Historianopiskelijana Jan Kuhanen kiinnostui yliopistossa Afrikasta, koska manner oli hänelle täysin vieras. Nyt hän selvittää AIDSin sosiaalihistoriaa ja HIV/AIDS-epidemian syntyhistoriaa Afrikassa paikallistason näkökulmasta. Tutkimus on harvinainen, koska toistaiseksi paikallisia ei ole ongelmassa juuri kuunneltu.

Miksi ehkäistävä tauti pysyy epidemiana?

Epidemia tarkoittaa tartuntataudin normaalia runsaampaa esiintymistä. AIDS-epidemian alkaessa taudista ei tiedetty mitään. Mutta miksi tuhoavaa epidemiaa ei saatu kuriin jo 1980-luvulla – sen jälkeen, kun keinot tartuntojen ehkäisemiseksi olivat tiedossa?

AIDSin historiaan hankkeessa ”Kenen epidemia? ” perehtyvä akatemiatutkija Jan Kuhanen Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että epidemian syntyyn, kehittymiseen ja taittumiseen vaikuttavia erityispiirteitä voidaan selvittää historiantutkimuksen keinoin.

”Viime aikoihin asti AIDSin historiaa on tutkittu vähän ja on keskitytty taudinkuvan käänteisiin ja sen maailmanlaajuiseen leviämiseen. Minä lähestyn AIDSin syitä ja seurauksia laajemmin paikallistasolla. Se on toistaiseksi harvinaista AIDSin historian tutkimuksessa.”

Kuhanen täsmentää, että HIV:n tartuntamekanismi ymmärretään, mutta riskeille altistavista olosuhteista ei ole haluttu tai pystytty puhumaan eikä niitä ole tunnustettu. Tällä hetkellä eri tahoilla on eri näkemys siitä, miksi AIDS oli epidemia ja jatkuu yhä endeemisenä eli endemiana ja miten HIV:n suhteen tulisi menetellä.

”Onko päättävä taho kansainväliset asiantuntijaorganisaatiot, tiedemaailma, kansalliset poliittiset johtajat vai ne ihmiset, jotka ovat  AIDSin vaikutusten kohteita? AIDS on seurausta vallitsevista olosuhteista ja käytännöistä, jolloin AIDSin torjunta edellyttää muutosta omaksuttuihin käytänteisiin, tapoihin ja tottumuksiin, mikä taas voi aiheuttaa lisää konflikteja.”

Kenen epidemia?

AIDSia aiheuttavat HI-virukset ovat eläinperäisiä ja lähtöisin Länsi-Afrikassa elävistä kädellisistä. Viruksen siirtymistie ihmiseen on edelleen kiistanalainen. Niin ikään ensimmäisten HIV-epidemioiden ajoittuminen on avoin, mutta AIDS tunnistettiin epidemiaksi Afrikassa 1980-luvun alussa. Epidemian syntyteorioissa korostuvat elintapojen muutokset siirtomaakaudella ja sen jälkeen, esimerkiksi modernisaatio ja kaupungistuminen.

HIV:n leviämistä ei ole kalliista kampanjoista huolimatta saatu lopullisesti kuriin Afrikassa. Kuhasen mukaan kyse on sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, jota säätelevät monet tekijät.

”Paikallisesta näkökulmasta kansalliset AIDS-kampanjat  voivat näyttäytyä siirtomaakaudesta muistuttavana sanelupolitiikkana: vanhat afrikkalaiset arvot ja uskomukset lokeroidaan vaarallisiksi ja moraalittomiksi, ja ne on korvattava tavoilla ja ajatuksilla, jotka mielletään ’länsimaisiksi’.”

Konflikteja syntyy etenkin siinä vaiheessa, kun AIDSin säätelyn nimissä vaaditaan, että perinteet ja totunnaiset tavat korvataan ”moderneilla”. Paikallisyhteisöissä AIDS nähdään nimittäin usein seurauksena samaisesta ”modernisaatiosta ”, joka on kaiken lisäksi ristiriidassa perinteisen kulttuurin ja normien kanssa. Ristiriitaisuuden takia eri vallankäyttäjät – poliitikot, viranomaiset, lääketieteen edustajat, uskonnolliset johtajat ja paikallisjohtajat – voivat nähdä AIDS-politikoinnissa vallankäytön välineen.

Puuttuva näkemys nostetaan nyt esiin

Ainakin aiemmin monet kansalliset ja kansainväliset vallankäyttäjät yrittivät ylhäältä käsin sanella ratkaisua. Paikallinen afrikkalainen näkemys saatetaan jättää suorastaan huomioimatta, mikä ruokkii paikallisyhteisöjen välinpitämättömyyttä tai jopa vihamielisyyttä kampanjoiden tavoitteita kohtaan.

Kuhasen mukaan konfliktitilanne on seurausta siitä, että AIDS on esitetty historiallisena ilmiönä vajavaisesti. Etenkin paikallista afrikkalaista näkökulmaa ongelmaan ja sen hoitamiseen on laiminlyöty.

Eri tahot ovat erilaisia AIDS-historioita rakentamalla pyrkineet saamaan itselleen esimerkiksi poliittista tai uskonnollista valtaa. Paikallisten ääni ei näissä historioissa Kuhasen mukaan kuulu, ja sen hän haluaa tutkimuksessaan tuoda esiin.

Tutkijan arki

Kuhanen kiittää urapolustaan kannustajiaan: lukio-opettajaansa lehtori Pertti Pispaa ja Joensuun yliopiston historian opintojen ohjaajaa, joka kannusti maisterintyön jälkeen jatko-opintoihin. Väitöskirjaprojektiin saatu rahoitus Suomen Akatemialta vei sitten tutkijan uralle.

Tutkijan uran haasteita ovat aika ja raha. ”Väitöskirjan jälkeen alkaa todellinen kilpailu rahoituksesta ja tutkijanpaikoista.  Uusien tutkimushankkeiden suunnittelu ja niiden rahoituksen organisointi alkaa karata monen rivitutkijan kompetenssin ja resurssien ulottumattomiin. ”

Kuhanen on kuitenkin tyytyväinen omaan työtilanteeseensa ja nauttii itsenäisestä työstä. Projektin tiimoilta työpäivät ovat koostuneet tutkimusaineiston keruusta ja tutkimustulosten valmistelusta julkaisuihin, opetustyöhön ajasta kuluu vain murto-osa.

Tutkimusalueella Ugandan ja Tansanian rajalla sijaitsee pieni kalastajakylä Lukynyu.

”Olen projektin vastuullinen johtaja ja sen ainoa tutkija. Kenttätöissä käytän paikallisia avustajia paikallisista yhteistyöorganisaatioista, jotka hoitavat asioita, joita en itse pysty tai osaa hoitaa paikan päällä. Nyt käyn läpi Tansaniasta ja Ugandasta keräämääni haastattelu- ja dokumenttiaineistoa, ja niiden pohjalta teen julkaisuja.”

Tulevaisuudessa Kuhanen haluaisi monitieteisen tutkijaryhmän selvittävän AIDSin vaikutuksia paikalliseen väestörakenteeseen. Näin saataisiin talteen arvokas pala Afrikan 1900-luvun väestöhistoriaa.

Kirjoittaja: Nina Mäki-Kihniä
Kuvat: Jan Kuhanen