Ylitarkastaja Ville Koskinen, Säteilyturvakeskus:

Pienydinvoimaloilla tarkoitetaan IAEA:n  (International Atomic Energy Agency) rajausten mukaisesti alle 500 megawatin ydinvoimaloita. 

Odotetuimpia tulevaisuuden pienydinvoimaloita ovat SMR-reaktorit (Small Modular Reactor eli pieni modulaarinen reaktori).

Ne ovat uudenlaisia sarjatuotantoon suunniteltuja reaktoreja, jotka rakennettaisiin tehtaissa ja kuljettaisiin moduuleina koottavaksi haluttuun paikkaan. Näin saataisiin ydinvoimaloiden rakentamiskustannuksia alas samalla lyhentäen rakennusaikaa.

Tähän mennessä on kehitetty noin 50 erilaista SMR-reaktorimallia, mutta yksikään ei ole vielä toiminnassa. Pisimmällä ovat yhdysvaltalainen NuScale-Power sekä Kiinan ja Korean hankkeet. Suomessa SMR-reaktoreja kehittävät VTT ja Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston (LUT) ydintekniikan laboratorio.

SMR-reaktorien koko on noin 50-300 megawattia. Ne ovat noin 5-32 kertaa pienempiä kuin isot voimalat, esimerkiksi Eurajoelle valmistuva 1600 megawatin Olkiluoto3.

Teknologiassa ei ole eroa. Kaikki pitkälle edenneet hankkeet ovat kiehutus- tai painevesireaktoreja eli samoja, joita on käytössä Suomessa tällä hetkellä.

Käytettyä radioaktiivista polttoainetta syntyisi siten suurin piirtein saman verran kuin nykyvoimaloissa per tuotettu energia. Ehkä muutaman prosentin eroja voi tulla suuntaan tai toiseen.

Radioaktiivista huoltojätettä saattaisi syntyä hieman nykyistä enemmän, koska tarvitaan useita pienvoimaloita tuottamaan yhden suurvoimalan energiatuotto, mikä vaatii enemmän komponentteja sähkötehoon nähden. Esimerkiksi NuScale-Power Ltd:n suunnitelmissa kahdeksan SMR-reaktoria muodostaa yhdessä yhden voimalaitosyksikön.

Jos huoltovälejä saadaan pidennettyä, huoltojätteen määrä voi toisaalta laskeakin. Nykylaitoksia on huollettava vuosittain, mutta SMR-reaktoreille tavoitellaan jopa 30 vuoden huoltoväliä. Tästä ollaan kuitenkin vielä kaukana.

Nykyisissä ydinvoimaloissa noin 70 prosenttia sähkön tuotantokustannuksista aiheutuu rakentamisaikana sidotuista pääomakustannuksista: isot voimalat suunnitellaan aina tiettyyn paikkaan ja kansalliseen lainsäädäntöön, joka johtaa suuriin yksikkökustannuksiin. Jos SMR-reaktorit pystyvät lunastamaan taloudelliset lupauksensa huomattavasti alhaisemmista investointikustannuksista ja halvemmasta energiasta, moni uusi maa voi päätyä ottamaan käyttöön ydinvoimaa. Viro on jo käynnistänyt hankkeen SMR-voimalan mahdollisuuksien selvittämiseksi.

SMR-reaktoreja on kaavailtu sähköntuotannon lisäksi kaupunkien kaukolämpötuotantoon tai teollisuuden prosessilämmön tuotantoon, mikä toteutuessaan myös lisäisi ydinvoimaa nykyisestä.

On liian aikaista sanoa, tuleeko näin käymään. SMR-voimaloiden teollinen sarjatuotanto vaatii onnistuakseen kansainvälisesti hyväksytyt standardit. Tällä hetkellä niitä ei ole. Myös SMR-reaktorien sijoittaminen osaksi kaukolämpöverkkoa tiheästi rakennettuun kaupunkiympäristöön on oma iso kysymyksensä.