Joukkoäly valjastettiin kivuntorjuntaan

Oulun yliopistossa kehitetty Kipuriihi-työkalu arvioi alaselkäkipujen hoitomuotojen tehoa joukkoälyn avulla. Kipuriihessä käytetyn joukkoälyalustan on luonut tutkijatohtori Simo Hosio Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessaan, jonka aiheena ovat joukkoutetut henkilökohtaisen päätöksenteon tukijärjestelmät.

Alaselkäkipu on maailman yleisin terveysongelma. ”Sen haittaavuus on lisääntynyt noin 50 prosentilla viimeisen 25 vuoden aikana, ja joka hetki puoli miljardia ihmistä kärsii siitä”, kertoo Oulun yliopiston fysiatrian professori Jaro Karppinen.

Valtavaan ongelmaan on tarjolla valtava määrä eri hoitomuotoja. Niiden arvioinnin puute on akuutti ongelma. Lääketieteellisistä selkäkipuhoidoista toki julkaistaan satunnaistettuja tutkimuksia, mutta ne eivät kata vaihtoehtohoitoja tai maallikkojen kipuniksejä.

”On paljon hoitoja, joita on vaikea tutkia satunnaistetulla asetelmalla. Olisi hyvä saada esiin myös selkäkipupotilaiden käsityksiä siitä, miten he kokevat eri hoitojen auttavan”, professori toteaa.

Tähän haasteeseen pyrkii vastaamaan Karppisen ja tutkijatohtori Hosion luoma Kipuriihi-työkalu. Se kokoaa sekä maallikkojen että lääkärien arvioita eri hoitomuodoista ja yhdistää ne yleisarvioksi, jonka kriteerit käyttäjä voi valita.

Hoitomuodot ovat peräisin niin lääketieteen puolelta kuin potilaiden itsehoidoista. Jälkimmäisillä on suuri merkitys, sillä Hosion mukaan lähes 90 prosentissa tapauksista hoitokeinoja etsitään netistä ja testaillaan omin päin.

”Näitä ihmisiä ei saada kiinni satunnaistetuilla tutkimuksilla, joissa ovat mukana vain lääkärillä käyneet. Ja googlaamalla päädytään foorumeille, joilla johtopäätökset arvioiden luotettavuudesta pitää tehdä itse.”

Kipuriihessä luotettavuuden tueksi otettiin 1900-luvun alkupuolella kehitetty joukkoälyn teoria. Hosio tiivistää sen ydinajatuksen:”Jos kerätään tarpeeksi iso joukko eritaustaisia ihmisiä ja he antavat itsenäisen arvionsa jostain asiasta, arvioiden summa on keskimäärin fiksumpi kuin yksilön arvio. Yhteinen ääni on lähellä totuutta.”

Uutta on vanhan teorian pukeminen interaktiiviseen muotoon, netin käyttöliittymäksi, jonka avulla käyttäjä voi arvioida hoitomuotoja ja nostaa esiin joukkoälyn arvioita niistä.

”Valideilla matemaattisilla menetelmillä tuhansista mielipiteistä saadaan oikea korillinen testattuja hoitoja”, Hosio sanoo.

Kaikille avoimella sivustolla voi myös ehdottaa hoitomuotoja

Koska joukkoäly edellyttää suurta arvioiden massaa, Kipuriihen kehittäminen alkoi kolmisen vuotta sitten tiedonkeruulla. Sadoilta maallikoilta ja noin 70 lääkäriltä saatiin lähes kymmenentuhatta arviota, jotka kattavat satakunta hoitomuotoa.

Edellytyksenä oli myös, että kysymyksiin vastattiin itsenäisesti, muista erillään. Näin vältetään nettifoorumien kilpalaulanta, jossa äänekkäimmät ja vaikutusvaltaisimmat keskustelijat voivat muokata mielipiteitä.

Tiedonkeruun kysymyksenasettelu ja joukkoälyalustan hiominen olivat töinä mutkikkaita, mutta lopputulos on helppokäyttöinen: Kuka tahansa voi mennä osoitteeseen kipuriihi.org/tutki ja valita, hakeeko ammattilaisten (eli lääkärien ja fysioterapeuttien), yhteisön (maallikkojen) vai molempien arvioimia hoitomuotoja. Tämän jälkeen käyttäjä säätää näkökulman halutunlaiseksi; muuttujina ovat hoidon kalleus, vaikutuksen nopeus, vaikutuksen pysyvyys ja hoidon teho.

