Kun materiaalitekniikan yksikköä lähdettiin käynnistämään Turun yliopistoon vuonna 2020, oli professori Kati Miettunen ensimmäinen materiaalitekniikan työntekijä uudessa laitoksessa. Miltei 15 vuotta Aalto-yliopistossa työskennellyt Miettunen koki harvinaislaatuisen tilaisuuden jännittäväksi mahdollisuudeksi, joka nivoi yhteen uran varrella tehdyt monimuotoiset työtehtävät.

”Välillä sitä mietti, että oma urapolku on aikamoinen tilkkutäkki. Joskus pohdin, että nyt saattaa mennä väärään suuntaan. Kuitenkin lopulta kaikki kokemus kääntyi vahvuudeksi.”

Tällä hetkellä Miettunen johtaa muun muassa Suomen Akatemian rahoittamaa monitieteistä tutkimuskonsortiota, joka pyrkii luomaan kestävää aurinkoenergiateknologiaa.

Elinkaaritutkimus tärkeä tutkimusalue

Materiaalitekniikan yksikkö on osa Turun yliopiston teknillistä tiedekuntaa. Yksikköön kuuluvat materiaalitekniikan opetus ja tutkimus, ja se on erikoistunut materiaalien kehittämiseen, testaamiseen ja käyttäytymiseen. Moni tutkimusaihe keskittyy jonkin sovellukseen, kuten aurinkokennoihin, akkuihin tai terveystekniikan sensoreihin.

Vuodesta 2021 materiaalitekniikan vastuuprofessorina toiminut Miettunen on kiinnostunut vaikuttavasta ja käytännönläheisestä tutkimuksesta. Hän pitää elinkaariajattelua tärkeänä tutkimusalueena. Kun Miettunen aloitti aurinkoenergiatutkijana, hän muistaa keskeisen kysymyksen olleen, miten aurinkokennoja saisi tuotettua edullisemmin.

”Monella tasolla ajattelu on tullut kompleksisemmaksi”, toteaa Miettunen ja täsmentää: ”Alun perin tutkitut väriaineaurinkokennot eivät enää olekaan kilpailukykyisiä. Energiaa tuottavien paneelien elinkaaren ympäristövaikutuksien täytyisi täyttää kestävän kehityksen periaatteet. Muutoksen takia on tarvinnut miettiä, mitkä ovat kurantteja kysymyksiä tällä hetkellä ja uudistua sen mukaan.” 

Omien vahvuuksien tunnistaminen olennaista

Miettunen on tehnyt kaiken tutkimuksensa jatko-opinnoista lähtien itse hankitulla rahalla. Itsenäisyys on hänelle erilaisissa tehtävissä tärkeää, mutta hän muistuttaa, ettei sama resepti sovi kaikille: ”Kannattaa miettiä omat vahvuudet ja mennä päämäärätietoisesti niitä kohti.”

Miettunen toimi akatemiatutkijana ja sitä ennen Suomen Akatemian tutkijatohtorina Aalto-yliopistossa vuosina 2012–2020, kunnes siirtyi Turun yliopistoon. Tutkimustyöltä paljon opetukselle ja ohjaukselle antanut Miettunen pätevöityi myös opettajaksi. Nykyisessä tehtävässä aloittaessaan hän koki sen eduksi: ”Kun yhtäkkiä onkin vastuussa uusista koulutusohjelmista, on hyvä, että taustaa on jonkin verran.”

Katsoessaan taaksepäin toteaa Miettunen matkan olleen monessa mielessä yllättävä: ”Nuorena tutkijana tein paljon sellaisia asioita, mistä myöhemmin ymmärsin, ettei niitä odoteta nuorilta tutkijoilta.”

Kansainväliseen tutkimusympäristöön Miettunen sai mahdollisuuden tutustua lähemmin ollessaan post doc -tutkijana Lontoon Imperial Collegessa vuosina 2011–2012. Kokemus antoi mahdollisuuden nähdä, miten maailman huiput tutkimusta tekevät. Ulkomailta oppii paremmin tutkimusaiheiden markkinointia.

