Filosofi Teemu Toppisen mielestä sivistys vaatii etiikan ja arvojen ymmärtämistä.

Tampereen yliopistossa apulaisprofessorina työskentelevälle Teemu Toppiselle sivistys näyttäytyy moniulotteisena ilmiönä. Sivistyksen voisi ajatella olevan ”laaja-alaista tietoa tietämisen arvoisista asioista”, Toppinen sanoo. Aito sivistys yhdistyy kuitenkin lisäksi ”tiedonjanoon tai uteliaisuuteen, omien näkemysten jatkuvaan kriittiseen arviointiin, valmiuteen perustella omat näkemykset sekä ymmärrykseen siitä, mikä todella on arvokasta”.

Toppinen pitää sivistystä merkityksellisimmillään yhteisön ominaisuutena: ”Sivistys on toimivan demokratian välttämätön ennakkoehto ja tärkeä hyvän elämän ja hyvinvoinnin osatekijä.”

”Yksilötasolla vaatimus mittavasta sivistyksestä kuulostaa helposti vähän elitistiseltä. En ole itsekään kovin sivistynyt. Mutta sen verran pitää olla sivistystä, että ymmärtää sivistyksen arvon ja osaa arvioida, kenellä on mistäkin asiasta tietoa.”

Ymmärrys siitä, mikä on oikeasti arvokasta, on Toppisen mielestä keskeinen sivistyksen piirre. Tämä sisältää muun muassa ”ymmärryksen kaikkien ihmisten ja muidenkin tuntevien otusten ja luonnon arvosta, ja esteettisistä arvoista”.

”Usein sivistyksestä puhutaan myös vähän erilaisessa merkityksessä, korostaen hyviä käytöstapoja, vaikeita sanoja tai etikettiä. Mutta sivistyksellä voidaan tarkoittaa myös jotain paljon tärkeämpää. Rajaisin käsitettä niin, että se viittaa arvojen ja etiikan ohjaksissa olevaan tietoon”, Toppinen toteaa.

Sivistys on arvokasta asenteistamme riippumatta

Toppisen omiin tutkimusaiheisiin sivistyksen käsite linkittyy arvojen kautta. Suomen Akatemian rahoittama Toppisen akatemiahanke Kvasi-realistinen teoria normatiivisuudesta - ohjelmajulistuksesta täytäntöönpanoon sijoittuu enimmäkseen metaetiikan tutkimusalalle.

Metaetiikan yksi keskeinen tavoite on yrittää ymmärtää, mikä arvojen ja normien paikka maailmassa on: mistä esimerkiksi on kysymys silloin, kun vaikkapa sanotaan, että sivistys on suunnattoman arvokasta tai että siviilien pommittaminen on väärin.

Toppinen kehittää tutkimushankkeessaan ekspressivististä teoriaa arvottavan ja normatiivisen kielen merkityksestä. Ekspressivistisen teorian mukaan arvottavan ja normatiivisen kielen merkitys selittyy sillä, millaisia asenteita sen avulla voi ilmaista maailmaa kohtaan.

”Jos sanon, että siviilien pommittaminen on väärin, ekspressivismin mukaan esittämäni väitteen merkitys ei siis selity sillä, millaisena lause kuvailee tai esittää siviilien pommittamisen. Lauseen merkitys ei ole lainkaan kuvaileva tai esittävä. Pikemminkin sen merkitys on siinä, että lauseen avulla voi ilmaista siviilien pommittamista vastustavan asenteen”, Toppinen avaa.

Moraalisen kielen tehtävä on siis aivan toisenlainen kuin esimerkiksi tieteellisen kielen. Ekspressivistisessä perinteessä ero arvojen ja faktojen välillä näyttää piirtyvän selkeänä.

Toppisen keskeisenä ideana on selittää akatemiahankkeessaan, kuinka edellä mainittu ajatus on kuitenkin täysin yhteensopivaa sen kanssa, että on olemassa objektiivisia, asenteistamme riippumattomia arvoja koskevia totuuksia ja tosiasioita. Toppinen haluaa selittää, kuinka objektiiviset arvot voivat löytää kodin tieteellisesti uskottavassa maailmankuvassa.

”Metaetiikka voi antaa meille syvällisemmän näkemyksen siitä, mistä vaikkapa arvokysymyksiä koskevassa ymmärryksessä ja näin ollen myös esimerkiksi sivistyksessä oikeastaan on kyse. Metaetiikka voi myös auttaa ymmärtämään, kuinka esimerkiksi sivistys voi olla objektiivisesti arvokasta asenteistamme riippumatta, ja vaikka sen arvoa olisi vaikea mitata”, Toppinen jatkaa.

Tieteen kukoistus on sivistyksen välttämätön ennakkoehto

Tieteellä on omanlaisensa asema, kun ajatellaan tietoa. Tiede toimii itseään korjaavasti, ja saamme monista asioista tietoa luotettavimmin tai ainoastaan tieteen avulla. Sivistys edellyttää laaja-alaista tietoa tärkeistä asioista, ja laaja-alainen tieto vuorostaan edellyttää tiedettä.

Toppisen mukaan sivistyksestä tulee pitää hyvää huolta: ”On tärkeää, että mahdollisuus sivistää itseään turvataan tasavertaisesti kaikille esimerkiksi julkisten kirjastojen ja kaikille tasapuolisesti tarjolla olevan hyvän peruskoulutuksen kautta.”

Myös päättäjiltä tulisi hänen mielestään osata edellyttää riittävää sivistystasoa. ”Päättäjien olisi tietysti hyvä olla laaja-alaisesti sivistyneitä. Ainakin heidän soisi osaavan arvostaa sivistystä ja ymmärtävän maailmaa ja ihmistä koskevan tiedon arvon – ja sen, että näillä asioilla on myös itseisarvoa.”

Nykymaailmaa tarkasteltaessa Toppisen on mahdotonta välttyä ajatukselta, että sivistys on monin tavoin uhattuna.

”Sivistys on aina uhattuna, mutta uhan muodot muuttuvat ajan myötä. Sivistys voi jäädä helposti jalkoihin, jos esimerkiksi kaikelta tutkimukselta vaaditaan nopeita ja helposti mitattavia tuloksia tai taloudellisia pikavoittoja.”

Myös monimutkaisten asioiden liiallinen yksinkertaistaminen voi johtaa Toppisen mukaan sivistyksen vähättelyyn.

”Osaan poliittista liikehdintää liittyy häikäilemätöntä totuuden vääristelyä ja hämärtämistä sekä tutkimustiedon vähättelyä. Sivistyksen näkökulmasta on erittäin huolestuttavaa, jos omiin tavoitteisiin huonosti istuvat totuudet sivuutetaan ja epämiellyttävä tutkittu tieto leimataan ideologisesti tuotetuksi.”

Teksti: Pekka Rautio

Kuvat: Antti Rintala ja P. Toppinen