Yliopistonlehtori Panu Halme vastaa:

Lyhyt vastaus kysymykseen on kyllä. Suomen metsäpinta-ala vähenee hitaasti: metsää raivataan jonkun verran pelloiksi tai teiden ja rakennusten tieltä. Suhteellisesti tämä metsäkadoksi kutsuttava ilmiö on Suomessa vähäistä, koska metsäpinta-alamme on lähtökohtaisesti niin suuri.

Pienikin metsäkato kuitenkin haastaa monia metsiin liittyviä tavoitteita. Vaikkapa moottoritien alle jäänyt metsä ei mahdollista hakkuita, sido hiiltä tai tarjoa elinympäristöä metsälajeille. Näin ollen kaikki nämä tavoitteet pitää toteuttaa jossain muualla, jolloin paine jäljelle jääviä metsiä kohtaan kasvaa. 

Nykyisin metsäkeskustelussa näkee usein myös väitteen "Suomessa on metsää enemmän kuin koskaan". Tällöin yleensä tarkoitetaan metsän sijasta puustoa, esimerkiksi elävän puuston tilavuutta maassamme. On totta, että puuston määrä on nyt korkeimmillaan mittaushistorian aikana. Emme kuitenkaan tiedä puuston määrää maassamme ennen ihmisen vaikutusta.

Luonnontilaisessa metsässä on paljon enemmän puustoa kuin keskimääräisessä talousmetsässä, joten todennäköisesti puuston määräkin maassamme on ollut nykyistä korkeampi ennen ihmisen vaikutusta. Kaikkein vähiten Suomessa on ollut metsää heti jääkauden jälkeen, jolloin maamme oli jonkinlaista arktista ruohomaata, tundraa. 

Sekä metsän että puuston määrästä keskustelemista mutkistaa se, että olemme ojittamalla muuttaneet miljoonia hehtaareita suota metsiksi. Näistä puhutaan yleisesti turvemaiden metsinä, vaikka rehellisempää voisi olla puhua vaikkapa kuivatulla suolla kasvavasta metsästä. On näkökulmakysymys, lasketaanko nämä alueet metsiksi tai huomioidaanko niiden puuntuotanto samassa yhteydessä kivennäismailla kasvavien metsien kanssa.  

Yhteenvetona voisi siis todeta, että Suomessa on metsiä vähemmän kuin tuhansiin vuosiin, mutta väheneminen on onneksi hidasta. Puuta sen sijaan on enemmän kuin pitkään aikaan, mutta paljon enemmänkin voisi olla. 

Luonnonsuojelubiologian ja luonnonvarojen käytön kestävyyden yliopistonlehtori Panu Halme työskentelee Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella ja monitieteisessä resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdomissa. Hän on mukana strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa BOOST-konsortiossa ja tutkii esimerkiksi ekologista kompensaatiota ja metsäluonnon suojelun keinoja. Neuvosto toimii Suomen Akatemian yhteydessä.