Useiden elämistä ihmisiin siirtyvien taudinaiheuttajien alkuperä on alueilla, joilla ihmiset ja eläimet elävät läheisessä kontaktissa keskenään. Näitä alueita on runsaasti muun muassa Afrikassa. Professori Olli Vapalahden ja apulaisprofessori Tarja Sirosen johtama kehitystutkimushanke pyrkii selvittämään, mitä tartuntatautien uhkia Keniassa on, ja kouluttaa Nairobin yliopiston yhteistyökumppaneita tekemään virusdiagnostiikkaa.

”Löysimme tämän projektin tiimoilta Bombali ebolaviruksen Keniasta. Se ei vielä ole aiheuttanut ihmistartuntoja”, kertoo Sironen. Myös amerikkalaiset löysivät saman viruksen samaan aikaan toiselta puolen Afrikkaa. Sirosen johdolla järjestettiin heti viruksen löytymisen jälkeen koulutusta Nairobin yliopistossa, miten tunnistaa ebolavirukset ja miten käyttää tutkimusmenetelmiä. Nyt keinot ovat kenialaisten käytössä.

Olli Vapalahti Taitan tutkimusasemalla.

Vapalahden ja Sirosen hankkeen tarkoitus on selvittää, miten erilaisiin zoonooseihin voitaisiin Keniassa varautua. Zoonoosit ovat tauteja, jotka tarttuvat eläimestä ihmiseen. Solubiologi ja virologi Sironen on koko uransa tutkinut zoonooseja.

”Varautuminen viruksiin on kehittyvissä maissa haasteellista. Tietyt taudit tunnetaan paikallisesti ja niitä osataan torjua. Siellä ei kuitenkaan ole keinoja tunnistaa tehokkaasti uusia tauteja eikä ole niihin varautumista. Tauteja on paljon, mikä johtuu suuresta isäntäeläinten lajikirjosta. Myös virusten lähteitä on monia,” kertoo Sironen.

Tarja Sironen Kiberan slummialueella Nairobissa.

Tarvitaan pitkäjänteistä työtä

Tutkimus Keniassa aloitettiin vuonna 2015 ja sitä on jatkettu Suomen Akatemian kehitystutkimuksen akatemiaohjelmassa. Kenian Taita-vuorilla on Helsingin yliopiston tutkimusasema, mikä helpottaa tutkimuksen tekemistä. Koko toiminta Keniassa perustuu huolelliseen yhteistyökuvioiden rakentamiseen, jossa keskeisiä kumppaneita ovat Nairobin yliopiston professorit Omu Anzala ja Philip Nyaga.

Tutkimusta on tarkoitus jatkaa pitkään ja siirtää laboratoriotyötä Keniaan. Siellä tarvitaan kuitenkin edelleenkin paljon asiantuntija-apua ja koulutusta. Jotta työ jatkuisi, tarvitaan myös pitkää rahoitusta.

Keniassa on tällä hetkellä kaksi väitöskirjantekijää: Moses Masika on lääkäri ja Joseph Ogola eläinlääkäri. Molemmat ovat työskennelleet myös Suomessa. Suomesta on tulossa neljä väitöskirjaa. Kun suomalaiset tutkijat ovat Keniassa, palkataan yleensä myös näytteenottajia ja muita avustajia yleensä neljästä kuuteen. Kukaan suomalaisesta tutkimusosapuolesta ei ole pysyvästi Keniassa. Kun sinne mennään, ollaan paikan päällä yleensä 2-4 viikkoa.

Väitöskirjatyöntekijät Ruut Uusitalo ja Moses Masika käsittelevät Mombasassa hyttyskeräysnäytteitä.

Hankkeessa kerätään villieläinnäytteitä lähinnä lepakoista ja jyrsijöistä. Niissä olevat virukset tutkitaan. Virukset tarttuvat paitsi suoraan villieläimistä ihmisiin, myös vektorien eli hyttysen tai puutiaisen kautta. Ryhmän tutkimuksessa painotetaan hyttysten keräämistä. Koska myös tuotantoeläimet saattavat olla väli-isäntinä, myös lehmistä, vuohista ja kameleista tutkitaan infektioita. Samalla tutkijat yrittävät arvioida, voivatko ne tartuttaa myös ihmisen. Eli tutkitaan myös niitä ihmisiä, jotka ovat olleet näiden eläinten kanssa tekemisissä. Jos heillä on oireita, heistä otetut näytteet tutkitaan ja selvitetään, onko heillä vasta-aineita eläimistä löytyneisiin viruksiin merkkinä aiemmasta infektiosta.

Kaikki ebolavirukset eivät ole tappavia. Kuudesta tunnetusta ebolaviruksesta neljä tarttuu ihmisiin. ”Löytämämme virus on mielenkiintoinen työkalu, koska emme ole löytäneet siitä mitään merkkejä ihmisissä. Jos todella on niin, että se ei tartu ihmisiin, niin miksi ei? Meidän pitää kuitenkin toimia, niin kuin se olisi ihmisiin tarttuva. Kun julkaisimme löydöksen, nousi siitä aikamoinen kohu Keniassa, sillä se pelästytti monet, koska maassa ei ole ollut ebolaa. Sanalla on valtava kaiku”, kertoo Sironen esimerkkinä siitä, kuinka tarkka pitää olla siinä, miten viestii. 

Yhteistyö tärkeätä afrikkalaisille

Sironen korostaa, että Afrikka tarvitsee edelleen länsimaisia yhteistyökumppaneita. Vaikka Kenia on yksi kehittyneimmistä ja varakkaimmista Afrikan maista, tarvitsee sekin vielä paljon apua. ”Toki olen sitä mieltä, että myös meillä on paljon opittavaa afrikkalaisilta. Ihailen heidän ahkeruuttaan ja työn tekemisen meininkiä. Työtä tehdään tosissaan ja paljon mutta rennolla asenteella. Siellä unohtuu stressi ja kiire ja keskitytään olennaiseen. Vaikka aina sinne lähtiessä tietää olevansa väsynyt reissun jälkeen, niin samaan aikaan on virkistynyt.”

Sirosen mukaan heidän hankkeellaan on merkitystä pandemioiden ehkäisyssä. ”Ne pitää pyrkiä ehkäisemään ihan juuressa eli pyrkiä ehkäisemään virusten tarttuminen ihmiseen. Pitää ymmärtää, mitkä virukset voivat tehdä hyppyjä eläimestä ihmiseen. Sieltä tulee ymmärrys, miten ne voidaan ehkäistä. Jos virus kuitenkin pääsee tarttumaan ihmiseen, meillä pitäisi olla hyvin nopeasti keinoja diagnosoida ja tunnistaa tapaukset. Juuri sitä teemme tässä hankkeessa. Kun hankkeet tehdään oikein, pienelläkin rahalla saa valtavan vaikutuksen aikaiseksi.”

Teksti: Leena Vähäkylä
Kuvat: Tarja Sironen, Essi Korhonen ja Paul Webala