Milloin ja missä on ensimmäinen dokumentoitu koe suoritettu?

Akatemiaprofessori Risto Ilmoniemi, Lääketieteellisen tekniikan ja laskennallisen tieteen laitos BECS, Aalto-yliopisto:

Aivojen toimintaa on tutkittu 1990-lähtien toiminnallisella magneettikuvausmenetelmällä (fMRI).

On selvinnyt, että esimerkiksi kasvojen tunnistamiseen liittyvä aivoalue on eri ihmisillä suunnilleen samassa kohtaa aivoja. Yhtälailla muidenkin yksittäisten asioiden tai esineiden tunnistamisella näyttää olevan aivoissa oma paikkansa. Nyt on ryhdytty vertailemaan koehenkilöiden aivotoimintoja näihin saatuihin tuloksiin ja pystytty päättelemään aivojen reaktioista, minkä tyyppistä kuvaa koehenkilölle näytetään. Sitä voidaan sanoa eräänlaiseksi ajatustenluvuksi.

Aivojen sähköistä toimintaa mittaavilla menetelmillä voidaan puolestaan saada selville, mitä kohtaa koehenkilö katsoo yksittäisessä kuvassa. Jos hän tarkkailee vasenta puolta, aivojen spontaani toiminta vaimenee vastakkaisella eli oikealla aivopuoliskolla ja päin vastoin. Tämäkin on alkeellista ajatustenlukua - tiedetään mihin koehenkilö kiinnittää huomiota häneltä itseltään sitä kysymättä.

Koehenkilö voidaan myös opettaa kommunikoimaan ajatustensa välityksellä, koska jokainen ajatus tuottaa erilaisen sähköisen signaalin. Tätä on tutkittu Suomessakin Otaniemen Teknillisessä korkeakoulussa jo 1990-luvun lopulla.

Ensin sovittiin koehenkilön kanssa, mitkä ajatukset tarkoittavat tiettyjä kirjainryhmiä. Valinta eteni poissulkemistekniikalla siten, että tarvittiin kolme ajatusta, jotta yksi kirjain tuli valituksi. Tavoitteena oli kehittää  aivokäyttöliittymä, jonka avulla henkilöt, jotka eivät pysty puhumaan tai edes kirjoittamaan, voisivat kirjoittaa tietokoneella ajatuksen voimalla. Koehenkilön aivotoimintaa ja siten ajatuksia mitattiin sähköisesti EEG-tekniikalla (elektroenkefalografia).

Liittymä saatiin toimimaan; minuutissa oli mahdollista kirjoittaa 3-4 kirjainmerkkiä. Tämä tuntuu hitaalta, mutta henkilölle, joka ei voi muuten kommunikoida, kyseessä oli suuri edistysaskel.

Suora ajatusten lukeminen tuskin kuitenkaan onnistuu lähitulevaisuudessa, ja sen käyttöön esimerkiksi rikosten selvittämisessä liittyy eettisiä ongelmia. Koomapotilaat ovat tärkein ryhmä, joka voisi siitä hyötyä. On joka tapauksessa selvää, että ihmisten kokemusten ja tunteiden mittaaminen aivoista yleistyy koko ajan.