Suomessa ja monessa muussa maassa tutkitaan samanaikaisesti, miten potilaan toipumismahdollisuuksia voidaan parantaa sydänpysähdyksen jälkeen. Monikeskustutkimukseen osallistuu 60 teho-osastoa ympäri maailmaa. Suomen osuutta rahoittaa Suomen Akatemia.

Joka vuosi Euroopassa noin 350 000 ja Suomessa 1 500–2 000 ihmistä saa äkillisen sydänpysähdyksen. Nopealla elvytyksellä noin 30 prosentilla saadaan verenkierto käynnistettyä uudelleen ja potilaat tulevat jatkohoitoon yliopisto- tai keskussairaalan teho-osastolle. Vuodessa hoidetaan noin 600–700 potilasta Suomessa.

Vaikka verenkierto käynnistyisi, silti vaarana on hapenpuutteesta johtuva aivovaurio.

”Yhtään spesifiä hoitoa ei ole olemassa, vaikka sitä on yritetty selvittää. On tutkittu lääkkeitä ja lämpötilan laskua matalaksi 33 asteeseen. Ei ole kuitenkaan pystytty todentamaan, mikä selkeästi vähentäisi aivovaurion kehitystä”, toteaa ensihoitolääketieteen professori, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Markus Skrifvars Helsingin seudun yliopistollisesta keskussairaalasta HYKSistä.

Markus Skrifvars

Potilaiden toipumismahdollisuudet paremmiksi

Skrifvarsin tiimin Suomen Akatemian rahoituksen turvin toteutettava tutkimus perehtyy muun muassa siihen, että potilaan verenpainetta nostettaisiin korkeammaksi lääkityksen avulla. Näin aivojen verenkierto pysyisi parempana ja voitaisiin siten vähentää mahdollista aivovauriota. 

Aiheesta on tehty vuosina 2016–18 kaksi pilottitutkimusta, jossa mukana oli 240 potilasta. Tutkimuksissa tarkasteltiin aivovaurioiden laajuutta kuvaavia biomarkkereita ja tutkittiin optimaalista verenpainetavoitetta sydänpysähdyksen jälkeen. 

Uudessa tutkimuksessa on tarkoitus tutkia suuremmalla potilasryhmällä myös, millä muilla hoitomuodoilla potilaiden toipumismahdollisuuksia voitaisiin parantaa. Tutkimus alkoi syksyllä 2021 ja päättyy rahoituksen osalta ensi syksynä.

Suomen tutkimustiimi esittelyssä: tutkimuskoordinaattorit Leena Pettilä (vas.) ja Elina Lappi, neurologian erikoislääkäri, dosentti Marjaana Tiainen, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri, dosentti Pirkka Pekkarinen, tutkimuskoordinaattori Jonna Heinonen ja professori, anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Markus Skrifvars. Kuvasta puuttuvat väitöskirjatutkijat, erikoislääkärit, LL:t Ville Niemelä ja Miikka Keski-Keturi.

Kansainvälinen monikeskustutkimus tarpeen

Uudessa tutkimuksessa on päädytty vertailemaan kolmen eri hoitomuodon osalta vaihtoehtoisia menettelytapoja ja tavoitteita. Tutkimukseen osallistuu 3 500 potilasta eri puolilta maailmaa.

”Saamme kokoon riittävän potilasmäärän järkevässä ajassa. Kun mukana on monta eri sairaalaa ja potilasryhmää ja jos toimenpiteet tehoavat, voimme olla varmoja tuloksista.”

Ikäryhmä on 18-vuotiaasta ylöspäin – nuoremmilla kyse on yleensä opiaattien aiheuttamista yliannostuksista. Tavallisin syy sydänpysähdykseen on kuitenkin sepelvaltimotauti.

Mukana on 60 sydänpysähdyksen jälkeistä tehohoitoa tutkivaa keskusta Suomen ja Skrifvarsin johdolla. Lista mukana olevista maista on vaikuttava: kaikki Pohjoismaat, muusta Euroopasta Saksa, Belgia, Alankomaat, Luxembourg, Tšekki, Iso-Britannia ja Sveitsi sekä myös Australia, Uusi-Seelanti, Saudi-Arabia, Kuwait ja Singapore.

Akateemisella rahoituksella toteutettavassa faktoriaalisessa monikeskustutkimuksessa kolme tutkittavaa hoitomuotoa liittyvät verenpainetasoon, nukutuksen syvyyteen ja lämpötilakontrolliin. STEPCAREksi nimetyn tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kaikkien hoitomuotojen osalta tavoiteltava taso, jotta potilaalle saavutetaan parhaat toipumismahdollisuudet.

Verenpaineen, nukutuksen ja viilennyksen vaikutus

Yksi tapa parantaa kudosten hapensaantia on verenkierron tehostaminen verenpainetta nostamalla. Skrifvarsin mukaan toistaiseksi ei ole tutkittua tietoa siitä, mikä on optimaalinen keskiverenpaine sydänpysähdyksen jälkeen.

