Ilmastonmuutos on pahentanut hirmumyrskyjä ja tulvia sekä niiden seurauksia Intiassa ja Bangladeshissä Länsi-Bengalin alueella sijaitsevalla Sundarbanin suistoalueella. Suomen Akatemian ja ulkoministeriön kehitystutkimuksen akatemiaohjelmassa etsitään antropologian avulla keinoja vähentää muutoksen tuomia haittoja kuten ilmastopakolaisuuden tuomia ongelmia.

Hanketta johtaa Helsingin yliopiston antropologian professori Sirpa Tenhunen. Alue on hänelle tuttua jo opiskeluajoilta, kun hän teki siellä gradun ja jatkoi väitöskirjalla naisten toimijuudesta Kalkutan slummeissa. Hän osallistui isoon konferenssiin Delhissä ja siellä saatujen yhteyksien myötä kiinnostus alueeseen alkoi. Tenhunen osaa bengalin kieltä, mikä mahdollistaa kontaktit tavallisiin ihmisiin. Hän on viettänyt Intiassa yhteensä useita vuosia.

Antropologian professori Sirpa Tenhunen johtaa hanketta. Hän on viettänyt vuosia tutkimusalueella. Kuva: Linda Tammisto

Merenpinnan nousu muuttanut perinteisiä tulvamaita suolaisiksi

Länsi-Bengalin alue on suurten jokien suistoa. Tulvat ovat aina olleet osa alueen ekologiaa. Ne ovat sadekausina tuoneet jokien mukana lietettä, joka on tehnyt maaperästä hedelmällistä viljelyaluetta. Uutta alueella on, että ilmastonmuutoksen myötä merenpinta nousee ja sään ääri-ilmiöt ovat yleistyneet. Bangladesh on yksi ilmastonmuutoksen pahimmin runtelemista maista.

Hirmumyrskyjen määrä on lisääntynyt ja niistä on tullut entistä voimakkaampia. Niiden kanssa on kuitenkin opittu tulemaan toimeen. Alueelle on rakennettu tulvavalleja suojelemaan maata suolaiselta vedeltä, mutta ne eivät päästä pois tulvavettä, kuten ennen luonnostaan tapahtui. Intian puolelle on saatu rakennettua tulvavalleja, jotka kestävät pahojakin myrskyjä, vaikka osa valleista on edelleen heikkoja. Lisäksi ihmisille on tehty tulvasuojia. Tutkimuskohteissa Bangladeshin puolella tulvavalleja ei ole rakennettu yhtä kestäviä. Siksi maa rappeutuu eikä alueella enää ole elämisen mahdollisuuksia.

Osasta maata on molemmissa maissa tehty kalankasvatusaltaita. Niiden suolaisessa vedessä kasvatetaan kaloja ja rapuja. Ne eivät kuitenkaan työllistä kovinkaan paljon ihmisiä, jotka siksi joutuvat etsimään töitä muualta. Sään ääri-ilmiöiden lisäksi ihmiset muuttavat pois myös siksi, että viljelysmaa on muutettu kalankasvatusaltaiksi.

Paikalliset puolueet kilpailevat alueen asukkaiden äänistä, ja siksi erityisesti Intian puoleiselle Sundarbanin alueelle on suunnattu paljon tukia. Niistä ovat kuitenkin hyötyneet eniten maata omistavat. Hirmumyrskyalueilla on tuettu myös köyhimpiä jakamalla heille lähes ilmaista ruokaa. Bangladeshissa apu on kanavoitunut enemmän kansalaisjärjestöjen kuin valtion kautta.

Sundabanin suistoalue Intiassa. Kuva: Juha Laitalainen

Vertaileva tutkimus olojen muutoksesta Intiassa ja Bangladeshissa

Näissä oloissa Tenhusen hanke tekee etnografista kenttätyötä. Ryhmä havainnoi ihmisten elämää. Heille tehdään vapaamuotoisia haastatteluja ja heitä pyritään tapaamaan erilaisissa elämäntilanteissa. Tutkijat pitävät myös päiväkirjoja, joihin kirjataan kaikki havainnot.  Tavoitteena on löytää ihmisten tapoja ymmärtää ilmastonmuutosta. Aineistosta etsitään analysointiohjelmilla toistuvuutta. Tekeillä on muun muassa vertaileva artikkeli Intian ja Bangladeshin oloista.

