Säde Hormiolta on vastikään ilmestynyt kirja yksilöiden vastuusta ilmastonmuutoksessa. Ennen akatemiatutkijakauttaan hän tutki tätä aihetta. ”Kukaan ei halua edistää ilmastonmuutosta. Se on syntynyt rakenteittemme sivutuotteena. Meidän täytyy yhdessä ratkaista se”, Hormio muistuttaa.

Maailman tarkastelu eri ihmisten näkökulmista on akatemiatutkija Säde Hormion mielestä hyvä lähtökohta sivistykselle. Jokaisen tulisi koittaa miettiä omia vastuitaan osana laajempaa kokonaisuutta, millaisina omat teot hahmottuvat erilaisissa yhteyksissä.

Hormio näkee sivistyksen tutkittuna tietona, koulutuksena ja myös tietynlaisena asenteena. Se on uteliasta asennetta elämään ja muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. ”Sivistys on tiedettä, taidetta, keskustelua, kunnioitusta. Me kukaan emme ole valmiita, aina voi oppia lisää.”

Lähes kaikki ihmiset kuuluvat useaan eri yhteisöön. Hormio muistuttaa, että ihmiset pääsevät vaikuttamaan niiden kautta. Hän korostaa, ettei ihmisen tulisi ajatella pelkästään sitä, mitä yhteisö voi antaa hänelle.

”Tutkimukseni keskiössä on ajatus siitä, että meille kaikille olisi hyväksi katsoa itseämme enemmän osana erilaisia yhteisöjä ja miettiä, mitä minä voin antaa tälle yhteisölle ja olenko osa ongelmaa vai osa ratkaisua. Siihen liittyy myös kunnioitus ja uteliaisuus muiden ihmisten mielipiteitä kohtaan.”

Tiedolliset normit ovat osa sivistystä

Hormio on käytännöllisen filosofian tutkija Helsingin yliopistossa. Hänen akatemiatutkijahankkeensa aiheena on tiedon rooli kollektiivisessa vastuussa. Hän on aikaisemmin tutkinut ilmastonmuutosta kollektiivisesti aiheutettuna haittana. Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa hän paneutuu kollektiivien ja yksilöiden vastuuseen tietoon liittyvistä sosiaalisista normeista.

Parhaillaan Hormio kirjoittaa Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentin vaaleista ja FOX-tv:n tietoisesta valehtelusta keskusteluohjelmissa vaalien yhteydessä. Mikä vastuu on uutisorganisaatiolla, johon ihmiset luottavat?

Hormio kokee sivistyksen liittyvän tutkimukseensa, kun sivistys ymmärretään laajasti: ”Tutkin tiedollisia normeja, ne liittyvät selkeästi sivistykseen.”

Sivistys kunnioittaa erilaisia näkökulmia

Hormio näkee yliopistojen yhteiskunnallisen roolin myös osana sivistystä. Hän on kirjoittanut yhdessä akatemiatutkija Samuli Reijulan kanssa artikkelin yliopistoista tietyllä tavalla anarkistisina tietoinstituutioina. He ovat akateemikko Ilkka Niiniluodon linjoilla siinä, että yliopistot eivät ole laite, joka tuottaa jotain. Tutkijat ovat yliopistojen ydin tutkiessaan itseään kiinnostavia asioita erilaisista näkökulmista. Siitä syntyvät oivallukset ja tiede edistyy. Tutkijoiden vapaus tuo parhaat tulokset.

”Tutkijoille pitää antaa rauha ja luottamus. Heiltä tulee tuloksia, joista jotkut ovat hyödyllisiä nyt ja jotkut sadan vuoden kuluttua, jotkut eivät ehkä ikinä. Kaikki tämä on sivistystä.”

Hormion mielestä sivistys kunnioittaa erilaisia näkökulmia. Se ei tarkoita, että kaikki ne olisivat yhtä hyviä tai edes oikeassa. Hänestä yhteiskunnallisessa keskustelussa lähtökohtana tulisi olla tietynlainen uteliaisuus ja kunnioitus muita kohtaan. Uteliaisuudessa ihmisten sosiaalinen luonne, empatia ja kekseliäisyys pääsevät esille.

