Nyt puhutaan paljon sananvapaudesta ja oikeudesta siihen erityisesti somen näkökulmasta. Joidenkin mielestä rasistiseksi tai vihapuheeksi tulkittu puhe kuuluu sananvapauden piiriin. Mutta jos kaivetaan toisten vanhoja kommentteja, niitä ei saisikaan kaivella, eli tämä ei olisikaan sananvapautta. Mitä siis on sananvapaus ja mihin kaikkeen se antaa oikeuden? 

Yliopistonlehtori Riku Neuvonen Tampereen yliopistosta vastaa: 

Sananvapaus on laaja ja moniulotteinen käsite. Yleisesti puhuttaessa sananvapaudesta viitataan länsimaiseen ajatukseen oikeudesta sanoa, julkaista ja pitää tietoa ilman rajoitteita. 

Sananvapaus on kehittynyt historian aikana osana yhteiskunnallisia ja yhteiskuntafilosofisia muutoksia, jolloin voidaan puhua sananvapaudesta aatteena, joka yhdistää tällä hetkellä ihmis- ja perusoikeuksia kunnioittavia demokratioita. Sananvapaus on myös kansainvälisissä sopimuksissa turvattu ihmisoikeus, jolloin eri sopimukset painottavat erilaisia asioita ja erilaisia mahdollisuuksia rajoittaa sananvapautta. 

Valtioiden ja valtioiden yhteenliittymien, kuten EU, tasolla sananvapaus on käytännössä kaikkien valtioiden perustuslaissa turvattu perusoikeus. Esimerkiksi Pohjois-Koreassa on perustuslaissa turvattu sananvapaus, joten pelkkä maininta ei takaa sanavapautta käytännössä. 

Sanomisesta on kannettava vastuu 

Ihmisoikeuksia kunnioittavissa demokratioissa sananvapaus perusoikeutena vastaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja jonkinlaista yhteistä käsitystä sananvapaudesta. Tältä osin voi olla valtiokohtaisia eroja tulkinnoissa, jotka johtuvat valtioiden erilaisista historian vaiheista.

Merkittävin jako on yhdysvaltalaiseen absoluuttiseen sananvapaustulkintaan ja eurooppalaiseen tulkintaan. Yhdysvalloissa nimenomaisesti valtio ei saa rajoittaa sananvapautta ja tätä rajoitetta on tulkittu todella ankarasti. Kuitenkin Yhdysvalloissa on ollut yksityisiä mekanismeja, joilla sananvapautta on rajoitettu ja rajoitetaan merkittävästi. 

Euroopassa on Ranskan vallankumouksen ihmisoikeuksien julistuksesta vuodelta 1789 saakka ollut vallalla ajatus, että sana on vapaa, mutta sanomisesta kannetaan vastuu. Euroopassa sananvapautta rajoittavatkin erilaiset joukkoviestinnän organisointia ja markkinoita koskevat säännökset sekä erityisesti rikoslaki. 

Virallisten sopimusten ja säännösten lisäksi sananvapautta määrittää yhteiskunnan keskusteluilmapiiri ja esimerkiksi joukkoviestinten tai sosiaalisen median alustojen omat käytännöt. Alustojen säännöt voivat kieltää tietyt ilmaisut. Toisaalta joistakin aiheista saa niin vihaista palautetta tai suoranaista väkivallan uhkaa, että tämä uhka hiljentää keskustelun. Sananvapaus elää siis säännösten ohella osana jokapäiväistä elämää ja jokaisen omaa toimintaa. 

Euroopassa on toisen maailmansodan jälkeen nostettu ihmisoikeudet demokratian ytimeen. Ihmisoikeuksiin kuuluu keskeisesti ihmisarvo, joka on esimerkiksi Saksassa tärkeimpiä ihmis- ja perusoikeuksia. 

