Miten monocercomonoides-eukaryootit voivat pärjätä ilman mitokondrioita?(2)
Yliopistonlehtori Sari Timonen, Helsingin yliopiston elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos:
Monocercomonoides-eukaryootit ovat tumallisia eliöitä, joita elää eläinten suolistossa. Ne ovat hapettomiin oloihin sopeutuneita yksisoluisia samalla tavalla kuin niiden sukulaiseliöt, vatsatautia ihmisille aiheuttavat giardia-loiset.
Yleensä tumallisten (tumallisista käytetään myös termiä eukaryootit tai aitotumaiset) soluissa on mitokondrioita, jotka toimivat solujen voimaloina ja vapauttavat kemialliseen muotoon varastoitunutta energiaa sellaiseen muotoon, jota solujen on helppo käyttää. Myös ihminen on tumallinen, jonka solujen energiatuotanto perustuu mitokondrioiden toimintaan.
Monocercomonoides-eliöitä, joilla ei ole mitokondrioita, on löydetty chincilla-jyrsijöiden suolistosta. Kyse on hapettomaan ja ravintorikkaaseen ympäristöön sopeutumisesta. Mitokondriot käyttävät happea energiatuotannossaan ja happea on suolistossa tarjolla niukasti. Sen sijaan ravintoa on tarjolla yllin kyllin, joten monocercomonoides-eliöille energiatuotantoon riittää solulimassa tapahtuva ravinnon entsymaattinen pilkkominen.
Mitokondrioiden tehtävä on tuottaa myös rauta-rikkiyhdisteitä, jotka ovat välttämätön rakenneosa useissa tumallisille elintärkeissä entsyymeissä. Monocercomonoides-eliöt ovat kehittäneet tähänkin ratkaisun. Ne selviävät ilman mitokondrioita myös sen vuoksi, että ne ovat sulattaneet itseensä suolistossa esiintyviltä bakteereilta geenejä, jotka hoitavat rauta-rikkiyhdisteiden valmistuksen. Tällaista geenien siirtymää, jossa solu nappaa viereisiltä eliöiltä geneettistä materiaalia itseensä, kutsutaan lateraaliseksi geenisiirroksi. Ilmiö on osa eliökunnassa tapahtuvaa evoluutiota.