”Kansainväliset ohjeet suosittelevat pyrkimistä yli 65–70 mmHg:n tasoon. Olemme kuitenkin kahdessa tutkimuksessa osoittaneet, että korkeammalla 80–100 mmHg:n keskiverenpaineella sydänlihas- ja aivovauriota kuvaavien merkkiaineiden veripitoisuudet jäivät pienemmiksi kuin perinteisen verenpainetavoitteen mukaisesti hoidetuilla.”

Verenpainetta nostetaan yleisimpien lääkkeiden avulla. Nukutuslääkkeen käyttö taas perustuu siihen ajatukseen, että aivot lepäävät ja metabolia vähenee aivoissa. Ennen oli tavallista, että potilaat nukutettiin kahdeksi vuorokaudeksi. Tältä osin tutkimus satunnaistetaan: potilas joko nukutetaan tai annetaan herätä omia aikojaan pois hengityskoneesta.

Kolmantena vaihtoehtona on kuumeen hoito. Kuumereaktiota on hoidettu viilennyksin kuumeenhallintalaitteella. Tutkimuksen kannalta tärkeää on selvittää, onko laitteesta hyötyä eli voiko se pelastaa hengen.

Peräti 40 prosenttia potilaista saa kuumeen, joka ei ole aivoille hyväksi. Toisaalta ei tiedetä, parantaako kuumeen laskeminen ennustetta. Skrifvarsin mukaan hoidolla voi olla myös haittoja, jos kyseessä on esimerkiksi sisäsyntyinen kuumereaktio.

”Suhtaudun pragmaattisesti kuumeenhoidosta tuleviin tuloksiin. Jos viilennyslaite tehoaa tai ei tehoa, kumpi tahansa tieto on tervetullutta.”

Äkillisen sydänpysähdykset ovat miesten ongelma

Joka tapauksessa tutkimuksessa keskeistä on, miten hoito vaikuttaa, miten potilas toipuu ja ennen kaikkea onko hän elossa kuuden kuukauden jälkeen sydänpysähdyksestä. Jos sydän käynnistyy ja ihminen päätyy teho-osastolle, puolet toipuu hyväkuntoiseksi ja puolet menehtyy.

Tilanne on dramaattinen myös omaisille, joten heidänkin pärjäämistään tarkastellaan. Potilas voi toipua entiselleen tai hän ei toivu samanlaiseksi. Koska potilaat ovat tajuttomia, suostumus tutkimukseen on kysytty omaisilta – kyse on EU:n hyväksymästä viivästetystä suostumuksesta. 

Äkilliset sydänpysähdykset ovat etenkin miesten ongelma: sairastuneista 80–85 prosenttia on miehiä. Heillä sepelvaltimotauti on vaikeampi ja siitä ensioireena voi olla juuri sydänpysähdys.

Moniammatillinen ja globaali tutkimus

Skrifvars toteaa, että laaja tutkimus on pitkällinen prosessi: aikaa kuluu helposti 7–8 vuotta. Tutkimusprotokolla, eettinen lupa ja tutkimussopimukset vievät paljon aikaa. Vaikka rahoitus saatiin 2021, ensimmäiset rekrytoinnit voitiin tehdä vasta 2023.

Suomesta tutkimukseen osallistuu parisen kymmentä asiantuntijaa, globaalisti noin 150. Avustajat ja tutkimushoitajat nostavat luvun 300–400 ammattilaiseen. Koko hoitoketju otetaan huomioon: mukana on niin tehohoitolääkäreitä ja kardiologeja kuin toiminta- ja fysioterapeutteja. Hoitoryhmät on sokkoutettu, jotta tutkijoiden omat uskomukset eivät pääse vaikuttamaan tulokseen.

”Sepelvaltimotautia ja sydäninfarkteja ilmenee samalla tavalla eri puolilla maailmaa, siksi on hyvä, että potilaita ja teho-osastoja on globaalisti mukana.”

Tuloksia saadaan odottaa vielä vuosia

Tiedonseurantakomitea DSMB:lle (Data and Safety Monitoring Board) raportoidaan 500 potilaan välein. Se seuraa potilasturvallisuutta ja hoidon tehoa koskevia tietoja. Jos DSMB huomaisi jonkin selkeän tuloksen, tutkimus voitaisiin keskeyttää. Muutoin tuloksia tarkastellaan vasta, kun 3 500 potilasta on tutkittu.

Lisäksi tieteellinen, kansainvälinen kattojärjestö ILCOR arvioi tutkimuskenttää elvytettyjen potilaiden osalta ja arvioi, onko jokin toimenpide hyödyllinen vai ei. Nykysuositusten mukaan pitäisi tavoitella matalampaa verenpainetta, suosia viilennyslaitetta ja nukuttaa potilaat.

”Kun tutkimuksemme tulokset saadaan, voi olla, että ne tukevat suosituksia tai ovat ihan eri linjalla. Toive on se, että 2027 julkaistavan tutkimuksen pohjalta saadut hoito-ohjeet otetaan käyttöön heti seuraavana vuonna.”

Tutkimuksessa käytetään nykyisiä käytössä olevia hoitoja, joten riskit ovat vähäiset ja vastaavat tavanomaisia hoitoon liittyviä riskejä. Toimenpiteet on helppo toteuttaa missä päin maailmaa hyvänsä.

Teksti: Tarja Västilä
Kuvat: Markus Skrifvars, Mostphotos, Freepik