Virologian professori Kalle Saksela, Helsingin yliopisto:

HI on hankala virus, koska se tuhoaa elimistössä juuri niitä soluja, joiden tehtävä on puolustaa elimistöä viruksilta. Tästä tulee myös viruksen nimi Human Immunodefiency Virus eli immuunikatovirus. Lisäksi HI-virus on niin sanottu retrovirus, joka pystyy soluun tunkeuduttuaan muuntumaan osaksi solun perimää ja piileskelemään passiivisena elimistössä. Vaikka sen pääkohde ovat verisolut, monien eri kudosten yksittäiset solut voivat joutua piilevän infektion kantajiksi.

Käytössä olevat HIV-lääkkeet pystyvät hyvin estämään HIV-infektion etenemisen aidsiksi, joka tarkoittaa pitkälle edennyttä immuunikatoa ja siitä aiheutuvia liitännäissairauksia. Näitä lääkkeitä käytetään yhdistelminä. Kohteena ovat etenkin HI-viruksen tuottamat entsyymit, joita virus tarvitsee infektiosyklinsä eri vaiheissa.

Mikään näistä lääkkeistä ei kuitenkaan tepsi täysin passiivisena piileskelevään HI-virukseen. Siksi HIV pysyy hoidosta huolimatta elimistössä, sillä isäntäsolujen normaali elinkaari voi olla useita vuosia. Kuuluisa esimerkki tästä on Missisippi-vauvana tunnettu lapsi, joka sai HI-viruksen äidiltään ja jonka uutisoitiin jo parantuneen taudista. Muutamien vuosien jälkeen virusta löytyi jälleen lapsen verestä. Hyvää tässä on silti se, että virusmäärät saadaan uusilla lääkkeillä niin mataliksi, etteivät ne ole enää mitattavissa. Tosin viime aikoina on havaittu uusi ongelma, jonka laajuudesta ja merkityksestä ei ole vielä päästy yksimielisyyteen: vaikka virusta ei enää löytyisi verestä, virustuotanto (virusreplikaatio) saattaa jatkua imu- ja ehkä muissakin kudoksissa hoidosta huolimatta, koska lääkepitoisuus jää niissä riittämättömäksi.

Yksi potilas on tähän mennessä mahdollisesti kuitenkin täysin parantunut HIV-infektiosta. Tällä Berliinin potilaana tunnetulla henkilöllä oli sekä leukemia että HIV. Kun hänelle tehtiin leukemian vuoksi kantasolusiirto ihmiseltä, joka on luonnostaan vastustuskykyinen HIV:lle, hänen todettiin parantuneen myös HIV:stä.

Luontainen vastustuskyky perustuu molemmilta vanhemmilta perittyyn mutaatioon ccr5 kemokiinireseptorissa. Sitouduttuaan solun pinnan CD4 reseptoriin HI-virus käyttää ccr5:tä niin sanottuna fuusioreseptorina tunkeutuakseen ihmisen soluihin, mutta mutaatio estää tämän. Valitettavasti hoitoa ei ole pystytty toistamaan muilla potilailla, sillä heillä HIV on muuntunut käyttämään vaihtoehtoista cxcr4 fuusioreseptoria. Emme tiedä miksi näin ei ole käynyt Berliinin potilaalle. Tämän onnistumisen jälkeen on joka tapauksessa tehty geeniterapeuttisia kokeiluja poistaa HIV-potilaiden omista verisoluista ccr5-reseptori, mistä on ollut heille hieman hyötyä.

Tällä hetkellä tutkitaan paljon sitä, miten elimistön passiiviset HI-virukset voitaisiin tehokkaasti herättää. Mikäli tämä tapahtuisi nykymuotoisen HIV-lääkityksen ohella, tässä yhteydessä syntyvät virukset eivät infektoisi enää uusia soluja elimistössä. Jos passiivisia HI-viruksia kantavien solujen muodostamasta "aikapommista" päästäisiin näin eroon, voitaisiin HIV-infektio mahdollisesti kokonaan häätää elimistöstä.

Kehitteillä on myös immunomodulatorisia lääkkeitä sekä terapeuttisia rokotteita, joiden tarkoituksena on tehostaa potilaiden immuunipuolustusjärjestelmän kykyä eliminoida soluja, joissa on havaittavissa vähäisintäkään merkkiä HIV-infektiosta.

Nykylääkkeet toki pelastavat myös useimmat aids-vaiheeseen edenneet sairastuneet ja monien HIV-potilaiden elämän laatu ja pituus ovat jo lähes terveiden tasolla. Kuitenkin suurelle osalle HIV-potilaista jää immuunipuolustusjärjestelmän toimintahäiriö, tai sen toipuminen jää näennäisesti hyvästä virologisesta hoitovasteesta huolimatta kokonaan puuttumaan: immuunijärjestelmä on kroonisen aktivaation tilassa ja T-valkosolut osoittavat uupumuksen merkkejä.

T-solujen uupumuksen uskotaan olevan yksi tekijöistä, joka estää HIV-infektion eliminointia elimistöstä. T-solujen lamautumista estävillä biolääkkeillä on saatu hienoja tuloksia syöpätautien hoidossa, ja nyt niitä kokeillaan myös HIV-infektioon. Kävi miten kävi, kun HIV:iin liittyvän yleistyneen immuuniaktivaation mekanismi selviää tarkemmin, lienee mahdollista löytää keinoja puuttua myös tähän ongelmaan ja ottaa lopullinen askel sairastuneiden elämän laadun parantamisessa. Kenties on jopa mahdollista päästä HI-viruksesta kokonaan eroon. Täytyy muistaa, että kyllähän aidsiin Suomessa vielä kuollaankin, vaikka tilanne on olennaisesti parantunut. Vuonna 2015 kuolleesta 24:stä HIV-positiivisesta vain kuudella kuolinsyy oli aids (25%), kun vuonna 1993 vastaavat luvut olivat 23/20 (87%).