Viheliäs tiede – tekstejä mielikuvista ja niiden oikomisen vaikeudesta
Viheliäs tiede on kirja siitä, millaisia reaktioita toimittajat ja tutkijat voivat kohdata silloin, kun heidän käymänsä dialogi yleisön kanssa ei toimi. Lisäksi kirja kertoo tieteen populaarin esittämisen haasteista mediassa. Kirjan toimittajien mukaan kirja on suunnattu tieteestä kirjoittaville toimittajille ja tiedeviestijöille, tiedettä popularisoiville tutkijoille sekä kaikille kuumista tiedeaiheista kiinnostuneille. Kirjassa 21 toimittajaa ja tiedeviestijää kirjoittaa erikoisista, ikävistäkin reaktioista, joita heidän tekemänsä työ saa ihmisissä aikaan, sekä median luomista mielikuvista ja uskomuksista, joita on vaikea saada kaadettua perusteellisellakaan tieteellisellä todistusaineistolla.
Teoksen voidaan katsoa sijoittuvan tutkimuskirjallisuuden piiriin. Se on artikkelikokoelma, mutta se ei koostu tieteellisistä artikkeleista, saati tutkimuskirjallisuudesta, minkä vuoksi teoksen lokerointi tietokirjallisuuden alalajeihin ei ole aivan yksiselitteistä. Idea artikkelien koostamisesta yksiin kansiin on periaatteessa hyvä, onhan niillä ainakin yksi yhteinen nimittäjä: kertoa kirjoittajien työssä ilmenevistä haasteista. Tutkimustuloksia vastustava yleisö tai tieteen kustannuksella kuluttajiin vetoava media ei ole yhden tai kahden tutkijan ongelma, joten on hyvä, että useat kirjoittajat eri tieteenaloilta kertovat kokemuksistaan.
Kirjan aihe on mielestäni tärkeä ja kiinnostava, sillä siinä useammat kymmenet tutkijat ja toimittajat paljastavat ammattinsa varjopuolia. Karkeasti tiivistäen kirja kertoo erityisesti median vallasta ja sen mahdollistamista väärinkäytöksistä tietoa levitettäessä. Eri tiedotusvälineillä on yhteiskunnassamme niin vahva asema, että niissä esitetyt väitteet tai tieteelliset, vaikka sitten oman edun tavoittelun nimissä hankitut tutkimustulokset tai oikeammin mielikuvat niistä, istuvat kansan mielissä tiukasti, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä totuuden kanssa. Kun tutkija alkaa oikoa vääriä käsityksiä, saattaa hän saada niskaansa hyvinkin tulikivenkatkuista palautetta riippuen siitä, kuinka tunteita herättävän aiheen käsityksiä hän milloinkin ravistelee. Kirjassa kerrotaan, miten äärimmäisissä tapauksissa tällainen palaute saattaa eskaloitua jopa henkeen ja terveyteen kohdistuvaksi uhkailuksi.
Vaikka kaikkein äärimmäisimmät tapaukset saattavatkin jäädä päällimmäisinä lukijan mieleen, ei kirja onneksi ole kauttaaltaan läheskään noin synkkä. Mukana on myös tarinoita erikoisista kohtaamisista toimittajien kanssa sekä hämärästä tieteen tekemisestä.
Artikkelit on jaettu neljään lukuun (tiede vastaan uskomukset, terveysaiheet, luonto ja ympäristö sekä väärinymmärrykset), mutta esimerkiksi minkäänlaista tarinan kaarta saman luvun artikkelien välille ei muodostu. Artikkeleilla on yhdestä kolmeen kirjoittajaa ja ne ovat joko dialogeja, yksittäisen kirjoittajan tekstejä kokemuksistaan tai vastauksia toimittajan haastattelukysymykseen.
Kirja on visuaalisesti miellyttävän selkeä. Joka artikkelin kärkeen otsikon alle on koostettu tiivistelmä siitä, mitä artikkeli käsittelee ja kuka sen on kirjoittanut. Vaihtelevan mittaisten artikkeleiden jälkeen kerrotaan vielä kirjoittajan titteli ja työpaikka.
Näin suuressa määrässä kirjavia aiheita, ja tyylejä käsitellä niitä samoissa kansissa, piilee sekavuuden vaara. En tiedä, onko kirjan artikkelit tarkoitettu luettavaksi yhdellä kertaa vai yksitellen, mutta etenkin jälkeenpäin tarkasteltuna tuntuu siltä, että Itämeren suolapulssit ja legenda stadiässästä yhdessä teoksessa ovat hiukan liikaa. Siksi en usko pystyneeni tiivistämään tähän tyhjentävästi sitä, mistä kirja kertoo. Toisaalta artikkelit on kirjoitettu hyvin ja ne ovat nopeaa luettavaa. Koska aiheiden skaala on laaja, mielenkiinto säilyy, ja ennen uuden artikkelin alkua lukija jännityksellä pohtii, millaista vääryyttä sen kirjoittajalle on tehty.
Viheliäs tiede pysäyttää ajattelemaan, ja sen parissa voi kokea tunteita huvituksesta suruun ja epäuskoon. On toki hyvä, että ihmiset suhtautuvat heille tärkeisiin asioihin intohimoisesti, mutta artikkeleista saadun tiedon valossa on selvää, että vielä on paljon tekemistä ennen kuin tutkijoiden ja toimittajien sekä heidän työnsä arvostaminen on Suomessa kohdillaan.
