Akateemikko Ilkka Niiniluoto:

Tieto-sanaa käytetään nykysuomessa useilla toisistaan poikkeavilla tavoilla. Yksi niistä - mielestäni tärkein - juontuu antiikin kreikkalaisilta filosofeilta. Platonin määritelmän mukaan tiedolla (kr. episteme, lat. scientia, cognitio) tarkoitetaan ”hyvin perusteltuja tosia uskomuksia”. Tässä uskomus-ehto viittaa siihen, että tieto on ihmismielessä oleva ajatus tai käsitys, joka voidaan ilmaista kielellisten väitelauseiden avulla. Totuus-ehto erottaa tiedon erehdyksestä ja valheesta. Perusteluehto puolestaan erottaa tiedon pelkästä luulosta tai arvauksesta.

Filosofinen tiedon käsite omaksuttiin suomen kirjakieleen 1500-luvulla, jolloin se korvasi muinaissuomalaisten runojen kuvaamat ”tietäjät”, joilla oli magiaan ja loitsuihin pohjautuvaa ”sanan mahtia”. Tiedon mahdollisuutta, lajeja, perusteita, luotettavuutta ja varmuutta tutkitaan filosofiaan kuuluvassa tieto-opissa eli epistemologiassa. Tiedon muodostusta ihmisen ajattelussa tutkitaan kognitiivisessa psykologiassa ja kognitiotieteessä.

Kaikilla ihmisillä on arkitietoa omasta elämästään ja ympäristöstään. Mutta parhaiten Platonin tiedon ihanne toteutuu tieteessä, jossa totuutta etsitään kriittisen tutkimuksen avulla. Kun arkitieto on usein sirpaleista ja epätäsmällistä, tutkimustieto pyrkii olemaan järjestelmällistä ja tarkkaa.

Tieto voi jalostua ymmärrykseksi, sivistykseksi ja viisaudeksi

Tieteellisen tiedon perusteluja ovat todistukset matematiikassa sekä havainnot ja kokeet empiirisissä eli kokemusperäisissä tieteissä. Jatkuvasti kasvava tutkimustieto julkaistaan monografioina ja artikkeleina tieteellisissä aikakausilehdissä.

1700-luvun valistuksen johtavan aatteen mukaan tiede valaisee pimeää maailmaa korvaamalla taikauskon ja ennakkoluulot näyttöön perustuvalla tiedolla. Näin tieto voi jalostua ymmärrykseksi, sivistykseksi ja viisaudeksi. Tämä tiedon käsite elää nykykulttuurissa, kun puhutaan tiedollisesta kasvatuksesta, tiedottamisesta, tiedostamisesta, tietokirjallisuudesta, tietosanakirjoista ja tietokilpailuista.

Aristoteles erotti toisistaan tiedon ja taidon (kr. tekhne). Englannin kielessä termiä know how käytetään ilmaisemaan ei-kielellistä taitamista, jonka paras vastine suomessa on osaaminen: ”tiedän kuinka pyörällä ajetaan” tarkoittaa samaa kuin ”osaan ajaa pyörällä”. Työntekijälle pitkän kokemuksen kautta karttunutta ei-kielellistä osaamista on kutsuttu myös ”hiljaiseksi tiedoksi” (tacit knowledge). 

Tietokoneiden tulo muutti tieto-sanan merkitystä

Uudenlainen tapa käyttää tieto-sanaa yleistyi, kun 1950-luvulla rakennetuille laskukoneille (ruotsin dator, englannin computer) annettiin nimeksi ”tietokone”. Tällöin kaikkia koneen muistiin ja yksikköihin varastoituja merkkejä eli dataa alettiin kutsua ”tiedoksi”, jolloin automaattinen datankäsittely on ”automaattista tietojenkäsittelyä” (atk), sen toteuttaminen on ”tietotekniikkaa” ja sitä tutkiva tiede on ”tietojenkäsittelyoppia”.

Tämä puhetapa poikkeaa Platonin perinteestä, sillä data voi koostua merkeistä, joilla ei ole mitään tulkintaa tai totuusarvoa. Silloinkin kun tietokoneeseen tallennetaan digitaalisesti koodattua informaatiota, jolla on sisältönään väitelauseita, kone itse ei ymmärrä sitä eikä tiedä, onko se totta ja perusteltua.

Nykyisin termillä Big Data tarkoitetaan tutkimuslaitosten ja yhtiöiden omistamaa digitaalista aineistoa, joka voi muodostua esimerkiksi säämittauksista, valvontakameroiden kuvista ja kuluttajien ostopäätöksistä. Francis Baconin 1600-luvun alun filosofinen iskulause ”tieto on valtaa” on näin korvautunut Googlen ja Facebookin taloudellisella periaatteella ”data on valtaa”.

Vastaavaa käsitesekaannusta syntyi, kun 1970-luvulla uutta informaatioteknologian vauhdittamaa viestinnän informaatioyhteiskuntaa alettiin kutsua ”tietoyhteiskunnaksi”. Vastuullinen journalismi sitoutuu uutisaineistossa totuudellisuuteen, mutta median eri muodot ja 1990-luvulla kehitetty internet sisältävät valtavan määrän informaatiota, joka ei ole tietoa klassisessa merkityksessä – kuten mielipiteitä, viihdettä, kuvia ja musiikkia. Osa siitä on totuudenmukaista metatietoa, jonka mukaan ”henkilö X on tilaisuudessa t sanonut p”, mutta tämä ei takaa väitteen p totuutta tai perusteltavuutta.    

Akateemikko Ilkka Niiniluoto on tieteenfilosofi, joka on kirjoittanut laajasti tieteen luonteesta ja tieteellisestä ajattelusta. Hän on koko uransa ajan ollut aktiivinen ja monipuolinen yhteiskunnallinen vaikuttaja ja keskustelija.