Yhteiset arvot tärkeitä yhteistyössä

Miettunen kehottaa nuoria tutkijoita ympäröimään itsensä omia arvoja vastaavilla ihmisillä ajoissa: ”Ihminen on vaikutteille altis. Jos haluat olla kotka, älä hengaa kalkkunoiden kanssa.”

”Ulkomailla on huippuja, mutta Suomessakin on paljon huippututkijoita”, muistuttaa Miettunen. ”Jos ei ole mahdollisuutta päästä ulkomaille, niin erilaisissa tutkimusryhmissä toimiminen ja erilaisten toimintatapojen ja -kulttuurien näkeminen on tärkeää.”

Urapolultaan Miettunen muistelee professori Orlando Rojasia, jonka kuudenkymmenen hengen tutkimusryhmän palavereihin tarvitsi varata luentosali: ”Aktiivisesti kannattaa miettiä, minkä kokoisen tutkimusryhmän haluaa ja mihin kaikkeen lähtee mukaan.”

Miettunen on tyytyväinen tämän hetken tutkimushankkeisiinsa. Uusimpana Suomen Akatemian yhteydessä toimiva strategisen tutkimuksen neuvosto (STN) on myöntänyt rahoituksen Miettusen johtamalle konsortiohankkeelle Energiaratkaisut osana oikeudenmukaista vihreää murrosta (JUST ENERGY).

”Nyt voidaan tehdä vaikuttavuustutkimusta. Tämä tutkimusaihe on aika herkku tällä hetkellä täällä, iso suunnittelun paikka.”

Oman mielen vangiksi ei kannata jäädä

Miettunen halusi professuurin Suomesta. Hän pohtii, että väitöskirjaan löytyy yleensä hyvin rahaa, mutta eteneminen professoriksi on jo huomattavasti haastavampaa.

”Jos haluat olla todella hyvä jossain, niin valitse tutkimuslinja ja panosta siihen täydellä sydämellä”, Miettunen neuvoo ja tarkentaa: ”Kannattaa valita jokin, missä on hyvä ja mikä tuntuu kiinnostavalta.”

Tutkimukseen saa Miettusen mukaan upotettua loputtomasti aikaa, vaikka olisikin sinnikäs. Kun kahtena peräkkäisenä päivänä positiivista oli sekä raskaustestin tulos että rahoituspäätös, keskusteltiin kotona rajoista ja kuinka paljon mikäkin saa viedä aikaa: ”Oli huomattavasti helpompaa, kun ei tarvinnut koko ajan tehdä päätöksiä.”

Miettusella on ollut ohjattavia joka vaiheessa. Kun on tutkimuksen lisäksi panostettava myös perheeseen, tuottavuus kasvaa.

”Meillä on kaikilla itse asiassa aika paljon pelimerkkejä. Voi valita, jääkö voivottelemaan ja miettimään, mistä jää paitsi vai onko proaktiivinen.”

Perhe ei estä menestyksekästä tutkijanuraa

Aamupäivät Miettunen työskenteli tehokkaasti, jotta illalla oli mahdollisuus olla perheen kanssa. Myös lenkkipalavereissa sekä seminaareissa lapsi on ollut mukana.

Miettunen kehottaa pyytämään ihmisiä rinnalle, antamaan tukea ja ottamaan sitä vastaan: ”Välillä hankittiin toisille lapsenvahteja ja luettiin keskellä yötä toisten hakemuksia.”

Miettunen arvioi, että nykyään otetaan myös aika hyvin huomioon, jos eritoten naisilla on urakatkoja ansioluettelossa. ”Itselläni on ollut urakatkoja, ja täällä vielä ollaan”, hän tuumaa, ja lisää ”Jos olet hyvä tieteentekijä ja olet hetken kotona, niin se on ok.”

Pienestä pitäen Miettunen haaveili kemistin urasta ja asioiden tutkimisesta: ”Kotona on saanut kokeilla kaikkea.” Se on hänen mukaansa hyvä lähtökohta tutkijalle. Vastaavanlaista ympäristöä hän pyrkii luomaan myös omalle jälkipolvelleen. On tärkeää saada ja uskaltaa epäonnistua.

Teksti: Mira Saastamoinen

Kuva: Mikael Nyberg, Turun yliopisto