Miten pystyttäisiin paremmin tekemään tutkittuun tietoon perustuvia päätöksiä? Paitsi "miljoonan dollarin kysymys", se on myös Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman FINSCI-hankkeen lähtöasetelma.

"Meidän nykyinen informaatioympäristömme on aika pirstaleinen. Samaan aikaan ihmiskunnalla on käsissään isoja kysymyksiä, joihin pitäisi keksiä ratkaisuja", sanoo hankkeen johtaja, apulaisprofessori Johanna Kaakinen Turun yliopistosta.

FINSCI:ssä aihetta lähestytään brittiläinen sosiologin Louis Archerin esittelemästä tiedepääoman näkökulmasta. Sen mukaan meillä saattaa olla tieteeseen liittyvää kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, joka määrittelee, kuinka sulavasti käytämme tutkittua tietoa omassa arjessamme ja päätöksenteossamme. Voisiko tiedepääomalla runsaasti varustelluilta kanssaihmisiltä oppia jotain sellaista, joka tekisi meidät muutkin taitavammiksi tutkitun tiedon soveltajiksi? 

Kotitausta vaikuttaa tiedepääoman määrään

"Kyse ei ole siitä, että toisilla on tiedepääomaa ja toisilla ei ole. Sitä on joko enemmän tai vähemmän", Kaakinen selventää. FINSCI:n mannersuomalaisten parissa tekemän satunnaisotannalla tehdyn väestökyselyn mukaan neljä tiedepääoman osa-aluetta nousee ylitse muiden, ensimmäisenä niistä asenteet.

"Aikuisissa nähdään selvästi, että jos vanhemmat ovat olleet korkeasti koulutettuja, asenteet tutkittuun tietoon ovat myönteisemmät. Tosin miesten ja naisten välillä on sellainen kiinnostava ero, että vanhempien koulutustaustalla on vahvempi vaikutus naisten tiedepääoman määrään", Kaakinen sanoo.

Toinen vaikuttava tekijä on identiteetti. Tiedepääomaa on vähemmän, jos ihminen hahmottaa itsensä vähemmän fiksuksi tai sellaiseksi, jonka elämänpiiriin tiedeasiat eivät kuulu.

Kolmantena taustatekijänä tutkijat löysivät kannustuksen, esimerkiksi koulussa tai kotona. Se pätee varsinkin luonnontieteisiin: Onko ihmistä kannustettu opiskelemaan fysiikkaa tai maantietoa?

Neljäs jo Archerin löytämä osa-alue liittyy tiedeaiheisiin aktiviteetteihin; esimerkiksi niin, että ihminen vierailee mielellään tiedekeskuksissa ja vastaavissa paikoissa.

Väestötutkimuksen jälkeen FINSCI:n tutkijoita jäi vaivaamaan oma kysymyksenasettelunsa. Olisiko kuitenkin niin, että brittien elämässä oleelliselta tuntuva tiedekeskuksissa vierailu ei välttämättä niin liitykään suomalaiseen elämänmuotoon? 

"Suomalaista tiedepääomaa voi olla vaikka lintubongaus: tehdään systemaattisia havaintoja, ja on pitkiä seuranta-aineistoja eli tieteen peruskauraa", Kaakinen miettii. Tutkijoille tuli olo, että suomalaisen tiedepääoman ytimessä on vielä kartoitettavaa, ja siksi suunnitelmissa on uusia väestötutkimus.

Osahankkeet miettivät myös soveltamista

FINSCIssä on viisi osahanketta, jotka tuottavat tietoa tiedepääoman eri osa-alueista. Itä-Suomen yliopiston soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osastolla Sari Havu-Nuutinen vetää tutkimusryhmää, jossa on kokeiltu alakouluissa luonnontiedon tiedepääomalähtöisiä opetusmenetelmiä.

Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan opettajankoulutuslaitoksella sekä oppimisen ja opetuksen tutkimuskeskuksessa Mirjamaija Mikkilä-Erdmannin tutkimusryhmä on kehittänyt välineitä lapsille ja nuorille tietojen yhdistelemiseen ja useiden lähteiden käyttöön. Ryhmä seuraa myös yliopisto-opiskelijoiden tiedepääoman, tieteellisen lukutaidon ja toimijuuden muuttumista opiskeluaikana.

