Lauri Nummenmaa on kansainvälisestikin tunteiden tutkimuksen huippunimiä ja kokoaa uusimmassa kirjassaan Tunnekartastossa (Tammi 2019) tärkeimmän tunnetiedon yksien kansien väliin. Teos käsittelee tunne-elämän syntyä erityisesti luonnon valinnan lähtökohdista ja selventää tunteiden merkityksiä niin lukijan arjessa, työssä käymisessä, vapaa-ajalla, rakkauselämässä kuin yhteiskunnallisessa toiminnassakin. Tämä 336-sivuinen kirja ei ole elämänopas eikä muotoile mitään varsinaista elämänfilosofiaa, mutta se jakaa tietoa tarkoituksenaan kasvattaa ihmisten ymmärrystä itsestään ja toisistaan.

Esipuheen ja kiitosten jälkeen teos jakaantuu neljääntoista lukuun. Ensimmäiset luvut luovat lukijalle melko selkeän pohjan neurobiologian perusteista ja aivojen tunteille merkityksellisistä rakenteista. Seuraavissa luvuissa pureudutaan tarkemmin perustunteiden kuten ilon, vihan ja pelon erilaisiin ilmentymiin. Viimeiset luvut taas tuntuvat tarkastelevan enemmän järjen ja tunteiden välistä suhdetta, empatiaa ja tunteiden moraalia. Käytännössä kaikkien lukujen aihepiirit linkittyvät niin sujuvasti toisiinsa, että kirja liittää luontaisesti aiemmin opittua uuteen ja muistuttaa lukijaansa koko ajan, kuinka tiukasti yhteen sidottuja eri tunteita tuottavat aivojen rakenteet ovat.

Nummenmaan tekstiä lukee mielellään: kirjoittaja vaikuttaa asiantuntevalta ystävältä, joka jaksaa kertoa oppimastaan ja jakaa tutkimustulosten tukemia keinoja esimerkiksi omien pelkojen selättämiseen. Lukunautinnon kannalta keskeistä on Nummenmaan kyky liittää erilaisiin tunnepsykologian teorioihin samaistuttavia ja ymmärrettäviä esimerkkejä. Toki myös monet laboratoriokokeet, joilla teorioita perustellaan, ovat kiinnostavia ja hyvin auki selitettyjä, mutta Nummenmaa tuntuu olevan elementissään juuri kansankielistäjänä. Lukijan päätä harvemmin edes vaivataan tutkimusten ja niiden toteuttajien nimillä tai taustoilla, vaikka nimet kyllä löytyvät kirjan kattavasta viite- ja lähdeluettelosta. Yleisimmin käytettyjen termien erillinen selitysluettelo kirjasta puuttuu, mutta kirjailija on huolehtinut, että harvat opittavat käsitteet esiintyvät kirjassa useaan otteeseen, mikä helpottaa niiden sisäistämistä.

Useissa kirjoissa kuvitus saattaa tuntua lähinnä täytteeltä tai värikkäältä välikevennykseltä, mutta Tunnekartaston kuvitus on mukavan monipuolista ja nivoutuu silti tiiviisti kerrontaan. Mustavalkoiset kuvat, graafit ja piirrokset havainnollistavat selkeästi tutkimustuloksia ja teorioita esimerkiksi aivojen uskomattomasta muokkautumiskyvystä tai ihastumisen psykologiasta. Kuvituksen jalokiven lukija löytää kirjan keskelle paksummalle valkoiselle paperille painetusta liitteestä, jonka kaikki kuvitus on raikkaan värikästä ja uutta. Liitteessä on kuvattu esimerkiksi erilaisten tunteiden näkymistä kehossa, aivojen rakennetta ja bruttokansantuotteen vaikutusta onnellisuuteen.

Tunteet ovat lähes universaalein osa ihmisyyttä, joten niiden ymmärtäminen on hyödyllistä kaikilla elämän osa-alueilla. Kirja käsittelee vaikeita aiheita kuten rakkautta ja moraalia, mutta kansantajuiseksi selitetty tieteellisyys tarjoaa todennäköisesti uusia ajatuksia tai vähintään vanhojen käsitysten vahvistuksia niin ensimmäistä kertaa psykologian tutkimusta lukevalle kuin harjaantuneemmallekin tietokirjatoukalle. Lauri Nummenmaan Tunnekartasto tuntuukin hyvältä suositukselta lähes kenelle tahansa.

Jasper Siitari, Etelä-Tapiolan lukio