Yliopistonlehtori Saijaliisa Kangasjärvi, Molekulaarinen kasvibiologia, Turun yliopistosta vastaa:

Ruusulla on piikit, koska se puolustautuu niiden avulla kasvinsyöjiä vastaan. Piikit ovat ruusun epidermiä eli vihreiden osien pintasolukkoa, joka on eriytynyt piikeiksi pitkän ajan kuluessa evoluution myötä.

Kaikki kasvit puolustautuvat jollakin tavalla ympäröiviltä uhkilta. Niillä on oma puolustusjärjestelmä taudinaiheuttajia vastaan, ja lisäksi monet kasvit erittävät kemiallisia aineita, jopa erittäin vahvoja myrkkyjä, torjuakseen hyönteisiä tai eläimiä. Esimerkiksi ihmisille tutut tupakkakasvin nikotiini tai kahvipensaan kofeiini ovat keskushermostoon vaikuttavia hermomyrkkyjä, joiden tarkoitus on alun perin ollut karkottaa viholliset. 

Vaikka kemiallinen puolustautuminen on yleisintä, monet muutkin kasvit kuin ruusut puolustavat itseään piikeillä. Piikkejä on monenlaisia, koska ne ovat kehittyneet eri kasveilla eri tavoin ja eri tarpeisiin. Muun muassa kaktusten piikit ovat lähtöisin varren silmuista, eli ne ovat erilaistuneita lehtiä ja niillä on useampia tehtäviä: ne suojaavat aavikolla kasvavaa kaktusta myös valolta ja estävät veden haihtumista.

Kun ihminen ottaa kasveja viljelykseen ja jalostaa niitä omiin tarpeisiinsa, samalla usein puututaan kasvien alkuperäiseen puolustukseen. Niinpä kaikilla ruusuilla ei enää ole piikkejä, koska on jalostettu piikittömiä ruusulajikkeita. Niitä on helppo hoitaa puutarhassa tai sitoa kukkakimpuiksi.

Samalla tavalla alun perin kitkeriä, pahanmakuisia kasveja on jalostettu miedonmakuisiksi. Kasvit myös itse säätelevät erittämiään kemikaaleja ympäristönsä mukaan. Luonnossa kasvava villi rucola on paljon kirpeämpi kuin kasvihuoneessa viljelty rucola, jonka ei ole tarvinnut helpoissa olosuhteissa erittää yhtä paljon makuaineita selvitäkseen.