Äärimmäinen vihapuhe sananvapauden väärinkäyttöä 

Kansainvälisillä sopimuksilla on haluttu turvata ihmisarvo rajaamalla esimerkiksi äärimmäinen vihapuhe ja syrjintä sananvapauden ulkopuolelle, jolloin sitä voidaan rajoittaa esimerkiksi säätämällä kiihottaminen kansanryhmää vastaan rikokseksi. Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa ja monien valtioiden perustuslaeissa on myös oikeuden väärinkäytön kielto, jonka mukaan oikeutta ei saa käyttää toisten oikeuksien tyhjäksi tekemiseen. 

Tämän ajattelun mukaan äärimmäinen vihapuhe on sananvapauden väärinkäyttöä, koska se loukkaa ihmisarvoa ja voi johtaa jopa hengen ja terveyden vaarantumiseen. 

Sananvapaus antaa oikeuden Suomessa sanoa mitä haluaa, julkaista mitä haluaa ja pitää hallussaan sellaista tietoa kuin haluaa. Jotkut ilmaisut voivat kuitenkin olla rikoslaissa kriminalisoituja tekoja, esimerkiksi kunnianloukkaus tai yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen. 

Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunta ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset ovat linjanneet, että lapsiporno ja äärimmäinen vihapuhe eivät kuulu sananvapauden suojan piiriin. Suomessa kiihottaminen kansanryhmää vastaan on myös rikos. Tulkinnan siitä, mikä on kiellettyä, saati rangaistavaksi säädettyä ilmaisua tekee tuomioistuin. 

Vihapuhetta ei ole tarkasti määritelty, joten käsitteenä se on aika hämärä. Seurauksiin johtavat loukkaavat ilmaisut ovat kuitenkin sellaisia, että ne eivät jätä paljon tulkinnanvaraa ja ilmaisun käyttäjällä on aina ollut mahdollisuus esittää asiansa toisin. Vahingossa näihin tekoihin ei syyllisty. 

Sananvapaus suojaa julkista keskustelua 

Eri asia on sopimaton ja paheksuttava ilmaisu, joka liittyy siihen, miten sananvapaus todellisuudessa toteutuu. Sopimattoman ja paheksuttavan sisällön määrittely on vaihdellut paljon. Jotkut ennen paheksutut ilmaukset ovat nykyään sopivia. 

Euroopassa ja yleisesti kansainvälisesti rasistinen ja jopa vihapuheeksi tulkittava ilmaisu on viimeisten vuosikymmenten aikana tullut sopimattomaksi ja paheksuttavaksi. Erityisesti merkittäviltä vallankäyttäjiltä odotetaan tietynlaista tyyliä, joten vanhojen viestien kaivelu on osa sananvapauden käyttöä, jolla osallistutaan yhteiskunnallisesti merkittävän tiedon tuottamiseen. 

Demokraattisessa yhteiskunnassa on katsottu tärkeäksi, että kansalaiset saavat tietoa äänestämällä valittujen vallankäyttäjien toiminnasta. Vanhojen viestien kaivelu voi jossain tilanteessa olla paheksuttavaa tai sopimatonta, mutta tämä määrittyy julkisesti keskustelussa, jonka käymistä sananvapaus oikeutena ja aatteena suojaa. 

Riku Neuvonen on Tampereen yliopiston julkisoikeuden yliopistonlehtori ja viestintäoikeuden dosentti Helsingin yliopistossa. Hän oli mukana Media ja yhteiskunta -akatemiaohjelmassa hankkeessa, jossa tutkittiin viestinnällisiä oikeuksia digitaalisessa murroksessa. Tällä hetkellä Neuvonen vetää osahanketta strategisen tutkimuksen neuvoston ohjelmassa Turvallisuus ja luottamus algoritmien aikakaudella. DECA- konsortio kehittää muun muassa uusia menetelmiä ja käytäntöjä tukea yksilöiden oikeutta tulla kuulluksi, oikeutta luotettavaan tietoon ja osallisuutta tiedon tuotantoon.

Kuvat: Mostphotos, Rodeo