Siperian suuret metsät roihuavat taas tänä kesänä. Isot palot Euraasian pohjoisosissa ovat jokavuotisia. ”Siperian metsäpalot ovat lisääntymässä ja lisääntyvät edelleen”, toteaa professori Tuukka Petäjä Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksesta.

Professori Tuukka Petäjä Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskuksesta johtaa Suomen osalta Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta, jossa tutkitaan arktisen alueen metsäpaloja ja niiden vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön.

Petäjä johtaa Suomen osalta tutkimushanketta, jossa tutkitaan arktisen alueen metsäpaloja ja niiden vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön. Hanke on osa Ilmastonmuutos ja terveys -akatemiaohjelmaa.

Lähes kymmenen miljoonaa hehtaaria metsää on palanut Siperiassa vuosina 1982–2020. Lähes puolet siitä tapahtui vuosina 2019 ja 2020.

Viimeisten neljän vuosikymmenen aikana arktinen alue kokonaisuudessaan on lämmennyt noin neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin. Siperiassa on viime kesinä mitattu jopa yli 38 asteen lämpötiloja. Ilmastonmuutos muuttaa olosuhteita metsäpaloille suotuisammaksi.

”Sateet levittäytyvät eri tavalla. Myös pitkät kuivuusjaksot ja välillä sateisimmat jaksot jaksottelevat selkeämmin”, Petäjä kertoo.

Metsäpaloista yli kahden Saksan verran hiilidioksidia ilmakehään

Kun metsä palaa, vapautuu metsiin ja maaperään varastoitunut hiili ilmaan hiilidioksidina, mikä edistää kasvihuoneilmiötä. Maailmanlaajuisesti on kyse valtavasta ilmiöstä. EU:n ilmakehän Copernicus-valvontajärjestelmän mukaan koko maailman metsäpaloista aiheutui vuonna 2021 vajaan kahden miljardin tonnin hiilipäästöt ilmakehään. Se on yli kaksi kertaa Saksan vuotuiset hiilidioksidipäästöt ilmaan.

Tutkijoiden työn perusteella on mahdollista mallintaa, miten metsäpalojen lisääntyminen lisää niistä aiheutuvia terveyshaittoja.

”Metsäpalojen aiheuttamat terveyshaitat ovat lisääntymässä”, Petäjä toteaa.

Merkittävimmän terveysvaikutuksen aiheuttaa metsäpaloista syntyvä musta hiili eli noki. Savukaasuissa on mukana myös polyaromaattisia hiilivetyjä, jotka niin ikään aiheuttavat hengitystieoireita. Pienemmät hiukkaset voivat kulkeutua myös verenkiertoon ja aivoesteen yli aivoihin.

Savuissa on myös typen oksideja, otsonia ja muita tällaisia aineita, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti terveyteen. Erityisesti nämä vaivaavat herkimmässä asemassa olevia ihmisiä, kuten lapsia ja vanhuksia.

Helsingin yliopiston tutkija Olga Garmash tekee mittauksia Siperiassa Fonovaya-mittausasemalla Tomskin lähellä operaattori Denis Davidovin kanssa.

Pernarutto pääsi valloilleen

Arktisen alueen metsäpalojen terveysvaikutuksia vähentää Petäjän mukaan se, että alueella asuu ihmisiä vähän. Siitä huolimatta joitain suuriakin asutuskeskuksia arktisella alueella on. Esimerkiksi vuonna 2022 Krasnojarskin miljoonakaupungissa Siperian keskellä viranomaiset ilmoittivat, että ilman pienhiukkaspitoisuudet olivat ylittäneet ihmisten terveydelle haitallisiksi katsotut tasot maastopalojen savun vuoksi.

”Akuuttien oireiden lisäksi kyse on myös siitä, että kauempanakin paloalueilta ihmiset saattavat altistua pitkäaikaisesti näille aineille pieninä pitoisuuksina. Ilmansaasteille altistumisessa ei ole turvallista alarajaa, jonka alapuolella kielteisiä terveysvaikutuksia ei ole”, muistuttaa Petäjä.

Petäjän tutkimusryhmä on seurannut myös muunlaisten taudinaiheuttajien lisääntymistä ilmastonmuutoksen seurauksena.

”Meillä oli havaintoaineisto, jossa havaittiin Venäjän arktisella alueella anthrax- eli pernaruttoepidemia. Selvitimme epidemian ja säähavaintojen aikasarjojen perusteella sitä, mitkä tekijät johtivat epidemian etenemiseen. Tapaukset kytkeytyivät siihen, että sulavasta ikiroudasta oli vapautunut pernaruttoitiöitä, joille ihmiset altistuivat.”

