Kuka on suojassa tulvilta, kuka ei? Kiukuttaako vai innostaako tuulivoima? Näkemyksiä ilmastonmuutoksesta ja ilmastotoimien oikeudenmukaisuudesta kartoitetaan nyt Suomessa ja Euroopassa. Samalla etsitään ideoita kannustaa kansalaisia itsekin toimimaan.

Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija, ryhmäpäällikkö Johan Munck af Rosenschöld johtaa osahanketta, jossa selvitetään sosiaalista oikeudenmukaisuutta alueellisessa ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. Hanke on osa eurooppalaista yhteisrahoitusta ja samalla osa Suomen Akatemian Ilmastonmuutos ja terveys eli Clihe-akatemiaohjelmaa.

Johan Munck af Rosenschöldin ryhmä tutkii, toteutuuko tulvasuojelu ja muu tulvariskien hallinta Suomessa oikeudenmukaisesti. 

Hanke on keskittynyt tulvariskien hallinnan oikeudenmukaisuuden tutkimiseen Suomessa. Esimerkiksi tulvasuojelu tai tulvakartoitus ovat tulvariskien hallintaa.

 ”Haastattelimme Helsingin, Espoon ja Vantaan viranomaisia, järjestöjen edustajia ja asukkaita. Selvitimme erityisesti sitä, koetaanko oikeudenmukaisuus näissä ryhmissä eri tavoin.”

Eroja löytyi.

Viranomaisille oikeudenmukainen tulvariskien hallinta oli yleisen edun turvaamista. On tehokkaasti turvattava ihmisten terveys ja omaisuus.

Talojen asukkaiden tietämys tulvariskeistä oli suuremmilta osin vähäistä. Heiltä ei löytynyt tulvista huonoja tai epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia, ja luottamus viranomaistoimien oikeudenmukaisuuteen oli suurta.

”Järjestöt nostivat esiin huolen haavoittuvassa asemassa olevista ihmisistä, kuten vanhuksista, liikuntarajoitteisista sekä muista yhteiskunnan palveluista riippuvaisista tai palveluiden ulkopuolelle jäävistä henkilöistä. Ihmisiä ei pidä ajatella massana. Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on tunnistettava, keitä missäkin suojellaan. Oikeudenmukaisuus ei toteudu, ellei tätä oteta huomioon”, painottaa Munck af Rosenschöld.

Yläjuoksu kärsii tulvista, alajuoksu ei, miten ratkaista?

Kokemäenjoella kokeiltiin uutta tapaa kerätä tietoa ja osallistaa paikallisia. Amerikkalainen yhteisötaiteilija Matthew Mazzotta värvättiin pystyttämään ulkoilmaolohuoneita, joista hänellä on pitkä kokemus.

Kokemäellä sohvat ja jalkalamput kannettiin iltatorille ja Huittisissa kaupan kulmalle. Tarjolla oli kahvia, teetä, piirakkaa sekä keskusteluja tulvista ja tulvariskien hallinnasta taiteilijan ja tutkijoiden kanssa.

Ulkoilmaolohuone sai ihmiset pysähtymään ja juttelemaan tulvista Kokemäen iltatorilla. Keskustelua vauhditti yhteisötaiteilija Matthew Mazzotta New Yorkista (kolmas oikealta). 

 ”Osallistujia olisi saanut tulla enemmänkin, mutta keskustelut olivat hyviä. Tulvat voivat aiheuttaa paikallisia ristiriitoja myös tulva-alueiden sisällä. Huittisissa on vuosittain merkittäviä tulvia toisin kuin Kokemäellä. Pitkään kaavailtu Säpilänniemen oikaisu-uoma helpottaisi Huittisten tilannetta, mutta haittaisi lähistöllä olevan Natura-alueen tulvametsiä. Uoma herätti paljon keskustelua kummallakin paikkakunnalla sekä puolesta että vastaan.”

Jatkossa etenkin alueelliset ristiriidat voivat yleistyä ja vaikeutua, näkee Munck af Rosenschöld.

”Tarvitaan myös alueiden yhteisiä keskustelutilaisuuksia, jotta ymmärrys ja solidaarisuus puolin ja toisin voi lisääntyä.” 

Tuulivoimaa ei ajatella ilmastotoimena 

Entä mitä tuulivoimaloista ajatellaan niiden naapurissa? Tätä tutkitaan osahankkeessa, jossa selvitetään paikallisyhteisöjen mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen. Myös tämä on osa yhteiseurooppalaista rahoitusta ja Suomen Akatemian Clihe-ohjelmaa.

VTT:n tutkijat, hankejohtaja Laura Sokka ja erikoistutkija Hanna Pihkola ovat kuunnelleet Simon ja Pyhännän asukkaita. Simossa tuulivoimaa on ollut jo pitkään. Pyhäntään rakennetaan parhaillaan Suomen isoimpia tuulivoimaloita. 