Esimerkiksi huokeimpien ja nopeimpien hoitojen kärkeen ammattilaiset nostavat lääkehoidon, liikunnan ja venyttelyn, kun taas yhteisön parhaina pitämät keinot ovat ”älä jämähdä”, psoas-asento ja venyttely. Siinä missä ammattilaisten ehdotukset edustavat virallista lääketiedettä, yhteisön keinot ovat kansankielisiä ja saavat olla periaatteessa millaisia tahansa.

Vaikka varsinainen tiedonkeruuvaihe on takana, Kipuriihessä voi edelleen myös ehdottaa ja arvioida hoitoja.

Maallikkojen keinoja ei rajoiteta, sillä joukkoäly arvioi ne

Herää kysymys, miten lääketieteelliset hoidot pärjäävät vertailussa maallikkokeinojen rinnalla. Sellaista analyysia ei kuitenkaan ole vielä tehty, Jaro Karppinen sanoo. ”Tässä vaiheessa tärkeintä on saada potilaiden oma ääni kuuluviin ja mahdollistaa vertaisarviointi potilailta potilaille.”

Lääketieteen näkökulmasta yhteisöarviot ovat tarpeen, kun halutaan tietää, miten hoitomuodot koetaan, lyövätkö ne läpi tai tehoavatko tiedotuskampanjat. Lääkäreille Kipuriihi onkin ennen kaikkea seurantaväline, potilaiden äänen esiintuoja.

”Jatkossa olisi hyvä, jos maallikkojen hoitomuodoista voisi nähdä myös virallisen lääketieteen kannan”, Karppinen pohtii, mutta uskoo toisaalta, että joukkoäly karsii joukosta tehottoman huuhaan.

Maallikkojen keinoille ei sinänsä pidä asettaa Kipuriihessä rajoituksia, toteaa Hosio: jossain yksisarvisterapiassa kiinnostavaa olisi juuri se, miten se vertaisarvioidaan.

”Nyt kansalaiset eivät ole arvioineet lääkärien artikuloimia hoitoja yhtään paremmiksi kuin kansalaisten itsensä artikuloimia hoitoja. Tämä kertoo siitä, että alaselkäkipu on haastava asia. Siihen ei löydy selkeitä hoitoja, jotka toimisivat kaikkien mielestä.”

Seuraava kehitysaskel − jos lisärahoitusta heltiää − voisi olla seuranta. ”Kipuriihestä löydetystä hoitomuodosta tulisi vaikkapa kuukauden välein kysely kännykkään, ja puolen vuoden päästä sovellus kertoisi, kuinka moni hoitomuodon valinnut kokee sen toimivan”, Hosio visioi.

Joukkoälyalustasta voisi kehittää kansanterveysportaalin

Kipuriihen taustalla vaikuttaa tutkimustraditio: Oulun yliopistossa on tutkittu pitkään joukkouttamista, jonka alalaji joukkoälytutkimus on. Itse työkalu syntyi kolmivuotisessa Suomen Akatemian rahoittamassa joukkoälyhankkeessa, jossa joukkoäly tuodaan päätöksenteon tueksi.

Hosion kehittämä joukkoälyalusta soveltuukin monille alueille: sillä on tehty muun muassa rasismitutkimusta ja haettu apukeinoja ylipainoon.

”Se soveltuisi myös kaikkiin kansansairauksiin”, Jaro Karppinen sanoo ja toivoo Kipuriihen päätyvän jollekin viralliselle sivustolle. Hosio heittää jatkoidean: ”Joukkoutettu kansanterveysportaali!”

Alustan laadusta tämän ei ainakaan luulisi olevan kiinni: huhtikuussa Kipuriihi pääsi jo arvovaltaisimpaan ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusta käsittelevään CHI 2018 -konferenssiin.

Teksti: Jarno Mällinen
Kuvat: Jonas Oppenlaender ja Pond5.com