90 prosenttia paloista ihmisen sytyttämiä

Tutkimusprofessori Mikhail Sofiev Ilmatieteen laitokselta on johtanut Suomen osalta tutkimusryhmää, joka on tutkinut metsäpalojen vaikutusta terveyteen kansainvälisessä tutkimushankkeessa. Hanke on osa Ilmastonmuutos ja terveys -akatemiaohjelmaa.

Mikhail Sofiev

”Olemme oppineet ennustamaan satelliittikuvien avulla sitä, missä metsäpalot syttyvät. Nykyään 90 prosenttia niistä on ihmisen sytyttämiä. Loput, luonnon sytyttämät metsäpalot ovat yleensä salamoinnin aiheuttamia.”

Osa ihmisen sytyttämistä metsäpaloista – kuten päiväntasaajan alueen maaviljelijöiden tulityöt – on helppo ennustaa säännöllisenä toimintana.

”Ihmiset menevät pelloille ja polttavat vanhaa ruohoa ja risuja, kun on kuivaa... Tällöin tulipalo alkaa. Paljon monimutkaisempaa on ennustaa tulipaloja, jotka ovat peräisin vaikkapa metsätaloudesta, koska ne eivät ole säännöllisiä. Emme tiedä milloin ja missä hakkuut tapahtuvat. Puunkorjuuseen valmisteltavaa metsää voidaan myös sytyttää vaikkapa siksi, jotta metsän hintaa voidaan alentaa ja sitä voidaan ehkä ostaa halvemmalla”, Sofiev sanoo.

”Niinpä kehitimme tilastollisia välineitä, koneoppimisalgoritmejä, jotka antavat varsin laadukkaita ennusteita. Parannamme mallia edelleen, mutta tällä hetkellä pystymme ennustamaan tulipaloja jopa vuosikymmeniä etukäteen. Käytämme ilmastomalleja sääolojen arviointiin”, Sofiev jatkaa.

Luonto tarvitsee metsäpaloja

Metsäpalojen ennaltaehkäisy ei ole tutkijoille yksinkertainen asia.

”Tulipalo on osa ekosysteemin elämää. Jos poistamme sen, meidän on laitettava jotain tilalle. Tuli on metsän puhdistusaine. Salamat puhdistavat luonnonvaraisia metsiä. Itse asiassa pienimuotoiset tulipalot eivät tapa paljoa. Ne poistavat oksia ja kuivan kuolleen puun. Isot rungot, suuret puut ja ruohojen juuret eivät kuole. Käytännössä viikon tai kahden kuluttua tällaisista tulipaloista alue alkaa taas vihertää”, Sofiev kertoo.

Sofievin mukaan meidän pitää ehkäistä tuhoisia suurpaloja erityisesti siellä, missä ihmiset asuvat - mutta jokaista metsäpaloa ei ole tarpeen estää. Sen sijaan tarvitaan hyviä metsänhoitokäytäntöjä.

”Metsässä oleva kuolleen puun muodostama roska pitäisi ottaa pois. Se on hyvää polttoainetta ja me käytämme sitä. Kuolleen puun korjaus estää osan metsäpaloista.”

Metsäpalot korvaavat torjunta-aineita

Ei ole myöskään yksinkertaista vastausta kysymykseen, miten maatalouden aiheuttamia metsäpaloja pitäisi rajoittaa.

”Jonkun on hoidettava tuholaiset. Jos tuli ei sitä tee, se pitää tehdä esimerkiksi torjunta-aineilla. Ei ole heti selvää, kumpi on pahempi asia”, Sofiev selittää.

Sofiev muistuttaa, että on lajeja, jotka todella oppivat elämään tulen kanssa.

”Päiväntasaajan alueilla on niin sanottuja pyrogeenisia lajeja. Ne laittavat siemenensä maahan vasta tulipalon jälkeen. Jos ei ole tulta, ne eivät laita siemeniä. Ne tarvitsevat korkean lämpötilan tulipaloja puhdistaakseen kilpailijat. Sitten ne voivat levittää siemenensä, joilla on silloin parin viikon etu kilpailijoihin nähden.”

Teksti: Visa Noronen
Kuvat: Mostphotos, Anastasia Lampilahti, Tuukka Petäjä ja Tero Pajukallio/Ilmatieteen laitos