Suomen Akatemian tutkijatohtorin Hana Vrzákován silmissä näkee innostuksen, kun puhutaan ihmisen kognitiosta, suorituskyvystä ja kehityksestä ja miten tietotekniikka auttaa ymmärtämään sitä. Vuodesta 2010 hänellä on kokonaisvaltaista kokemusta tietokoneavusteisesta yhteistoiminnallisesta työskentelystä sekä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksen tutkimuksesta. Hän työskentelee esimerkiksi älykellojen ja silmäohjauslaitteiden parissa Itä-Suomen Mikrokirurgiakeskuksessa Kuopion yliopistollisessa sairaalassa.

Maisteriopintojen aikana Vrzáková työskenteli katseenseurannan ja tietojenkäsittelytieteen aiheiden parissa. Valmistuttuaan maisteriksi tietojenkäsittelytieteistä hän jäi Suomeen.

Vrzákoválle tarjoutui mahdollisuus työskennellä ohjelmistokehittäjänä Itä-Suomen yliopiston hankkeessa. Hankkeessa kehitettiin vuorovaikutteista teknologiaa lapsille, joilla on erityistarpeita. Näinä aikoina hän sai myös ensimmäisen julkaisunsa maailmalle. Julkaisu sai parhaan julkaisun kunniamainintapalkinnon.

Vrzáková väitteli tohtoriksi vuonna 2019 Itä-Suomen yliopistossa. Väitöskirja oli suomalainen ehdokas Cor Baayen -palkinnon saajaksi, ja se sai kunniamaininnan.

Vrzáková työskentelee yliopistollisessa sairaalassa lääkäreiden kanssa. Monitieteisyys on vaatinut häneltä muutakin kuin tietojenkäsittelytieteen ja tietotekniikan oppimista, eli myös kognitiotieteen, yhteiskuntatieteiden, kasvatustieteen, kielitieteen ja mikrokirurgisten taitojen perusteita. Ne ovat Vrzákován tutkimuksessa välttämätön lisä tietotekniikan ydintaitoihin. Hän kertoo tämän olevan sekä haaste että hyöty. Toisaalta työssä ei koskaan pääse tylsistymään, mutta ajoittain se on raskasta.

Kokemus eri puolilta maailmaa suureksi hyödyksi

Vrzáková kuvailee itseään viimeistelijäksi, joka tekee aloittamansa asiat loppuun. Tämä ominaisuus auttaa häntä etenemään projekteissaan, vaikka prosessi tuntuisi hankalalta. Hän on myös tehnyt äärimmäisiä siirtoja edetäkseen keskeneräisessä työssään.

”Minun oli esimerkiksi vaihdettava maanosaa saadakseni väitöskirjani valmiiksi. Ennen väitöskirjani valmistumista aloin työskennellä post doc -tutkijana kognitiotieteen instituutissa Coloradon yliopistossa. Uusien tutkimusideoiden työstäminen ja uusien ihmisten tapaaminen auttoivat minua saamaan väitöskirjani valmiiksi.” Tällaiset kokemukset tuovat Suomeen monipuolista ja tarpeellista osaamista.

Oppeja on uran varrella kertynyt kollegoilta, opponenteilta ja muilta tutkijoilta. Vrzáková on vieraillut tutkijana Japanissa ja Yhdysvalloissa. Hän on myös osallistunut moniin alan konferensseihin ja pitänyt niitä hyödyllisinä uran kannalta. Innokkaana tutkijana hän on oppinut kärsivällisyyttä ja tilannetajua.

Yhtenä esimerkkinä Vrzáková kertoo epäilyksen edun: ”Kun joku ehdottaa jonkin asian tekemistä ja tuntuu, että se ei ehkä ole kannattavaa, voi silti olla hyvä idea tehdä se. Saadut tulokset vastaavat epäilyyn. On tärkeää välillä niellä ylpeytensä ja heittäytyä sekä selvittää, mikä on oikein – ei sitä, kuka on oikeassa”.

Tutkijanura Suomessa onnellinen sattuma

Suomeen Vrzáková päätyi vaihto-ohjelman kautta ja kuvaa maan valikoitumista onnelliseksi sattumaksi. Työpaikastaan hän nostaa jalustalle yliopiston monipuoliset resurssit tehdä tutkimusta ja myös saatavilla olevat opinnot akateemisen kirjoittamisen parissa.

Hän kuvaa akateemisen kirjoittamisen taidon olevan erityisen tärkeä tutkijalle. ”Kyse on kyvystä esittää hypoteeseja, argumentoida ja viestiä tutkimuksesta. Saatat tehdä suuren työn, mutta jos et pysty vakuuttamaan lukijoitasi ja arvioijiasi, kukaan ei ymmärrä, miksi tutkimuksesi on niin ainutlaatuinen.”

Hän pitää tärkeänä myös akateemista vapautta, joka koskee kaikkia tiedeyhteisön jäseniä. Suomessa hän on ilokseen huomannut, että opiskelijat voivat vierailla laboratorioissa ja tehdä käytännön pieniä kokeilujaan vapaasti. Vrzáková arvostaa suomalaisen tutkimuksen vapautta ja työelämän tasa-arvoa.

Sukupuolten välinen tasa-arvo Suomessa yllätti Vrzákován. Kun hän kertoi opiskelevansa tietotekniikkaa, hän oli varautunut reaktioon, joka olisi kyseenalaistanut hänen alavalintansa hänen sukupuolensa vuoksi. Mutta hän saikin neutraalin reaktion ja vilpittömän maininnan toisesta naispuolisesta opiskelijasta samalla alalla. Vrzáková arvostaa sitä, että Suomessa kaikki alat ovat kaikille mahdollisia.

Palaute antaa mahdollisuuden kehittyä

Vrzáková kannustaa tutkijanurasta haaveilevia olemaan realistisia, toiveikkaita ja uteliaita. Myös rahoitusmahdollisuuksista kannattaa ottaa etukäteen selvää.

Jo opiskeluaikana on hyvä saada kokemusta tutkimusryhmistä, jos siihen on mahdollisuus. Omaan uraansa peilaten Vrzáková kertoo saadun palautteen olevan mahdollisuus kehittyä, siitä ei siis kannata lannistua.

Tieteenalan muuttuessa ripeästi on edessä myös haasteita. Vrzáková nimeää erityiseksi haasteeksi deep faken eli syväväärennöksen, joka on aidolta vaikuttava, kuvaa ja ääntä sisältävä väärennös. Deep fake on levinnyt tutkimuksen tasolta laajasti sosiaaliseen mediaan, jossa väärennöksiä on jo hankala tunnistaa. Mediaa seuraavat saattavat uskoa näkemäänsä sitä juuri kyseenalaistamatta. Tästä inspiroituneena Vrzáková odottaa lisää tutkimusta aiheesta.

Teksti: Ilona Lehtonen
Kuvat: Lorenzo Hill ja Vrzákován kokoelma