Liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmin kirja Lihastohtori II, Hautaa humpuuki -Tutkitulla tiedolla tavoitteisiin soveltuu parhaiten säännöllistä urheilua harrastaville, mutta myös omasta hyvinvoinnistaan kiinnostuneille lukijoille, jotka haluavat oppia uutta terveydestä, ravinnosta ja liikunnasta. Teos neuvoo lukijaa tunnistamaan mediassa ja internetissä liikkuvien trendien ja huhujen joukosta faktaan perustuvat tiedot ja välttämään humpuukin. Omien sanojensa mukaan Hulmi kokosi tietopaketin auttaakseen lukijoita, jotka ihan ymmärrettävästi eivät jaksa tehdä kaikkea tutkimustyötä itse.

Kirjan alussa on listattu erilaisia humpuukin tunnusmerkkejä, joiden jälkeen Hulmi ottaa käsittelyyn yksittäisiä aiheita, kuten homeopatian ja henkiparannukset, joista hän kertoo sitten tarkemmin. Kirjan loppukappaleissa nostetaan esiin tutkimuksiin perustuvia keinoja erilaisten urheilusuoritusten parantamiseen, kuten maksimivoiman kasvattamiseen ja terveyden ylläpitoon, esimerkkeinä stressin vähentäminen ja paremman unen saavuttaminen.  

Kirja alkaa tietokirjoille tyypillisellä sisällysluettelolla, jonka avulla voi halutessaan helposti suunnistaa kirjan eri aiheiden välillä. Lopusta löytyy kirjailijan kiitokset täynnä eri ihmisten nimiä sekä lisää luettavaa ja lähteet, josta löytyy erilaisia tieteellisiä tutkimuksia. Niihin Hulmi viittaa usein, välillä suoraan mainitsemalla tutkimuksen nimen ja vuoden, jolloin se on tehty. Toisaalta tutkimusten olemassaolosta mainitaan myös ohimennen ilman tarkempaa viittausta, jolloin lukija saattaa jäädä ihmettelemään, mistä tutkimuksista Hulmi tarkkaan ottaen oikein puhuu.  

Siitä huolimatta, että Lihastohtori II on tietokirja, sen teksti ei ole jatkuvaa lähteisiin viittaamista ja erilaisten termien selittämistä, vaan kirjailijan persoona ja mielipiteet tulevat hyvin vahvasti esille. Hulmi toteaa, jos jokin on suoraan sanottuna tyhmää, eikä yritä missään vaiheessa välttää lukijoiden mielen pahoittamista. Kirja ei siis sovi ihmisille, jotka pahoittavat mielensä helposti ja uskovat erilaisiin yksisarvishoitoihin ja energiaparannuskeinoihin.

Erikoiset sanavalinnat, tekstiin lisätty sarkasmi ja humoristiset kommentit tekevät tekstistä eloisamman. Loppua kohti teksti alkaa kuitenkin muuttua yhä monimutkaisemmaksi, ja tuntemattomat termit ja jatkuvat uudet lyhenteet saattavat tehdä kirjasta hiukan pitkästyttävän lukijoille, jotka eivät säännöllisesti harrasta kirjassa usein mainittua painonnostoa. Ihan lopussa tekstiin lisätty huumori häviää lähes täysin, jolloin loppukappaleet alkavat muistuttaa enemmän koulukirjoista löytyviä selkeästi ryhmiteltyjä, perusteellisesti selitettyjä tekstejä.  

Kirjan kuvitus on tekstin lailla kirjan alussa huomattavasti kiinnostavampaa. Kansikuva edustaa kirjan ensimmäistä puolikasta todella hyvin: Hulmi kertoo kirjassa tarkemmin kaikista kannen roskakorista tippuvista asioista kuten yksisarvishoidosta ja erilaisista televisiossa mainostettavista liikuntavempaimista. Toisaalta hän heittää ne yhtä itsevarmasti hautaan. Kirjan alkupuolella kuvitus on enimmäkseen huumoripainotteista. Näiden kuvien lisäksi kirjassa on paljon selkeitä kaavioita ja kuvioita, jotka auttavat hahmottamaan tekstiä paremmin. Niissä selitetään tarkemmin mm. kuormitusta ja palautusta sekä niihin vaikuttavia eri tekijöitä. Kirjan loppupuolella kaaviot pysyvät yhtä selkeinä, mutta muut kuvat toimivat vain sivujen täyttäjinä. Niistä ei saa ylimääräistä tietoa, eikä myöskään hymyä huulille. Ne kuitenkin sopivat hyvin tekstin lomaan, koska ilman niitä lukemisesta tulisi huomattavasti pitkästyttävämpää.  

Tyylimuutoksestaan huolimatta Hulmi onnistuu säilyttämään samat perusajatukset kirjan alusta loppuun asti. Hän muistuttaa lukijoita jatkuvasti siitä, että kaikki ovat yksilöitä. Kirjan tietoja ei siis voi kopioida suoraan arkielämään ilman niiden soveltamista omia yksilöllisä tarpeita varten. Esimerkiksi suurin osa väestöstä tarvitsee 7–9 tuntia yöunta, mutta joillekin riittää vain 5–6 tuntia. Toisaalta Hulmin mukaan myös perusasioiden on oltava hallussa. Tämä näkyy selkeästi kaikissa kirjan aiheissa. Esimerkiksi hänen mainitsemansa sressinvähennyskeinot eivät ole maailmaa mullistavia, vaan ihan arkisia keinoja, joita voisi löytää myös terveystiedon kirjasta. Kirjasta tekee uskottavan ja realistisen juuri se, että Hulmi ei yritä tehdä vaikutusta lukijoihin omilla mahtavilla keksinnöillään, vaan on koonnut kirjan, jossa opetetaan hyödylliset ja pitkään tutkitut perusasiat.  

Iulia Peret, Etelä-Tapiolan lukio