Kahtia jakautuneisuutta syytä vastustaa

Nykyhetken voimakas kahtia jakautuneisuus ei ole Hormiosta Suomessa niin paha kuin monissa muissa maissa. Hormion arvion mukaan se on kuitenkin lisääntymään päin ja suomalaisten on syytä vastustaa sitä.

”Joskus kipeät yhteiskunnalliset keskustelut tarvitsevat huonoja asioita, jotka käynnistävät keskustelun, jotta päästään johonkin parempaan.”

Sosiaalinen media on Hormion mielestä tuonut lisää keskustelua sekä hyvässä että pahassa. ”Uusi teknologia antaa ihmisille ja ihmisryhmille sellaisen megafonin, jolla he voivat osallistua keskusteluun ja saada näkyvyyttä, vaikka heidän mielipiteensä olisikin aika marginaalissa.”

Hormio pitää huolestuttavana sitä, että yksittäisten tutkijoiden tai tutkimussuuntien kimppuun hyökätään eikä heidän tutkimustaan edes yritetä ymmärtää. ”Silloin puuttuu kunnioitus ja uteliaisuus. Hyökkääjä on pistänyt muurin sivistyksen eteen, koska hänen mielestään tutkimuksella ei ole hänelle mitään annettavaa. Ja joskus mennään askel pidemmälle ja yritetään hiljentää ihmisiä.”

Siksi moni tutkija ei osallistu julkiseen keskusteluun, ja Hormio ymmärtää sen oikein hyvin: ”He eivät halua joutua myllytyksen tai maalittamisen kohteeksi. Kuka sitä haluaisi? Mutta sen seurauksena julkisessa keskustelussa on yhä vähemmän ääniä, jotka tuovat erilaisia näkökulmia esille. Varsinkin naisia jää pois julkisesta keskustelusta. Tässä mennään sivistyksen ideaa vastaan.”

Elitismi ei ole hyväksi sivistykselle

Hormio kuitenkin uskoo, että suurin osa suomalaisista on harkitsevia mielipiteissään ja haluaa kuunnella muita. Moni välttelee tietoisesti kärjistyneitä keskusteluja. Hormion mielestä onkin hyvä suojella itseään. Yhteinen debatti tällaisten keskustelujen normeista on tarpeen.

”Tervettä on, että enää ei pelätä sanoa eliitin mielipiteistä eroavia asioita. Mutta jos muita ei kunnioiteta ja esimerkiksi heidän ihmisoikeuksiaan kyseenalaistetaan, niin silloin sivistyksessä otetaan askel taaksepäin. Väittäisin, että suurimmalla osalla ihmisistä on paljon annettavaa mihin tahansa keskusteluun, mutta moni pelkää, että heidät ymmärretään tai tulkitaan väärin.”

Hormio korostaa, että minkään yhteiskunnan sivistykselle ei ole hyväksi elitismi, jossa ajatellaan, että tiedetään kaikki muiden puolesta. Voi olla jonkin alan asiantuntija mutta ei kaikkien.

”Tarvitaan keskustelua päättäjien, tutkijoiden ja kansalaisten välillä. Yhteiskunnassa tarvitaan kunnioittavaa ja rakentavaa keskustelua. Epäkohtia tulisi tuoda esille ja asioita voi kyseenalaistaa. Niitäkin voi tehdä monella tavalla.”

Teksti ja kuvat: Leena Vähäkylä

Hormio osallistuu Puistofilosofia-tapahtumaan Ikaalisissa 19.7. Hän on mukana paneelikeskustelussa, jossa muina osallistujina ovat muiden muassa akateemikko Ilkka Niiniluoto ja akatemiatutkija Timo Miettinen. Keskustelun otsikkona on Sivistys tarvitsee sinua! Se on katsottavissa myös Yle Areenassa.

Hormio pitää tapahtumassa myös oman esitelmän, jossa hän pohtii yksilön näkökulmaa niihin yhteisöihin, joihin hän kuuluu.  Kuinka yksilön tulee yrittää katsoa maailmaa eri vinkkeleistä ja omaa vastuutaan osana isompaa kokonaisuutta. Ihminen ei ole yksittäinen toimija vaan sosiaalinen eläin. Koskaan ei voi etukäteen tietää, miten omat teot vaikuttavat muihin.