Lukijamme kysyy, miksi annamme elottomille asioille tai esineille tunteita? Miksi kiinnymme esineisiin? Psykologian professori Jari Hietanen Tampereen yliopistosta vastaa:

Meillä ihmisillä on taipumus liittää inhimillisiä ominaisuuksia ja kykyjä paitsi muihin eläimiin myös elottomiin esineisiin ja asioihin. Tätä kutsutaan antropomorfismiksi eli ihmisenkaltaistamiseksi.

Tunteet säätelevät merkittävällä tavalla käyttäytymistämme, ja selitämme toistemme käyttäytymistä usein sen perusteella, mitä arvelemme heidän tuntevan. Antropomorfismin tuloksena annamme myös tunteita esineille ja selitämme elottoman maailman tapahtumia ikään kuin niiden taustalla vaikuttaisivat tunteet.

Mutta miksi me ajattelemme tunteita olevan sielläkin, missä niitä ei ole? Mitä tarkoitusta tämä palvelee? Todennäköisesti taustalla on ihmisen halu ymmärtää ympäristönsä ilmiöitä ja tapahtumia.

(Esi)historiallisina aikoina, kun tieteellistä tietoa ei ollut esimerkiksi luonnonilmiöiden taustalla vaikuttavista tekijöistä, ukonilma ja salamointi saatettiin selittää jumalten vihasta johtuvaksi. Maailma ja tapahtumat tulivat tällä tavalla ikään kuin ymmärrettävämmiksi.

Tieteellisen tiedon lisääntymisen myötä tällainen selittäminen tunteiden avulla on vähentynyt, mutta emme me nykyäänkään tällaisesta ole täysin luopuneet. Tietokoneen toimimattomuus tulkitaan helposti koneen oikutteluksi, ja auringonpaiste johtuu säätilan lempeydestä.

Kiintyminen esineisiin voi johtua useista eri syistä. Usein lienee kyse siitä, että esine liittyy johonkin itselle tärkeään ja miellyttäviä muistoja sisältävään elämäntilanteeseen tai -vaiheeseen. Tällainen voi olla vaikkapa lapsena syntymäpäivänä lahjaksi saatu pehmolelu tai oman lapsen koulussa tekemä löylykauha.

Kiinnymme myös esineisiin, joita olemme käyttäneet paljon, ja joiden kanssa olemme viettäneet paljon aikaa, esimerkiksi harrastuksen yhteydessä. Voimme kiintyä myös esineisiin, joiden katseleminen ja omistaminen tuottaa mielihyvää, esimerkiksi taide-esineet.

Eräiden teorioiden mukaan esineisiin kiintymisen perimmäisenä syynä on se, että esineitä käytetään identiteetin määrittelemiseen muistuttamaan itseämme ja muita siitä, keitä me olemme tai millaisia haluaisimme olla. Epäilemättä myös antropomorfismi voi vaikuttaa kiintymykseemme. Lapsilla tämä ilmenee selvästi, kun lempinukke tai nallekarhu koetaan milteipä elävänä, ja siihen kiinnytään kuin elävään olentoon.

Jari Hietanen toimii psykologian professorina Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa keskittyy kognitiiviseen psykologiaan, kognitiiviseen neurotieteeseen, sosiaaliseen kognitioon ja emootioihin.

Hietasen tutkimushankkeessa, jota Suomen Akatemia rahoittaa, tutkitaan tunnereaktioita ja sosiaalisten tarpeiden tyydyttymiseen liittyviä tuntemuksia, joita vuorovaikutus sosiaalisten robottien kanssa saa aikaan. Hanke selvittää, voivatko sosiaalisten robottien lähettämät vuorovaikutussignaalit käynnistää ihmisissä samanlaisia sosiokognitiivisia prosesseja ja tunnereaktioita kuin vastaavat signaalit toisten ihmisten lähettäminä. (keltaisen voi jättää pois, jos täytyy lyhentää) 

Kuva: Pixabay