Väestöntutkija, dosentti Marika Jalovaara Turun yliopistosta tuntee avioeron riskitekijät, puolisoiden taloudellisen ja sosiaalisen aseman yhteydet avo- ja avioliittojen solmimiseen ja purkautumiseen. Tutkijankatseensa hän kohdisti sittemmin parisuhteen ja lastensaannin yhteyksiin sekä syntyvyyden sosioekonomisiin eroihin.

Tulilla ovat erityisesti akatemiahanke syntyvyyden laskusta ja eriarvoisuudesta ja lippulaiva eriarvoistumisen, interventioiden ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkimuksesta sekä päättymässä oleva strategisen tutkimuksen hanke eriarvoisuuden torjumisesta niukkuuden aikana.

Abstrakteilta kuulostavat ilmiöt muuttuvat arkisesti ymmärrettäviksi, kun Jalovaara tulkkaa tutkimustietoa muun muassa mediaan, päätöksentekijöille ja järjestökentällä.

Sopivaan hetkeen ajoitettu tieto pääsi pinnalle

"Menisit Twitteriin sanomaan jotain, selkeytä tilannetta", kollegat pyysivät muutama vuosi sitten, kun syntyvyyden lasku Suomessa aiheutti pöhinää keskustelukentillä. Eri tahot tulkitsivat tilannetta kuka mitenkin. Asiaa tieteellisesti tutkineen näkökulmasta oli villiä, millaisiin asioihin syntyvyyden laskua yritettiin sovitella.

Twitterin pikaviestit eivät juuri houkuta monisanaista Jalovaaraa. Hän päätyi puhumaan yleisöille, mutta samojen asioiden jatkuva kertaaminen ei tuntunut ajankäytön kannalta järkevältä. Eräänä viikonloppuna hän istahti koneelle ja kirjoitti pitkän blogin.

"Koen, että veronmaksajia kohtaan on velvollisuuskin kertoa tutkimuksesta. Ajattelin, että kiinnostuneet lukevat asiat sitten verkosta."

Vaan kuinka kävi? Blogi nostatti asian media-aallon harjalle ja kalenteri täyttyi niin, ettei kaikkiin tilaisuuksiin ehtinyt tarttua. Päätöksentekijät kiinnostuivat, kutsuttiin puhumaan eduskuntaryhmille, Sitraan, lääkefirmoihin. Media Kaukoitää myöten halusi kuulla suomalaistutkijalta, miksi syntyvyys alenee ja mitä asialle voi tehdä. 

Tutkijan kännykkä oli varattuna kolme viikkoa, kun blogijulkaisu herätti tutkitun tiedon janon yhteiskunnassa. Blogissa (2019) kerrotaan syntyvyyden muutoksista ja niiden taustalla olevasta kehityksestä. Kuva: Nina Mäki-Kihniä

Media voi purkaa tai ylläpitää myyttejä

"Suomi on jo nyt neljänneksi ikääntynein maa, ja syntyvyyden lasku vielä kiihdyttää ikääntymistä. Ongelmista vakavammat saattavat kuitenkin liittyä sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Perhedynamiikassa näkyy monenlaista polarisoitumista."

Media ei aina innostu siitä, minkä tutkija nostaisi otsikkoon. "Esimerkiksi kansainvälisesti kova mutta mediapimentoon jäänyt tieto oli, että naisen taloudellinen hyvä asema tukee perheenmuodostusta ja vakautta. Vähälle on jäänyt myös sukupuolten välinen eriarvoisuus Suomessa. Ehkei se ole sopinut narratiiviin."

Sitkeässä istuu myös myytti, että hyväosaisten ja tasa-arvoisten urakiireet ja ruuhkavuodet alentaisivat syntyvyyttä tai johtaisivat eroihin. Jalovaara kertoo, että Suomessa perhe-elämän vakauden ongelmat kasautuvat matalammin koulutetulle väestönosalle ja huonompiosaisille. Pohjoismaissa työura nimenomaan tukee perheenmuodostusta tai perhevakautta.

