Lukijamme kirjoittaa: Olen töissä varhaiskasvatuksessa ja me puhuimme lasten kanssa muuttolinnuista. Yhdeltä lapselta tuli kysymys, johon en osannutkaan vastata. Mistä esimerkiksi Afrikassa asti talvehtivat muuttolinnut tietävät, että Suomessa on alkanut kevät ja on taas aika lentää pitkä matka takaisin Suomeen?  

Suomen Akatemian tutkijatohtori Katja Rönkä vastaa:

Pesimälinnuistamme trooppiseen Afrikkaan saakka muuttavat lähinnä hyönteissyöjät. Suomen yleisimmistä linnuista pisimmälle muuttavat pajulintu ja metsäkirvinen, kun taas peippo ja punarinta pysyttelevät lähempänä Euroopassa tai jopa Suomessa - ruokinnan turvin.

Paluumuutto ajoittuu yhä pitkälti vanhan sanonnan järjestyksessä “kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään”. Euroopassa talvehtivilla kiurulla ja peipposella muuttomatka on lyhyin, Lähi-Idässä ja Koillis-Afrikassa talvehtivalla västäräkillä pidempi ja trooppisessa Afrikassa talvehtivilla pääskyillä pisin.

Lähimuuttajat voivat seurata kevään edistymistä monista merkeistä kuten päivän pituuden muutoksista, lämpötilan tai tuulen muutoksista tai toisten muuttolintujen liikkeistä.

Afrikasta muuttava leppälintu on yleisempi Keski- ja Pohjois-Suomessa. Kuvassa naaras.

Ilmaston lämpeneminen voi aikaistaa muuttoa

Lukijan kysymys siitä, miten Afrikassa talvehtivat lajit tietävät lähteä kevätmuutolle, on tälläkin hetkellä tutkijapiireissä aktiivisen selvityksen aihe. Lintujen muuttokäyttäytyminen on sisäisesti säädeltyä ja perinnöllistä, ja pitkän matkan muuttajat valmistautuvat muuttoon vuosittain suunnilleen oikeaan aikaan.

Koska väärällä hetkellä pitkälle matkalle lähteminen voi vaikuttaa pesimämenestykseen ja olla jopa hengenvaarallista, linnut käyttävät ympäristössään tapahtuvia muutoksia vihjeinä muuttokäyttäytymisen hienosäätöön.

Trooppisen Afrikan sade- ja kuivien kausien vuotuinen vaihtelu on vihje oikeasta muuton hetkestä. Ilmasto ja säätila vaikuttavat myös kasvillisuuden kehitykseen sekä hyönteisravinnon määrän vaihteluun, joita linnut voisivat käyttää toissijaisina vihjeinä vuodenajan muutoksesta.

Valitettavasti ilmaston lämpeneminen on jo muuttanut ja muuttaa paikallisia sääilmiöitä, mikä tekee sekä sään ennustamisesta että sopivan muuttoajankohdan arvioimisesta vaikeaa. Erityisen voimakas kuivuus Itä-Afrikassa vuonna 2011 viivästi monien pitkänmatkan muuttajien saapumista pesimäalueilleen.

Tärkein tunnettu muuttohalun laukaisija on muutos päivän pituudessa, vaikka trooppisessa Afrikassa muutokset ovat pieniä. Koska ilmastonmuutos ei vaikuta maapallon kiertorataan, akseliin tai pyörimisnopeuteen, se ei vaikuta päivän pituuteen.  Päivänpituuden muutokset tropiikissa, jotka toimivat vihjeenä kevään alkamisesta eivät ilmaston lämmetessä olekaan enää yhteydessä kevään alkamiseen pohjoisen pesimäalueilla.

Ilmaston lämmetessä pohjoisen elinalueet vapautuvat lumesta ja jäästä aikaisemmin, ja hyönteiset lähtevät liikkeelle ja lisääntyvät aiempaa pikaisemmalla aikataululla. Yhä aikaisemmat muuttolinnut voivat siis vallata parhaat reviirit ja napata madot poikasilleen. Pitkän matkan muuttajat voivat siksi olla erityisen alttiita ilmaston lämpenemiselle, elleivät ne osaa aikaistaa lähtöään.

