Kun tässä hetkessä havaitsemme esimerkiksi 12 miljardin valovuoden päässä olevan kohteen valon, sanotaan, että näkemämme valo on lähtenyt liikkeelle 12 miljardia vuotta sitten. Jos universumin ikä on 13.8 miljardia vuotta, niin tuolloin sen ikä oli 1.8 miljardia vuotta. Eikö universumi ollut silloin niin pieni, että tuolloin lähtenyt valo olisi ehtinyt "joka paikkaan" jo alle 12 miljardissa vuodessa. Vai minkä kokoinen universumi oli 12 miljardia vuotta sitten? 

Akatemiatutkija Talvikki Hovatta Turun yliopistosta vastaa: 

Universumin tarkkaa kokoa on hyvin vaikea arvioida, koska maailmankaikkeus laajenee koko ajan. Niinpä tähtitieteessä yleensä puhutaan koon sijaan etäisyydestä, jonka valo on kulkenut tietyssä ajassa. 

Maailmankaikkeuden todella arvioidaan syntyneen noin 13.8 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksessä, jossa äärimmäinen tiheä ja kuuma tila alkoi laajeta ja jäähtyä. Näin ollen näemme kohteen, jonka valolla on kestänyt 12 miljardia vuotta kulkea maapallolle sellaisena kuin se oli maailmankaikkeuden ollessa 1.8 miljardia vuotta vanha eli hyvin kaukaisessa menneisyydessä. 

Emme kuitenkaan pysty helposti arvioimaan, minkä kokoinen maailmankaikkeus tuolloin oli, koska maailmankaikkeuden laajeneminen on kiihtyvää, eli kauempana toisistaan olevat kappaleet etääntyvät toisistaan nopeammin. Voimme siis ainoastaan sanoa, että maailmankaikkeus oli tuolloin nykyistä pienempi. 

Toisaalta, jos maailmankaikkeus on ääretön, mitä emme vielä tiedä, oli se ääretön jo syntyessään. Tätä on kieltämättä hankala käsittää, koska olemme tottuneet asioihin, joilla on selvät rajat. Ääretön maailmankaikkeus taas tarkoittaa, ettei sillä ole selkeitä rajoja, eikä se laajene mihinkään olemassa olevaan tilaan. 

Maailmankaikkeuden laajeneminen myös selittää, miksi valo ei ole ehtinyt joka paikkaan alle 12 miljardin vuoden kuluessa, koska valon on täytynyt myös kulkea laajenemisessa syntyvän uuden avaruuden läpi. 

 Tätä voi havainnollistaa ajattelemalla esimerkiksi pullataikinan kohoamista. Jos taikinaan laittaa rusinoita, loittonevat ne toisistaan taikinan kohotessa, kun pullaan syntyy lisää tilaa, ja toisistaan kauimpana olevien rusinoiden etäisyys kasvaa nopeimmin.

Akatemiatutkija Talvikki Hovatta tutkii kaukaisten galaksien keskustoissa lymyävien supermassiivisten mustien aukkojen aiheuttamia hiukkassuihkuja. Hänen projektissaan kehitetään myös uutta datankeruulaitteistoa, jonka avulla näitä hiukkassuihkuja voidaan tutkia entistä monipuolisemmin useilla radioaallonpituuksilla yhtäaikaisesti.