MS-tauti eli multippeliskleroosi on yleisin nuorten aikuisten liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus. Siihen sairastutaan tyypillisesti 20-40-vuotiaana. MS-tauti on etenevä, tulehduksellinen autoimmuunisairaus, jossa elimistö hyökkää omia kudoksiaan vastaan keskushermostossa. Koska tulehduspesäkkeitä voi olla monissa paikoissa keskushermostossa, oireita esiintyy eri puolilla kehoa. Oireet ja taudin kulku ovat hyvin yksilöllisiä. 

MS-tauti jaetaan taudin etenemisen mukaan eri tautimuotoihin: aaltomainen, toissijaisesti etenevä ja ensisijaisesti etenevä. Diagnoosivaiheessa aaltomainen MS käsittää 85–90 % kaikista MS-tautitapauksista. Potilaalla esiintyy toistuvaa tulehduksellista aktiivisuutta, joka ilmenee oireisina pahenemisvaiheina ja/tai magneettikuvauksessa näkyvinä tulehdusmuutoksina. Kaikki magneettikuvissa näkyvät tulehdusmuutokset eivät välttämättä aiheuta oireita. Vuosien myötä MS-tauti muuttuu usein toissijaisesti etenevään muotoon, jossa liikunta- ja toimintakyky heikkenee tasaisesti. Ensisijaisesti etenevä MS, jota edustaa 10-15 % kaikista tautitapauksista, etenee alusta lähtien tasaisesti ilman pahenemisvaiheita. 

Tutkimukseen osallistuneiden potilaiden jakautuminen eri ryhmiin aivoatrofian perusteella. Z-arvoa -1.96 käytettiin normaalin ja pienentyneen aivotilavuuden raja-arvona. Ryhmä 1: ei lainkaan aivoatrofiaa, Ryhmä 2: talamusatrofiaa, mutta ei koko aivojen atrofiaa, Ryhmä 3: sekä talamuksen,että koko aivojen atrofiaa. RMS = relapsing MS eli aaltomainen MS, SPMS = secondary progressive MS eli toissijaisesti etenevä MS.

Aivojen tilavuusmittaukset apuna ennusteen arvioinnissa  

Aivojen tilavuuden kutistumista, aivoatrofiaa, tapahtuu kaikilla ihmisillä ikääntymiseen liittyen. MS-taudissa prosessi on nopeampi kuin terveillä jo sairauden alkuvaiheista lähtien. 

Väliaivoissa sijaitseva, harmaan aineen rakenteisiin kuuluva talamus, on noussut tutkimuksissa esiin tärkeänä alueena MS-taudissa. Talamuksen on osoitettu kutistuvan jo taudin alkuvaiheista lähtien ja ennustavan tulevaa sairauden etenemistä. Talamuksen atrofiaa on ilmennyt usein jo ennen kuin koko aivojen tilavuudessa on nähtävissä muutosta. 

Väitöskirjatutkimuksessani tutkimme talamusatrofian yhteyttä MS-taudin etenemiseen kahden vuoden seurannassa. Mittasimme tutkimukseen osallistuneiden MS-potilaiden aivojen magneettikuvista koko aivojen ja eri aivoalueiden tilavuudet tähän tarkoitetulla työkalulla. Jaoimme potilaat seuraaviin ryhmiin: 1: potilaat, joilla ei ole lainkaan aivoatrofiaa, 2: potilaat, joilla on vain talamuksen atrofiaa, mutta ei koko aivojen atrofiaa, ja 3: potilaat, joilla on niin talamuksen kuin koko aivojen atrofiaa. Ryhmien 1 ja 2 potilaita ei pystytty alkuvaiheessa tavallisilla tutkimuskeinoilla erottamaan toisistaan. Kahden vuoden seurantajakson aikana MS-tauti eteni kuitenkin nopeammin ryhmässä 2 kuin ryhmässä 1. Tämä ilmeni fyysisen toimintakyvyn heikkenemisenä. 

Ainoa ero ryhmien välillä oli siis tutkimuksen alussa todettu talamuksen atrofia, joka ei olisi ilmennyt ilman aivojen tilavuuksien mittausta. MS-taudin seurannassa ei kuitenkaan tavallisesti käytetä tilavuusmittauksia. Tähän on useita syitä. Esimerkiksi se, että aivojen tilavuuden mittaamiseen liittyy useita mahdollisia virhelähteitä, eikä mittausmenetelmien käyttöön tai tulosten tulkintaan ole vielä yhtenäisiä kansallisia tai kansainvälisiä suosituksia. 

MS-taudin aktiivisuus vaikuttaa hoidon valintaan 

MS-taudin hoidossa käytetään taudinkulkua muuntavia lääkkeitä. Lääkehoito suunnitellaan yksilöllisesti siten, että otetaan huomioon mm. eri lääkkeiden hyödyt ja haitat, potilaan taudinkulku ja elämäntilanne. Jos tauti vaikuttaa jo alkuvaiheessa hyvin aktiiviselta, voidaan hoito aloittaa suoraan tehokkaammalla lääkityksellä.  Tehokkaammat lääkkeet saattavat kuitenkin aiheuttaa vakavampia haittavaikutuksia, joten niiden aloitusta harkitaan vain erityisen aktiivisessa MS-taudissa. 

MS-tautia pidetään erittäin aktiivisena, kun oireisia pahenemisvaiheita esiintyy tiheästi tai jos magneettikuvissa nähdään runsaasti tulehdusaktiivisuudesta kertovia Gd-tehosteisia muutoksia tai uusia/laajenevia T2-muutoksia. On kuitenkin myös potilaita, joilla ei alkuvaiheessa ole erityisiä merkkejä taudin aktiivisuudesta, mutta joilla sairaus myöhemmin etenee nopeammin kuin muilla. 

Tutkimuksissa onkin etsitty sopivaa keinoa erottaa ne potilaat, joilla on kohonnut riski taudin nopealle etenemiselle. Tällöin heidän kohdallaan osattaisiin tehostaa hoitoa ja siten parantaa taudin ennustetta ja tulevaa toimintakykyä.  Tietoa aivojen tilavuuden muutoksista hyödynnetään tällä hetkellä taudin etenemisen ja lääkehoidon tehon mittarina kliinisissä tutkimuksissa, mutta ei vielä käytännössä MS-potilaiden hoidossa. Talamusatrofia voisi tulevaisuudessa olla hyödyllinen mittari MS-taudin ennusteen arvioinnissa, mutta aiheesta tarvitaan lisää tutkimustietoa ja yhtenäisiä ohjeita mittausmenetelmien käyttöön.    

Teksti: Neurologiaan erikoistuva lääkäri ja kliinisen tohtoriohjelman opiskelija, LL Katariina Hänninen, Tyks ja Turun yliopisto

Kuvat: Katariina Hänninen ja MostPhotos

Kirjoitus on osa Turun yliopiston tutkijakoulun (UTUGS) ja Suomen Akatemian ”Tieteen popularisointi” -kurssin juttusarjaa. Lisätietoja: https://opas.peppi.utu.fi/fi/opintojakso/HTDK0023/12910