää pidä paikkaansa. Tilastojen vanhentumisesta huolimatta kirja sisälsi myös paljon hyviä ja käyttökelpoisia teorioita ja tutkimusmenetelmiä sosiaalisen median tutkimiseen.

Twitter viestintänä -teoksen suurin kompastuskivi on sen aihe. Twitter sosiaalisen median alustana on jatkuvassa muutoksen kierteessä, joten jotkin kirjan tilastot ja niiden perusteella tehdyt päätelmät näyttäytyivät jo vanhentuneina. Twitterin käyttömahdollisuudet ja käyttäjäkunta ovat laajentuneet viime vuosina niin maailmanlaajuisesti, kuin Suomessakin. Tämä tarkoittaa, että jotkin pohdinnat siitä miten vähän tai paljon tietyt ihmisryhmät käyttävät Twitteriä, eivät enää päde. Historiallisesta näkökulmasta teoksen taulukot ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset ovat mielenkiintoista luettavaa, mutta ajankohtaisiksi tutkimuksiksi niitä ei voi enää kutsua.

Kaiken kaikkiaan Twitter viestintänä -teos tarjoaa mielenkiintoisia näkökulmia Twitterin tutkimukseen sosiaalisen median alustana niin harjaantuneelle käyttäjälle kuin tutkijallekin. Monet kirjan yleispäätelmistä toimivat, vaikka kirjan julkaisusta muutama vuosi onkin. Tosin, jos itse haluaa syventyä sosiaalisen median tutkimukseen, suosittelen etsimään hieman tuoreempia tutkimuksia ja tilastoja aiheeseen liittyen.

Sanni Rämä, Suomen Akatemia