Miksi koulu ja kotiläksyt keksittiin?

Professori Risto Rinne, kasvatustieteiden laitos, Turun yliopisto:

Suomen ensimmäinen koulu oli 1200-luvulla perustettu Turun katedraalikoulu, jonka tarkoitus oli kouluttaa kirkon palvelukseen munkkeja. Ensimmäinen suomenkielinen kirja ja samalla oppikirja on Mikael Agricolan Abc-kirja vuodelta 1543. Se sisältää suomen kielen luku- ja kirjoitusohjeita.

Ensimmäiset koko kansan koulut olivat Suomessa kirkon järjestämiä kiertokouluja tai lukkarin kouluja, joita lukkarit ja muut oppineet pitivät. Niihin kerättiin kaikenikäisiä oppimaan yhdessä kristinuskon perusteita 1600-luvulta alkaen.

Oppikirjana toimi katekismus, joka sisältää muun muassa Vanhan testamentin kymmenen käskyä ja Isä meidän -rukouksen. Katekismuksesta opeteltiin kotiläksynä ulkoa kappaleita, jotka opettaja koulussa kuulusteli.  Siis viimeistään tuolloin kotiläksyt on Suomessa otettu käyttöön. Niiden tarkoitus on tehostaa oppimista, kun oppilas opiskelee koulun lisäksi itsenäisesti kotona.

Idea kaikille tarkoitetusta, yleissivistyksen ja tiedon lähteenä toimivasta koulusta syntyi valistuksen myötä 1700–1800-luvuilla. Varsinainen koululaitos ja opettajankoulutusjärjestelmä perustettiin Suomessa 1860-luvulta alkaen. Kouluttautuminen oli kuitenkin vapaaehtoista vuoteen 1921 saakka, jolloin säädettiin oppivelvollisuuslaki. Kotiläksypakkoa ei ole koskaan määrätty, vaan opettaja voi antaa läksyjä harkintansa mukaan. Ne vakiintuivat osaksi opetusmetodeja eri oppiaineissa, kun oppi- ja harjoituskirjoja ruvettiin 1900-luvun alussa tekemään opetussuunnitelmien mukaisesti.

Kaikki lapset haluttiin koulunpenkille neljästä eri syystä. Koulun ensimmäinen tehtävä oli osaamisen ja taitojen edistäminen. Toinen tehtävä oli lasten kurinalaistaminen, kontrolloiminen ja varastoiminen pois pahanteosta. Kolmas tehtävä oli kansakunnan liittäminen yhteen ja opettaminen toimimaan yhdessä yhteisten tavoitteiden puolesta. Neljäs tehtävä oli luokitella, valikoida ja opastaa koulutuksen keinoin kansalaiset omalle paikalleen yhteiskunnassa kullekin sopivaan ammattiin.

Koulun varastointitehtävä voi kuulostaa julmaltakin, mutta 1800-luvulla Suomeen oli muodostunut irtolaislasten ongelma. Lapsityövoiman käyttöä alettiin suitsia, mutta vanhemmat tekivät pitkiä työpäiviä ja teollistumisen myötä entistä useammin kodin ulkopuolella. Näin muodostui lapsilaumoja, jotka kiertelivät tekemässä kolttosia. Koulu ratkaisi tämän ongelman, kun lapset saatiin takaisin aikuisten kontrolliin.

Nämä neljä koulun isoa perustehtävää ovat yhä varsin päteviä. Esimerkiksi suunnitelmaa pidentää oppivelvollisuutta toisen asteen opintoihin voidaan perustella myös koulun varastointi- ja kontrollointitehtävällä. Työmarkkinat ovat muuttuneet nyt siten, etteivät ne vedä enää alle 18-vuotiaita. Koulutuksen ja työn ulkopuolella nuori on vaarassa kadota sivuraiteille, mutta oppivelvollisuutta pidentämällä hänet saadaan pidettyä aikuisten kontrollissa.