Ilmastonmuutos ei ole vielä ollut yleinen puheenaihe näissä kunnissa.

”Ihmiset ovat huomanneet luonnossa merkkejä ilmastonmuutoksesta, mutta pohtineet sitä lähinnä itsekseen tai ehkä lähipiirissään. Moni on myös tehnyt isompia tai pienempiä muutoksia arkeensa ympäristösyistä”, Pihkola kertoo.

Tuulivoimaa ei ole kuitenkaan ajateltu ilmastotoimena vaan käytännönläheisesti: Miten voimalat vaikuttavat meidän arkeemme? Tuleeko meluhaittoja? Tuovatko voimalat tuloja ja työpaikkoja kuntaan? Mihin asti ne näkyvät? Mitä niille tapahtuu, kun ne ovat käyttöikänsä päässä?” Kuka huolehtii poistamisesta? Palautetaanko ympäristö ennalleen?

Rakennusvaiheen raskas liikenne on ollut yllätys reittien varrella asuville.

“On ihmetelty muun muassa sitä, miten tuulivoima voi olla ympäristöystävällistä, kun rakentaminen aiheuttaa niin paljon raskasta liikennettä.” 

Tutkijat Hanna Pihkola (oik), Anni Niemi ja Lassi Similä kävivät Simossa kuuntelemassa paikallisten mietteitä tuulivoimaloista.

Ilmastotoimien haitoistakin kerrottava avoimesti 

Myös Sokan johdolla on etsitty uusia keinoja viestiä ihmisille ilmastonmuutoksesta ja ilmastotoimista ja kannustaa heitä asukaslähtöiseen toimintaan. Simossa ja Pyhännällä järjestettiin osana tutkimushanketta tapahtumat, joihin osallistui Red Nose Companyn taiteilija Minna Puolanto klovnihahmo Babylonina.

”Babylon kävi hauskalla tavalla läpi omia ilmastotekojaan, ahdistuksiaan ja huoliaan. Katsojat pääsivät näin käsittelemään omia tunteitaan ilmastonmuutokseen liittyen. Se toimi jäärikkojana ja auttoi keskusteluja alkuun”, Pihkola kertoo.

Tutkijoiden havainto on, että ihmisten kuuleminen ilmastotoimista on vaikea toteuttaa niin, että kaikki todella kokevat tulleensa kuulluiksi. Mutta on erittäin tärkeä yrittää.

”Ihmisiä ei tavoiteta kerralla, vaan siihen menee aikaa. Tiedontarpeet ovat myös hyvin moninaisia. Se pitää hyväksyä. Tuulivoimarakentamisessa se on erityisen tärkeää, sillä maankäyttöön liittyvät kysymykset ovat isoja ja vaikutukset kestävät pitkään. On esimerkiksi kerrottava mahdollisimman avoimesti ja tasapuolisesti niin hankkeiden ympäristöhyödyistä kuin -haitoista”, Pihkola sanoo. 

Uutiset ilmastonmuutokset voivat masentaa. Minna Puolannon Babylon-klovni auttoi purkamaan ahdistusta.

Osa eurooppalaista yhteistyötä paikallisten ilmastotoimien edistämiseksi 

Kumpikin edellä kuvatuista hankkeista on osa eurooppalaisen yhteisen ohjelmasuunnittelun JPI Climate -rahoitusta, jonka tavoitteena on tukea EU:n pyrkimyksiä vastata ilmastonmuutoksen yhteiskunnalliseen haasteeseen.

Johan Munck af Rosenschöldin ryhmän kumppanihankkeet ovat Englannista, Ranskasta ja Belgiasta. Laura Sokan ryhmä työskentelee itävaltalaisten, italialaisten ja norjalaisten kumppanien kanssa.

Tavoitteena on yhdessä luoda suosituksia ilmastopoliittiseen päätöksentekoon, jotta ilmastotoimet osattaisiin sovittaa paremmin paikallisiin tarpeisiin. Lisäksi vedetään yhteen ideoita eri hankkeista, miten paikallisia ilmastotoimia voidaan edistää. 

“Oikeudenmukaisuusnäkökulman tuominen tulvariskien hallintaan voi Suomessa olla haaste siksi, että meillä henkeä uhkaavia tulvia ei ole liiemmin esiintynyt. Hallintajärjestelmä on tähän asti toiminut verrattain hyvin”, Munck af Rosenschöld sanoo.

Laura Sokka ja Hanna Pihkola toteavat, että eri maissa on hyvin erilaisia caseja, joten keskusteluista on tulossa mielenkiintoisia.

“Ne ovat koronan aiheuttamien viivästysten vuoksi vasta alkamassa. Tuloksia on luvassa vuoden 2024 aikana”, Sokka kertoo.

Teksti: Ulla Willberg

Kuvat: Sofia Kajander, Johan Munck af Rosenschöld, Anna Hämeenaho, Anni Niemi.