Tutkimusten perusteella kaukomuuttajat ovat aikaistaneet kevätmuuttoaan, vaikkakin vähemmän kuin lähimuuttajat (Lehikoinen et al. 2019). Aikaisempi saapuminen voi olla seurausta aikaistuneesta lähdöstä tropiikista tai nopeammasta siirtymisestä pitkän muuttomatkan aikana.  

Perimä vaikuttaa lähtöhalukkuuteen

Matkan aikana muuttolinnut kuluttavat paljon energiaa, joten niiden tulee valmistautua matkaan hyvissä ajoin. Muuttoaikaan liittyvä levottomuus valmistelee pitkälle matkalle lähtöä ja kevätmuutolla myös lisääntymiskautta. Linnut keräävät rasvavarastoja ja niiden hormonaalinen toiminta kiihtyy. Tutkimuksien mukaan erityisesti ruuan heikko saatavuus voi vähentää muuttohaluja linnun kunnosta riippuen.

Lähtöhalukkuuteen vaikuttaa myös perimä, ja lajit ja yksilöt joustavat eri tavoin lähdön ajoittamisessa. Mikäli joukossa on yksilöitä, jotka reagoivat päivänpituuden muutokseen muita nopeammin, voivat ne onnistua valmistautumisen tai lähdön ajoituksessaan ja siten pesinnässään toisia paremmin. Jos aikaiset lähtijät periyttävät tätä herkkyyttä jälkeläisilleen, voi muutto aikaistua sukupolvi sukupolvelta adaptiivisesti.

Afrikassa talvehtivien lintujen muuttoon vaikuttavia tekijöitä ei vielä tunneta kunnolla. Useimpien lajien kohdalla on vähemmän tutkittu, mitä ne talvehtimisalueilla tekevät, saati millaisiin vihjeisiin ja ympäristötekijöihin ne kiinnittävät huomiota muutolle lähtiessään.

Milloin Afrikan muuttajia päästään näkemään?

Voimakkaina lentäjinä selkälokit palaavat jo maaliskuun puolella ja sääkset huhtikuun alussa perässään räyskät ja kalatiirat. Huhtikuun alkupuolella saapuvat myös kivitaskut ja aikaisimmat haarapääskyt.

Näiden vanavedessä Afrikasta palaavat runsain määrin monet tutut pikkulinnut, kuten pajulintu, metsäkirvinen, leppälintu, kirjosieppo ja räystäspääsky sekä kahlaajista liro ja haukoista nuolihaukka.

Huhtikuun loppupuoliskolla palaavat järjestyksessään käki, keltavästäräkki, törmäpääsky, pensastasku, hernekerttu, sirittäjä, satakieli, ruokokerttunen, kehrääjä, pensaskerttu, harmaasieppo, selvä kesän tuoja tervapääsky ja pitkäaikainen tutkimuslajini rytikerttunen.

Vielä toukokuun lopussa saapuvat muun muassa äänensä ilmeisesti huippuunsa virittäneinä ruisrääkkä, lehtokerttu, kultarinta ja kuhanheittäjä. Kevätmuutto jatkuu useilla lajeilla kesäkuun alkuun asti.

Lintuhavaintoja voi tehdä ja kirjata tutkijoiden käyttöön esimerkiksi Muuttolintujen kevät -sovelluksella. Sillä on 270 000 käyttäjää.

Tutkijatohtori Katja Rönkä työskentelee Helsingin yliopiston HiLIFEssä eli Elämäntieteiden instituutissa. Suomen Akatemian rahoittama tutkimus määrittää varpuslintujen vuorovaikutussuhteita, testaa teoriaa levinneisyyttä rajoittavista tekijöistä ja testaa, tarkentaako biologisten vuorovaikutussuhteiden mallintaminen ennustetta rytikerttusen levittäytymisestä uusille elinalueilleen.