Tutkija Tiina Kontinen muistaa anekdootin erään ugandalaisen maanviljelijän haastattelusta: “Hyvä kansalainen on se, joka syö hautajaisissa”, kuului vastaus haastattelijan kysyessä hyvän kansalaisen määritelmää. Äkkiseltään lausahdus kuulostaa erikoiselta, mutta Kontisen mukaan se kuvastaa hyvin
kansalaiseksi oppimista ugandalaisissa kyläyhteisöissä.

“Hautajaiset ovat tärkeä yhteisöllinen tapahtuma, jossa osoitetaan kunnioitusta vainajan muistolle. Osallistumalla hautajaisten valmisteluihin ja nauttimalla pöydän antimista otetaan huomioon toiset yhteisön jäsenet. Jos et tule hautajaisiin, et huolehdi kylästäsi ja sinulta puuttuu kunnioitusta”, Kontinen selittää.

Hankkeen vastuullinen johtaja, kansainvälisen kehitystutkimuksen apulaisprofessori Tiina Kontinen Jyväskylän yliopistosta. Valokuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen 

Ugandalaisissa kylissä häät ja hautajaiset järjestetään yhdessä, osallistutaan yhdessä esimerkiksi tien korjaukseen ja sosiaaliturvana toimii oma suku ja kyläyhteisö. Velvollisuudet ja oikeudet muodostuvat kylän ja muiden läheisten yhteisöjen jäsenyyden kautta. Monelle tärkein oikeus on tulla haudatuksi kotikyläänsä.

Kontisen johtamassa CS-LEARN-hankkeessa tutkitaan käsityksiä hyvästä kansalaisuudesta ja siihen oppimisesta. Jyväskylän ja Oulun yliopistojen yhteinen konsortiohanke analysoi näitä käsityksiä toisaalta kasvatusfilosofisissa teorioissa, toisaalta ihmisten kokemuksista. Kohteena ovat naapurimaat Tansania ja Uganda Itä-Afrikassa. “Monessa Afrikan maassa ajatukset kansalaisesta ja valtiosta ovat erilaisia kuin vaikkapa Euroopassa”, Kontinen kertoo.

Tutkimushanke tuottaa tietoa näistä erilaisista käsityksistä, ja hankkeen tuloksista voi olla tulevaisuudessa hyötyä esimerkiksi kansalaisuuden vahvistamiseen tähtääville kehitysyhteistyöhankkeille.

Sama puolue vallassa vuosikymmeniä

Hyvä kansalainen tarkoittaa suomalaisille vaikkapa nuhteetonta ja rehellistä veronmaksajaa, joka noudattaa maan lakeja ja mahdollisesti osallistuu julkiseen keskusteluun. “Suomessa tyypillisesti ajatellaan, että valtio on 'hyvä' ja sen rooli on tarjota peruspalvelut ja taata kansalaisten perusoikeudet. Monissa Afrikan maissa valtio–kansalainen-suhde on erilainen. Valtio voi olla näkymätön, rajoittava, tai vaikkapa väkivaltainen.”

Kontisen mukaan esimerkiksi Tansaniassa ja Ugandassa demokratia näyttäytyy usein vain vaaleissa, joissa koetaan, että kansalaisen tehtävä on äänestää oikein. Kuuluminen omaan kylään tai uskonnolliseen yhteisöön on vahvempi kuin ajatus valtioon kuulumisesta. Molemmissa maissa yksi ja sama poliittinen
puolue onkin ollut vallassa vuosikymmenten ajan.

“Aktiivinen kansalaisuus ei kyläyhteisöissä tarkoita sitä, että vaaditaan valtiolta konkreettisia tekoja, kuten kaivojen, koulujen ja teiden rakentamista,” Kontinen jatkaa. Omat ongelmansa luo korruptio, ja poliittinen käytäntö, jonka mukaan tietyn kansanedustajaehdokkaan äänestäminen takaa vaikkapa uuden kaivon lähitulevaisuudessa paremmin kuin vaatimusten esittäminen.

