Ilmastoviisas metsänhoito suojelee ilmastoa ja tuo tuloja
Uutisia lukiessa tuntuu, että metsänomistajat ja luonnonsuojelijat taistelevat loputtomasti toisiaan vastaan. Toimeentulo ja metsänsuojelu näyttäytyvät vastakkaisina asioina. Ne ovat kuitenkin yhdistettävissä. Tätä varten tutkijat kehittävät ilmastoviisasta metsänhoitoa EU:n elpymisvälinerahoituksella.
”Metsätalous on ilmastoviisasta, kun ilmasto ja muut tavoitteet on hyvin huomioitu ja metsästä saadaan myös tuloja eli voidaan toteuttaa metsätaloutta”, määrittelee Itä-Suomen yliopiston metsäsuunnittelun professori Jari Vauhkonen.
Itä-Suomen yliopiston metsäsuunnittelun professori Jari Vauhkonen kehittää ilmastoviisasta metsätaloutta.
Ilmastoviisauden tavoite on jo vanha, mutta koko ajan tärkeämpi. Suomessa Metsähallitus on vuosia sitten tutkinut ilmastoviisasta metsätaloutta, jolla se tarkoittaa hiilen sidontaa ja varastointia metsätaloustoimenpitein. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi lannoitus, kunnostusojitus, uudistaminen käyttäen jalostettuja siemeniä ja taimia, uudistaminen mahdollisimman nopeasti hakkuun jälkeen, vajaatuottoisten metsien uudistaminen ja metsittäminen.
Hiilen varastointia lisäävät esimerkiksi kiertoajan pidentäminen, peitteelliset metsänkäsittelytavat turvemailla ja huonotuottoisten ojitettujen soiden ennallistaminen. Hitaamman kasvun alueilla sekä erityiskohteissa puolestaan painotetaan metsän merkitystä hiilivarastona.
Tutkijat tarkastelevat laajoja metsäalueita kokonaisuuksina ilmakuvien avulla, joihin on lisätty tilarajat. Kuva sisältää Maanmittauslaitoksen ortokuva- ja kiinteistöjaotuksen 03/2024 aineistoa.
Sekä metsänhoidolla että hoitamattomuudella ilmastovaikutuksia
Luonnonvarakeskuksen, Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkijat kehittävät nyt uusia työkaluja ilmastoviisasta metsänhoitoa varten.
”Muihin tutkimuksiin verrattuna tuomme metsänomistuksen rakenteen ja metsänomistajien tekemät ratkaisut keskiöön. Yksityismetsäomistaja on se päätöksentekijä, joka tekee käytännön päätökset siitä, että onko toiminta ilmastolle viisasta vai ei”, kertoo Vauhkonen.
Suomessa lähes kaksi kolmasosaa metsistä on yksityisomistuksessa.
Käytännössä kyse on siitä, että jos metsää jätetään kokonaan sivuun käsittelyistä tai siellä tehdään harvennus- tai päätehakkuita, niillä kaikilla on ilmastovaikutuksia. Tutkijat tuottavat tietoa kaikista näistä vaihtoehdoista ilmaston kannalta.
Samalla tutkijat tuottavat tietoa siitä, miten mikäkin ratkaisu vaikuttaa metsäomistajan tuloihin ja muihin tavoitteisiin. Tietojen perusteella yksittäinen metsänomistaja voi tehdä paremmin päätöksiä arvioiden samanaikaisesti eri vaikutuksia.
Metsänomistajia osallistetaan keskenään maisematasolla
Hankkeessa tuotetaan yhä tarkempaa tietoa Suomen metsävaroista. Tätä inventointitietoa pyritään tarkentamaan aina maisema- ja tilatasolle asti. Samaan aikaan hanke selvittää sitä, mitä metsänomistajat haluavat ja mikä heitä metsässä kiinnostaa.
Metsäsuunnittelussa yleinen lähtökohta onkin se, että tiedot metsistä ja metsänomistajien tarpeista yhdistetään ja sen pohjalta tehdään metsäsuunnittelu. Tässä tutkimushankkeessa metsänomistajille tarjotaan tietoa kuitenkin kerralla suuremmista kokonaisuuksista kuin yleensä.
”Suunnittelemme maisematasolla eli usean eri omistajan metsätiloja kerralla”, Vauhkonen sanoo.
Metsänomistajien tavoitteet voivat olla monesti keskenään hyvin erilaisia. Kokonaisuutta katsomalla voidaan tehdä kuitenkin parempia ratkaisuja. ”Pyrimme myös osallistamaan metsänomistajia alueella keskenään eli saamaan mittakaavahyötyjä tässä käyttöön.”
Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden opiskelijat tutustuvat metsämaisemaan vertaillen niitä kartoissa näkyviin metsärajoihin.
Pitääkö suojelua kompensoida ja missä määrin?
Tutkijoita kiinnostaa myös niin sanotun informaatio-ohjauksen mahdollisuudet.
”Käytännössä tutkimme, voidaanko parantaa ilmastoviisaita ratkaisuja jo sillä, että esitellään näitä vaihtoehtoja joukolle metsänomistajia - vai tarvitaanko siinä sitten tämmöistä kompensaatiotekijää, joka pystytään määrittämään suunnittelutietojen pohjalta.”
Kompensaatiotekijä tarkoittaa, pitääkö metsänomistajalle maksaa vastaava tulo siitä, että hän menettää rahaa tekemällä ilmastoa suojelevia ratkaisuja.
”Jos kompensaatio tarvitaan puuntuotannosta jättäytymisestä, pyrimme selvittämään, minkä suuruisen sen pitäisi olla.”
Tutkimuksessa kehitetään myös digitaalista päätöksenteon tukea. Uudet visualisointimenetelmät auttavat ymmärtämään metsähoitoratkaisujen vaikutusta niin metsänomistajan tuloihin kuin hiilidioksidin sidontaankin. Tutkijat kehittävät hankkeessa esimerkiksi käyttöliittymää, jossa metsänomistaja pystyy säätämään metsän hiilivaraston tasoa ja näkee sen vaikutuksen tuloihinsa.
Tätä tutkimusta tehdään parhaillaan Suomen Akatemian kautta saadulla EU:n elpymisvälinerahoituksella, jonka on tarkoitus vauhdittaa yhteiskunnan toipumista koronaepidemian aiheuttamista ongelmista. Akatemian koordinoima rahoitus kohdistuu vihreän ja digitaalisen siirtymän edistämiseen tutkimuksen avulla.
”Tämä ulkoinen rahoitus auttaa tutkimusta huomattavan paljon eteenpäin”, Vauhkonen kertoo.
Tutkimushankkeen Euroopan unionin elpymisvälinerahoitus (NextGenerationEU) projektinumerolla 352782.
Teksti: Visa Noronen
Kuvat: Maanmittauslaitos ja Itä-Suomen yliopisto
