Maha- ja pohjukaissuolen haavauma aiheuttaa edelleen kuolemia
Peptisellä haavataudilla tarkoitetaan yleensä mahalaukun tai ohutsuolen alkuosan haavaumaa. Haavauma saattaa esiintyä myös aiemmin tehdyssä mahalaukun ja ohutsuolen liitoksessa tai harvoin ohutsuolen seinämän pullistumassa eli Meckelin divertikkelissä. Yleisimmin haavauman aiheuttavat helikobakteeritulehdus tai tulehduskipulääkkeiden käyttö. Muita riskitekijöitä ovat aiemmin sairastettu haavauma, korkea ikä, tupakointi ja liitännäissairaudet, esimerkiksi reuma. Sairaalahoitoon joudutaan tavallisesti haavaumasta johtuvan vuodon tai haavauman puhkeamisen vuoksi.
Peptisen haavataudin ilmaantuvuus ja komplikaatiot ovat vähentyneet viimeisinä vuosikymmeninä länsimaissa. Tähän ovat vaikuttaneet helikobakteeritulehdusten väheneminen sekä mahalaukun limakalvoa suojaavien lääkkeiden käyttö tulehduskipulääkkeiden ohessa. Peptiseen haavatautiin liittyvä kuolleisuus ei ole kuitenkaan vähentynyt oletetusti.
Selvitin väitöskirjatutkimuksessani peptisen haavataudin ilmaantuvuutta, riskitekijöitä, sairaalahoitoa edellyttäneiden komplikaatioiden yleisyyttä sekä tautiin liittyvää kuolleisuutta pääkaupunkiseudulla 2000-luvun alussa. Lisäksi tarkastelin peptisen haavauman osuutta mahalaukun ja pohjukaissuolen päivystyksellisissä tähystystutkimuksissa.
Puhjennutta pohjukaissuolen haavaumaa sairastavien naisten ennuste on huonompi kuin miesten
Tutkimusaineisto muodostui HUS-alueen sairaalarekisteristä peptisen haavataudin vuoksi sairaalahoitoon vuosina 2000–2008 joutuneista aikuispotilaista. Aineistoon yhdistettiin Kelan reseptirekisterin ja Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisterin tietoja. Toinen aineisto muodostui päivystykselliseen mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystykseen Meilahden ja Jorvin sairaaloissa vuosina 2012–2014 ohjatuista aikuispotilaista. Potilaista kerättiin yksityiskohtaiset tiedot liittyen peptisen haavataudin riskitekijöihin, ennusteeseen ja liitännäissairauksiin sekä kuolleisuuteen.
Peptisen haavataudin ilmaantuvuus pieneni merkitsevästi vuosien 2000–2008 aikana. Silti sairaalassa hoidettiin 2006–2008 vuosittain 79 potilasta 100 000 asukasta kohden peptisen haavataudin vuoksi. Myös komplikaatiot vähenivät johtuen pääosin haavaumavuotojen vähenemisestä. Uusiutuneen haavan vuoksi sairaalahoitoon joutui vuoden kuluessa 13 % potilaista. Haavauman uusiutuminen oli yhteydessä potilaan käyttämään monilääkitykseen. Kuolleisuudessa ei havaittu merkitsevää vähenemistä tutkimusajanjakson aikana, vuosien 2000–2008 aineiston potilaista 4 % kuoli kuukauden ja 12 % vuoden kuluessa haavauman toteamisesta.
Puhjennutta pohjukaissuolen haavaumaa sairastavien naisten ennuste oli huonompi kuin miesten. Kuukauden aikana menehtyneistä potilaista kolmannes kuoli peptiseen haavatautiin, mutta vuoden aikana menehtyneiden potilaiden yleisimmät kuolinsyyt olivat pahanlaatuiset taudit sekä sydän- ja verisuonisairaudet. Rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavia statiinilääkkeitä ennen haavan toteamista käyttäneillä potilailla kuolleisuus oli merkittävästi muita pienempi. Peptisen haavataudin vuoksi sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden ennuste oli selvästi huonompi kuin ikä- ja sukupuolivakioidun verokkiväestön.
Peptinen haavatauti on edelleen yleisin löydös
Vuosina 2012–2014 päivystykselliseen mahalaukun ja pohjukaissuolen tähystykseen joutuneista potilaista 23 %:lla todettiin peptinen haavauma. Muita heillä todettuja sairauksia olivat ruokatorvitulehdus (12 %), ruokatorven tai mahalaukun suonikohjut (10 %), maha/pohjukaissuolen tulehdus (10 %), mahan ja ruokatorven haavauma- ja verenvuoto -oireyhtymä (8 %) sekä pahanlaatuinen muutos (5 %). Tähystyksessä todettuun peptiseen haavaumaan liittyi helikobakteeritulehdus ainoastaan 31 %:lla. Alle prosentti potilaista kuoli kuukauden aikana.
Tässä tutkimuksessa edellytettiin potilailta kirjallinen suostumus heidän tietojensa tarkasteluun, mikä todennäköisesti johti huonokuntoisten ja hauraiden potilaiden poisjääntiin. Vuosina 2012–2014 tähystyksissä todetuista peptistä haavatautia sairastavista potilaista kuoli vuoden aikana 13 %, mikä on samaa tasoa kuin aiemmassa aineistossa. Monisairaiden potilaiden ennuste oli selvästi huonompi, mutta merkittävä ylipaino oli yllättäen yhteydessä parempaan ennusteeseen.
Päivystykselliseen tähystykseen joutuneista potilaista 19 % jäi toimenpiteessä ilman selitystä äkillisille ruoansulatuskanavan vuoto-oireille tai anemialle. Jatkotutkimuksissa näistä vuoto-oireista reilu kolmannes selittyi paksusuolen divertikkelivuodolla.Toisaalta neljännekselle potilaista ei löytynyt selitystä äkillisille vuoto-oireille kliinisin perustein tehdyissä tutkimuksissa. Näistä potilaista kukaan ei kuollut kuukauden sisällä, ja 6 % kuoli vaikeisiin liitännäissairauksiin vuoden sisällä.
Statiinilääkitys parantaa ennustetta
Yhteenvetona voidaan todeta, että peptisen haavataudin ilmaantuvuus ja komplikaatiot vähenevät Suomessa. Silti peptinen haavatauti on edelleen yleisin äkillistä ylämahasuolikanavan verenvuotoa aiheuttava sairaus ja siihen liittyy yhä merkittävä kuolleisuus: sairaalahoitoon joutuneiden potilaiden lyhyt- ja pitkäaikaisennuste on huonompi kuin verrokkiväestön. Uutta on se, että statiinilääkkeiden käyttö ennen haavaumaa näyttää olevan yhteydessä parempaan ennusteeseen.
Teksti: LL Hanna Malmi, Kliininen tohtoriohjelma, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto.
Kuvat: Hanna Malmi ja Pond5.com
Kirjoitus on osa Terveyden tutkimuksen tutkijakoulun (Kliinisen tohtoriohjelman) ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi – näin kerron tutkimuksestani” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja: https://www.helsinki.fi/en/research/doctoral-education/doctoral-schools-and-programmes/doctoral-school-in-health-sciences/dshealth-courses#section-48338