Aktiivinen kansalaisuus syntyy yhdessä tekemällä

CS-LEARN -hankkeessa hyödynnetään tapaustutkimuksia Tansanian ja Ugandan maaseuduilta, missä suurin osa maiden asukkaista asuu. Maiden välillä on merkittäviä eroja kansalaisuuden käsitteen suhteen.

“Tansaniassa on jo vuosikymmeniä rakennettu vahvaa kansallista identiteettiä. Ugandassa kuulumisen verkostot ovat moninaisempia.” Tärkeää roolia näyttelee Tansaniassa yhteinen kieli, kun taas Ugandassa eri alueilla on käytössä useita kieliä, joissa ei ole edes suoraa käännöstä termille “kansalainen”.

Kolonialismin perintönä eri alueiden väliset suhteet Ugandassa ovat jännitteisempiä kuin Tansaniassa. Elanto kylissä saadaan pääosin maata viljelemällä. Tulonhankkimiseen liittyvässä toiminnassa
kyläyhteisöt aktivoituvat. “Kyläläiset ovat perustaneet esimerkiksi ryhmiä, joissa he yhdessä säästävät varoja uusia viljelylajikkeita varten. Niitä myymällä saadaan taas lisää tuloa yksittäisille talouksille ja koko yhteisölle.”

“Ryhmissä ihmiset motivoituvat ja näkevät, että yhdessä tekemällä saadaan asioita tapahtumaan. Joukossa on vaikutusvaltaa ja myös paikallishallinnolta on alettu vaatia asioita, kuten parempaa tietä markkinoille pääsyn helpottamiseksi.”

“Vaikka vaatimukset ovat pieniä, on niillä suuri merkitys: meneekö sadon kuljettamiseen vanhalla reitillä kaksi päivää vai uutta tietä pitkin kaksi tuntia?” Kontinen tiivistää.

Vaatimukset lähtevät liikkeelle siitä, mikä ihmisille on tärkeää. “Veden saatavuus, koulut ja sadon myymisen sujuvuus ovat jokapäiväisessä elämässä monipuoluejärjestelmää tai sananvapautta
tärkeämpiä”.

Tohtoriopiskelija Karembe Ahimbisibwe (keskellä) osallistuu kylän yhteisöpalvelukseen (bulunsi bwansi) kenttätyönsä aikana Valokuva: Tiina Kontinen 

Hyvä kansalaisuus määritellään itse

Tutkimusta tehdään yhteistyössä paikallisten yliopistojen ja kansalaisjärjestöjen kanssa käyttämällä osallistuvaa havainnointia. “Esimerkiksi Ugandassa Makereren yliopiston tutkijat osallistuivat kahden kyläyhteisön elämään ja tekivät haastatteluja kolmen kuukauden ajan. Tansaniassa Dodoman yliopiston tutkija osallistui useamman ryhmän toimintaan. Tätä aineistoa analysoidaan nyt Suomessa ja kumppaniyliopistoissa”, Kontinen selittää.

Ugandalaisia ja tansanialaisia tutkijoita työskentelee myös osan hankeajasta Suomessa. “Paikallisen tutkimuskapasiteetin vahvistaminen on tärkeä osa hanketta, sillä sikäläisissä yliopistoissa eivät tutkimuksen tekemisen edellytykset ole aina yhtä hyvät kuin vaikkapa Euroopassa.”

“Tutkijat ovat taitavia ja osaavia, mutta tutkimukselle ei opetuksen ja hallinnon lisäksi riitä juurikaan aikaa. Suomessa työskentely ja kansainväliset yhteisjulkaisut lisäävät heidän tutkimuksellista
ammattitaitoaan ja itsetuntoaan.”

“Omaan yliopistoon palatessa yksikin tutkija voi tehdä paljon yliopistojen kehittämiseksi, sillä kerrannaisvaikutukset ovat suuret”, Kontinen muistuttaa.

Hyvän kansalaisuuden määritelmää ei voi tuoda ulkopuolelta, ja siksi Kontinen ryhmineen ei halua sanella, millaista kansalaisuuden pitäisi paikallisissa yhteisöissä olla. “Ihmiset määrittelevät hyvän
kansalaisuuden käsitteen itse.’’

Teksti: Juho Karjalainen