Helsingin yliopistossa Neurokognitiiviset prosessit päätöksenteossa -osahankkeessa Jaana Simolan johtama tutkimusryhmä on tutkinut tunteita, päätöksentekoa ja tiedon ymmärtämistä. Tiedekeskus Heurekassa taas Johanna Enqvistin ryhmä selvittää keinoja siihen, miten houkutella sellaisiakin väestöryhmiä tiedekeskukseen, jotka muuten eivät ole tulleet sinne hakeutuneeksi.

Suomalaiset eivät yleensä usko älyttömyyksiin

Johanna Kaakisen tutkimusryhmä selvittää Turun yliopiston psykologian ja logopedian laitoksella erilaisten tunnereaktioiden vaikutusta ristiriitaisen tiedon ymmärtämiseen ja oppimiseen. Tutkijat ovat laatineet sosiaalisen median viestiketjuilta näyttäviä, kontrolloituja materiaaleja. Silmänliikekamera paljastaa, miten pitkään lukijan katse pysähtyy mihinkin kohtaan.

"Tuloksia voidaan aikanaan hyödyntää, kun mietitään, miten kriittistä lukutaitoa voidaan tukea", Kaakinen sanoo.

Tutkijat ovat sukeltaneet myös salaliittoteorioiden jännittävään maailmaan. "Yli tuhannen vastaajan satunnaisotannalla voidaan sanoa, että aika vähän suomalaiset uskovat ihan älyttömiin väitteisiin", Kaakinen sanoo.

"Jos ihmisellä on muita epätieteellisiä uskomuksia, uskoo vaikka telepatiaan, on myös alttiimpi uskomaan esimerkiksi koronasalaliittoteorioihin. Lisäksi, jos seuraa vaihtoehtomedioita, on todella paljon enemmän salaliittoteorioiden kannalla", hän kertoo. Ylipäätään luottamus yhteiskunnallisiin toimijoihin, kuten viranomaisiin, suojaa Kaakisen mukaan taipumukselta uskoa salaliittoteorioihin.

Sivistys arvostaa muutakin kuin taloudellisia arvoja

FINSCI-hankkeessa ollaan Kaakisen mukaan sivistyksen teemavuoden keskiössä: "Se on aivan meidän juttumme". Sivistys ei hänen mukaansa ole sama asia kuin tieto. Sen sijaan sivistys arvostaa ihmisen luomaa kulttuuria, on se sitten tiedettä tai taidetta.

"Tieteen näen paradigmana, joka tuottaa tietoa. Me selvitämme Ihmisten asenteita ja suhtautumista tieteeseen ja tutkimukseen. Sivistys on laajempi käsite. Sivistystä on esimerkiksi se, että arvostaa, että meillä on tietoa tuottava järjestelmä, " Kaakinen pohtii.

Hän ei ole huolissaan sivistyksen asemasta. "Paljon puhutaan yhteiskunnan jakautuneisuudesta ja siitä, että meillä on ääripäitä. Luulen kuitenkin, että ääripäät ovat vain äänekkäitä ja näkyviä. Kun sosiaaliseen mediaan kuuluu provosointi, yksinkertaistaminen ja liioittelu, sen perusteella on vaikea arvioida, mikä asenneilmapiiri oikeasti on", hän sanoo.

Sivistysvaltiossa on tietyt toimintaperiaatteet, jotka Kaakisen mukaan mahdollistavat, että kaikilla ihmisillä on turvallista, ja arvostetaan muutakin kuin taloudellisia arvoja.

"Meillä on esimerkiksi ihan ainutlaatuinen, kunnallinen kirjastolaitos, jossa taustalla ja varakkuudella ei ole väliä. Siellä on mahdollista päästä sivistyksen äärelle ja tiedon lähteille, on se sitten kauno- tai tietokirjallisuutta. Pidän tärkeänä, että pidettäisiin kiinni asioista, jotka tukevat yhteiskunnan tasa-arvoisuutta. Ettei sivistys olisi vain harvojen yksinoikeus."

Teksti: Mari Schildt
Kuvat: Jonne Värikäs, Mari Schildt ja Mostphotos