Hankkeessa ovat mukana intialainen Dayabati Roy Kalkutasta ja bangladeshiläinen Mohammad Jasim Uddin Sylhetistä. Molemmat ovat olleet jo aiemmin Tenhusen yhteistyökumppaneita, ja Tenhunen ohjasi Uddinin väitöskirjan. Molemmat ovat tehneet tämän hankkeen tutkimustaan omissa maissaan. Roy on ehtinyt myös julkaisemaan tuloksia. Lisäksi mukana on suomalainen Jelena Salmi, joka oli ennen koronapandemiaa kenttätyössä Intian länsirannikolla.

”Meillä on sekä teoreettisia että konkreettisempia tavoitteita. Haluamme tuoda esimerkkejä, mitkä olisivat hyviä hallinnollisia toimintatapoja ja käytäntöjä, joiden avulla ilmastonmuutoksen takia muuttaville ihmisille voitaisiin taata oikeudet kestävällä pohjalla oleviin elinkeinoihin. Samalla pyrimme kehittämään teoreettista ymmärrystä tästä ilmiöstä. Entistä paremmat käytännöt perustuvat siihen, että ilmiö ymmärretään hyvin tai jopa uudella tavalla”, kertoo Tenhunen.

Ilmastonmuutos vaikuttaa paikallispolitiikkaan

Tenhunen muistuttaa, että yleensä ilmastonmuutos ymmärretään kansainvälisenä politiikkana, mutta tämä tutkimus on osoittanut, että ilmastonmuutos vaikuttaa myös paikallispolitiikkaan, joka luo paikallisia ratkaisuja. Kun kaikki häviää hirmumyrskyn jäljiltä, ihmisen ja valtion suhteet muuttuvat. Myrskyt ovat jopa johtaneet vallan vaihtumiseen Intian alueella. Tenhunen uskoo, että ilmastonmuutos vaikuttaa myös Bangladeshissa yhtenä osana poliittisia keskusteluja.

Tutkimuksessa on myös huomattu naisten roolin muuttuminen. Kun aiemmin pääasiassa miehet lähtivät maalta muualle töihin, nyt naisetkin muuttavat kaupunkeihin töihin. Heitä tarvitaan kotiapulaisina, koska kaupungeissa keski- ja ylemmän luokan naiset ovat siirtyneet työelämään. Naisten palkkatyön lisääntyminen on tuonut naisille taloudellista valtaa perheissä. Usein molemmat vanhemmat ovat kaupungeissa töissä, ja lapset jäävät maalle isovanhempien kanssa.

”Muutto muualle töihin alueilta, joissa toimeentulomahdollisuuksia ei ole, on hyvä ratkaisu. Muutamilla hallinnollisilla toimilla siitä voitaisiin tehdä sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa ja sosiaalisesti kestävämpää. Nyt ihmiset joutuvat muuttamaan slummien epävirallisiin asumuksiin, joista he maksavat lahjuksia poliisille ja paikallisille puoluejohtajille”, kertoo Tenhunen.

Intian ja Bangladeshin vertailussa tutkimusryhmä on havainnut, kuinka paljon merkitystä on tarjotuilla ratkaisuilla. Erityisesti aktiivinen kansalaisyhteiskunta luo ihmisille mahdollisuuksia ajaa omia etujaan. Molempien maiden talous on kasvanut pitkään voimakkaasti, joten ilmastopakolaisille on löytynyt töitä. Bangladeshissa työllistää erityisesti tekstiiliteollisuus.

Teksti: Leena Vähäkylä

Kuvat: Linda Tammisto, Juha Laitalainen