Jalovaaran aineiston kanssa käyvät yksiin Lastensuojelun kenttäväen havainnot. Niihin hänellä on kosketusta Heidekenin tiedekummina Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestössä.

Perhetalo Heidekenissa toteutetaan tiedolla johtamisen ideaa Heidekenin tiedekummiyhteisössä. Se on Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöjen, Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyötoimintaa, jota Jalovaara oli perustamassa. Kuva: Katri-Haavisto-Photography

Päättäjä tarvitsee selkeän viestin

Päätöksentekijät tarvitsevat tietoa siitä, mihin voidaan vaikuttaa ja miten. Siksi tutkija pohtii, miten oman alan tietoa paketoidaan vaikuttavuuden kannalta, vaikkei se olekaan tieteentekijän ainoa intressi.  Yhteiskuntatieteilijänä Jalovaarallekin tuttu vaikutusväylä on policy brief, yleiskielinen kirjoitus ajankohtaisesta tutkimustiedosta poliittisen päätöksenteon tueksi.

Henkilökohtaista suullista audienssia päättäjien pakeilla hän kuvailee erilaiseksi kuin tiedonvälitystä akateemisessa maailmassa ja tutkimusartikkeleiden suosituksissa, joihin asiat on tapana muotoilla korostetun neutraalisti.

"On jännittävää astua aika kylmiltään tutkijan roolissa työeläkemaailman, työmarkkinajärjestöjen tai lainsäätäjien kokoushuoneeseen. Edessä ystävälliset, sivistyneet ihmiset, jotka voivat ja haluavat vaikuttaa asioihin. Kysyvät minulta: Jos saisit muuttaa yhden asian, mikä se on? Okei, minkä toisen asian?"

"Myös ministeriöiden selvitykset eroavat akateemisista julkaisuista: vaikka prosessissa kuullaan asiantuntijoiksi kutsuttuja tutkijoita, julkaisut ovat lopulta tekijänsä näköisiä."

Paras viesti perustuu itselle luontevaan tapaan

Jalovaaran tutkimusaihe – perhe, lapset – kiinnostaa. Asioiden ymmärrettäväksi puhuminen ei ole vaikeaa. Toimittajien ja tiedottajien kanssa on kuitenkin oppinut tarkemmin puhumaan kieltä, joka kiertää väestötieteen jargonin ja tunnekarikot.

"Syntyvyyskeskustelussa yhteiskunnallinen ja henkilökohtainen törmäävät. Synnytystalkoista ja lapsettomuudesta yksioikoisesti puhuminen ei tee oikeutta lapsettomuuden monimuotoisuudelle. Olen tarkka käsitteistä ja kaikkia ryhmiä ja yksilöitä kunnioittavasta puhuttelusta."

Tutkija voi olla myös oma mediansa. Jalovaarakin kirjoittaa ja avaa tutkimustiedotteitaan netissä. Medianäkyvyyden yhteydessä ihmiset voivat siis tarkistaa, miten tutkija itse asiasta puhuu.

"Mediaesiintymisissä olen aika valikoiva. Sähäkkä paneelikeskustelu tai yllättävät tilanteet televisiossa eivät ole minua varten. Minun tapaani välittää tietoa kuuluu, että saan ajatella ja valmistautua puheisiin."

Teksti: Nina Mäki-Kihniä

Kuvat: Katri-Haavisto-Photography, Nina Mäki-Kihniä

Tämä haastattelu on osa Tietysti.fi-sivuston Tutkitun tiedon teemavuoden juttusarjaa. Esittelemme sarjassa Suomen Akatemian rahoittamia tutkijoita, jotka eri tavoin välittävät tai hyödyntävät tutkittua tietoa tutkimuksen ulkopuolella. Esittelemme joka kuukausi eri alan tutkijan.